Punajuuricarpaccio

Vieraillessani viime viikolla Carpaccio-ravintolassa ihastuin niin syömääni punajuuri-carpaccioon,että sitä oli ehdottomasti saatava lisää.Olen toki ennenkin syönyt raakana marinoitua punajuurta, ja olen muutaman kerran tehnyt Chad Sarnon punajuuri-ravioleja,mutta juustohöylällä siivuja leikatessani niistä ei koskaan tullut tasaisia tai kauniita,ja muutenkin juustohöylällä ei ihan kauhean helppoa ole höylätä kovaa kasvista kuten punajuurta.Suomessa omistin sellaisen V-slicer mandoliinin,jota käyttäessani sain niin paljon sormivammoja,että sitä kohtaan tuli kammo ja tänne muuttaessani annoinkin sen pois.Okriinallahan Keittiökameleontista on  aika kiva mandoliini käytössä,ja kun hän sellaisesta mainitsi eräässä postaukseni kommentissa (ja nyt viimeisimmässä postauksessaankin),mietin uskaltaisinko hankkia vähän turvallisemman mandoliini-mallin. Perjantaina kävelin torin lähettyvillä ,ja poikkesin siellä olevassa keittiötarvikekaupassa,ja siellä sattuikin olemaan aika turvallisen tuntuinen mandoliini 20% alennuksella.Kun se vielä sattui olemaan viimeinen laite siellä,jäin sitä miettimään joksikin aikaa,ja lopulta sitten sen ostinkin.Ja mikä ero tuohon entiseen laitteeseeni! Tämäkin on vain sellainen  muovinen, ei mikään erikoinen mandoliini,mutta ainakin on panostettu siihen,etteivät sormet mene pilalle. Tosin tällaisella kotikäyttöön sopivalla mandoliinilla ei saa aikaiseksi yhtä paperinohuita viipaleita kuin ravintolassa,mutta aika kivasti sillä kuitenkin voi kasviscarpacciota tehdä.

Punajuuricarpaccio

• 1 iso punajuuri
• 5-6 rkl neitsytoliiviöljyä
• 2 valkosipulin kynttä
• suolaa,mustapippuria
• basilika-ruohosipuliöljyä(basilikaa, ruohosipulia,valkosipulia,oliiviöljyä ja suolaa hienonnetaan tehosekoittimessa kastikkeeksi)
• siemeniä (käytin idättettyjä,marinoituja ja kuivattuja auringonkukansiemeniä)

Leikkaa punajuuri ohuiksi pyöreiksi levyiksi(kyllä juustohöylällä saa,mutta hankalasti).Lisää niiden sekaan oliiviöljy,suola,valkosipuli ja anna marinoitua mieluiten yön yli. Asettele levyt kauniisti lautaselle,laita päälle basilika-ruohosipuliöljyä ,suolaa,mustapippuria sekä siemeniä.Ripottelin päälle vielä nigellansiemeniä.Tätä tulee nyt varmaan uuden laitteen johdosta tehtyä useinkin......

Charoset-tahna ja valkosipuliasiaa

Täällä alkaa maanantai-iltana pesah,juutalainen pääsiäinen,jonka aikana ei kaupoista saa lainkaan tavallista leipää,ainoastaan ylhäällä näkyvää happamatonta matsa-leipää.Kaikenlaiset jauhotuotteet pysyvät tänä aikana poissa näkyvistä.Monet leipomot pitävät pääsiäisen aikana lomaa,tosin jos joku haluaa leipääkin ostaa,ei sen löytäminen mitenkään vaikeaa ole. Keliaatikoille tämä aika on myös tavanomaista parempi,sillä kaupoissa on normaalia enemmän gluteenittomia tuotteita.Itse en kauheasti tuosta matsa-leivästä välitä,sillä mielestäni se muistuttaa pahvia,mutta yleensä  ostan yhden tai kaksi pientä laatikkoa,täysjyväisenä,kuten kuvasta huomaa.

Seder-eli pääsiäisillallisella tarjolla on yleensä aina myös charoset-tahnaa,joka tehdään tuoreista ja kuivatuista hedelmistä,pähkinöistä ja mausteista.Tahna symbolisoi laastia,jota juutalaiset käyttivät rakentaessaan rakennuksia orjina  Egyptissä.Tahna on hyvää,ja siitä on monenlaista versiota,riippuen siitä,mistä päin maailmaa ollaan tultu.Ainekset ovat myös sellaisia,joita käytetään raw-keittiössä.Oma tahnani on jonkinlainen sekoitus eri versioista.

