Omenanuudelit-yritys hyvä,totetus surkea...

Siitä lähtien kun hieman yli kuukausi sitten kävin oppimassa molekyylikokkausta,on tehnyt  mieli kokeilla jotain siellä oppimaani. Ainoa siellä tekemämme ruoka,joka on helppo toteuttaa kotonakin,on jostain nesteestä tehdyt nuudelit.Helppo kuin nakki ,ajattelin. No,tästä ensimmäisestä kokeilusta ei sitten tullut nuudeleita vaan pätkäspagettia,kuten kuvastakin näkyy...Nesteenä käytin tiivistettyä omenamehua,jossa ei ole mitään muuta kuin omenaa.Keitin omenamehua yhdessä agar-agarin kanssa,koko ajan sekoittaen,kunnes neste saavutti kiehumispisteen.Näin siis eilen. 

Molekyylinuudeleita varten olin ostanut 10 ml lääkeruiskun sekä eläinkaupasta akvaarioihin käytettävää muoviletkua.Läpinäkyvää muoviletkua  ei ollut ,joten piti tyytyä vihertävään. Nuudelithan tehdään niin,että lääkeruisku täytetään käytettävällä nesteellä,siihen kiinnitetään muoviletku,joka täytetään nesteellä,jonka jälkeen letku menee muutamaksi minuutiksi jääpalakylpyyn.Sen jälkeen lääkeruisku täytetään vedellä,muoviletku  kiinnitetään taas siihen,ja veden avulla nuudeli tulee ulos letkusta lautaselle.Tosin eilen pitelin letkua jotenkuten väärin ,ja osa nesteestä  lensi seinille. Myös agar-agarin määrä oli liian alhainen,joten jääkylvyn jälkeen letkusta  tuli ulos vain nestettä. Onneksi agar-agaria voi keittää uudelleen,joten keitin omenanesteen uudelleen ja lisäsin agar-agaria jonkun verran.Tosin taisin lisätä sitä liian paljon,sillä kokonaisen nuudelin sijaan tuloksena oli pätkäspagettia....Olisi pitänyt lukea tarkemmmin Anu Hopian postausta molekyylinuudeleista. Täällä taas näytetään ihan videolla,miten näitä nuudeleita tehdään.

Ilokseni löysin taas Tel Avivin keskustassa kasvavan papaijapuun.Kuvasin sitä viime vuonna ja sen jälkeen en löytänyt sitä,vaikka kuinka katselin rakennuksia ,joiden seinämällä muistin puun kasvavan.Viime viikolla puu sitten löytyi,täynnä vihreitä papaijoja,ja se,miksi en sitä löytänyt pitkään aikaan oli se,että puuta oli reilusti lyhennetty,eikä se näkynyt yhtä selvästi kuin aikaisemmin.Pääsispä tuonne noukkimaan nuo papaijat....

Ja torilta löytyy edelleenkin ihania kyssäkaaleja:)

Parsaguacamole

Monessa suomalaisessa ruokablogissa on viime aikoina laitettu parsaa,joka innosti niin että menin  torille  ostamaan parsanipun.En olekaan ostanut parsaa pitkään aikaan,vaikka sillä täälläpäin on erittäin pitkä sesonki.

Tulin parsanippuni kanssa kotiin,ja mietin,pariloisinko sitä vai keittäisinkö sitä salaattia varten tai ehkä tekisin sille jonkun sopivan kastikkeen. Löysin kuitenkin hyvin erilaisen ohjeen,eli parsaguacamolen,joka kiinnosti ja niinpä parsakimppuni päätyi guacamoleksi ilman avokaadoa! Netistä löytyi monta erilaista parsaguacamoleohjetta:joissain oli myös avokaadoa mukana,joissan oli käytetty jugurttia ja toisissa majoneesia. Minulla ei ollut kumpaakaan,joten omaan parsaguacamoleeni tuli lampaanmaitofetaa,ja hyvä tahna tästä tulikin:sopiva dippaamiseen tai vaikka leivän päälle.Vaikka tahna onkin ihan hyvää;taidan kuitenkin seuraavat parsani pariloida ja syödä vinaigrette-kastikkeen kanssa.

Parsaguacamole

• noin puolen kilon nippu vihreää parsaa
• puolikas tomaatti tai muutama kirsikkatomaatti
• pieni pala punasipulia
• noin 50 gr lampaanjuustofetaa (tai jugurttia)
• 3 ruokalusikallista sitruunamehua
• jonkun verran tuoretta korianteria
• ruususuolaa
• mustapippuria
• chilihiutaleita
• jeeraa eli juustokuminaa ripaus
• 1 valkosipulinkynsi

Paloittele parsat ja keitä paloja vajaa 5 minuuttia.Siivilöi parsapalaset ja laita ne jääveteen (viilentää ne ja säilyttää värin).Laita monitoimikoneeseen kaikki muut ainekset paitsi parsan nuput. Käytän konetta kunnes muodostuu tasainen tahna.Koristele parsanupuilla ja anna viilentyä jonkun aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.Sipulina voi myös käyttää kevätsipulia ja sen palasia voi laittaa guacamolen sekaan myöhemmin. 

Kevät on täällä myös tuoreiden papujen aikaa.Olen ihastunut etenkin näihin leveisiin,litteisiin papuihin,joiden nimi  todennäköisesti on "romano beans",ja ovat alunperin kotoisin Italiasta.

Ne pehmenevät tosi nopeasti keitettäessä ja olen tähän asti valmistanut niitä vain tomaattisessa kastikkeessa(olen ensin tehnyt kastikkeen ja sitten kypsentänyt siinä paloiteltuja pavun palkoja).Edit.Käydessäni marketissa selvisi,että tämä käyttämäni lajike on nimeltään Helda-papu,mikä onkin samantapainen kuin ylempänä mainitsemani romanopapu.

Sellerinlehti-kyssäkaalisalaatti

Luin jostain täkäläisestä sivustosta sellerinlehtisalaatista,ja kun sitten halusin tehdä sellaista,en muistanutkaan missä olin sellaisen nähnyt.Pieni googlailu täkäläisillä sivustoilla toi esille 2 sellerinlehtiä käyttävää salaattia,mutta kummastakin ohjeesta puuttui sen verran aineksia,että jouduin improvisoimaan tämän salaatin.Hyvää siitä kuitenkin tuli,etenkin jos pitää paljon sellerin mausta,kuten minä.Sellerinlehtiä käytän yleensä smoothieihin,mutta myös salaatissa ne maistuvat hyvälle ja antavat mukavasti makua. Selleriä yritän aina ostaa luomuna,sillä siihen jää helposti torjunta-aineita,joita on vaikeaa pesemällä saada pois.

Sellerilehti-kyssäkaalisalaatti

• 1 kyssäkaali
• kupillinen hienonnettuja sellerinlehtiä
• 2 kevätsipulin vartta
• 2 tl seesaminsiemeniä
• 1½ rkl oliiviöljyä
• ½ hienonnettu valkosipuli
• 2 rkl sitruunamehua
• ruususuolaa,mustapippuria (tai pippurisekoitusta,kuten käytin)
• 2 tl taatelisiirappia (tämä tekemäni salaatti ei ollut täysin raaka,sillä käytin kaupan taatelisiirappia ,jossa oli myös sokeria)

Kuori kyssäkaali,ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista tulitikkumaisia paloja tai käytä julienne-leikkuria. Silppua sellerinlehdet. Leikkaa kevätsipulin varret noin puolen sentin kokoisiksi paloiksi. Sekoita oliiviöljy,sitruunamehu,hienonnettu valkosipuli sekä suola ja  pippuri.Kokoa salaatti: laita lautaselle kerroksittain kyssäkaalia ja sellerinlehtiä,lisää kevätsipulin palaset.Kaada kastiketta päälle ja valuta hieman taatelisiirappia päälle.

Siemeniä ja pähkinöitä eräällä Tel Avivin torilla