Charoset-tahna

• 2 keskikokoista omenaa
• 1½ dl saksanpähkinöitä
• 1 dl sokerittomia karpaloita
• 3/4 dl rusinoita
• ½ tl raastettua inkivääriä
• 1 tl kanelia
• 1 rkl punaviiniä
• 1 rkl granaattiomenamehua (viinin voi korvata granaattiomenamehulla)

Jauha omenat, 1 dl saksanpähkinää,karpalot,rusinat,mausteet ja nesteet monitoimikoneessa,mutta ei kuitenkaan ihan hienoksi tahnaksi.Lisää lopuksi loput saksanpähkinät,ja jauha vielä muutaman kierroksen. Tahna on tosi hyvää,ja sopii vaikka leivän ja keksien päälle,tai kakun kuorrutteeksi.

Asiasta toiseen:luettuani blogiystäväni Mimin (johon olen tutustunut blogiemme kautta)jutun valkosipulista ympäristöasioihin keskittyvässä Green Prophet-sivustolla, ostin torilta tuoretta valkosipulia,ja tänään vielä lisää sitä.Eräs Mimin kommentoija lähetti tämän linkin,jossa kerrotaan kiinalaisen valkosipulin epäilyttävistä piirteistä. Tuoreen valkosipulin aika täällä on lyhyt,ja aionkin varastoida sitä niin paljon kuin mahtuu ja nenäni sietää.......

Yrttiteetä ja käynti Carpacciobaarissa

Viime kerralla hevi-marketissa käydessäni näin siellä pakkauksen,jossa valmis tuoreyrttisekoitus teetä varten.Siinä oli sitruunaverbenaa, sitruunaruohoa sekä sitruunamelissaa.Laatikkoa avatessa siitä tulvahti ihana sitruunaisen raikas tuoksu! Nauratti kun rasian etiketissä  luki:"Isoäidit eivät ole väärässä" sillä tämä sekoitus kuulemma auttaa seuraavanlaisesti:sitruunaverbena rauhoittaa,sitruunaruohosta saa elämäniloa,ja melissa tekee hyvää iholle!

Paitsi teehen,nämä yrtit mielestäni sopivat erinomaisesti sitruunaiseen yrttiveteen:eli sitruunaruohoa hakataan hieman,jotta sen sisältämät eteeriset öljyt lähtevät liikkeelle,ja muut yrtit lisätään joukkoon.Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä,sen verran että yrtit peittyvät ,ja seoksen annetaan seistä,kunnes se on on kunnolla jäähtynyt,jonka jälkeen sekaan lisätään kylmää vettä.

Tällainen juoma ei mielestäni edes tarvitse minkäänlaista makeutusta,sillä yrteistä tulee veteen niin hyvä maku,että makeutus on siinä ihan turhaa.Yrttivesi on raikastava juoma lämpimällä ilmalla,ja muutenkin. Näyttää tuossa lasissa muuten ihan valkoviiniltä.

Olin tänään lounaalla ystäväni Maryn kanssa Tel Avivin Carpaccio-baarissa,jossa ruoka on raakaa,mutta suurin osa siitä on lihaa,carpacciota kun on. Ravintola on pääkadun varrella oleva pieni paikka,joka oli lähettänyt Tel Avivin keskustan asukkaille,joihin myös Mary kuuluu, kirjekuoressa olevan "henkilökohtaisen" kutsun kahdelle henkilölle lounaalle,joka maksoi kutsukorttia esittäessä vain 10 euroa kahdelle. Koska kutsun viimeinen päivämäärä oli jo lähellä,ja Mary ,joka asuu puoli vuotta täällä ja toisen puolen Yhdysvalloissa,kohta lähdössä takaisin,päätimme tänään lounastaa tuossa paikassa.Kysyin olisiko meille mitään syötävää,kun emme kummatkaan syö lihaa,ja meille vakuutettiin,että kasvisvaihtoehdotkin ovat siellä hyviä.

Meille tuotiin ensin pienet salaatit,jossa oli vinaigretillä maustettua punaista ja vihreää tammenlehväsalaattia. Saimme valita 3 alkuruoasta,ja minä valitsin ylimmässä kuvassa näkyvää punajuuricarpacciota,ja Mary tässä näkyvää kurpitsacarpacciota. Oma carpaccioni oli maustettu paitsi mausteöljyllä,kurpitsansiemenillä sekä parmesaanisuikaleilla,ja Maryn carpacciossa oli lampaanjuustoa ja nigellansiemeniä.Mielettömän hyviä molemmat.Tuollaisia paperinohuita siivuja leikkaava laite olisi kiva;Suomessa omistin mandoliinin,jonka annoin pois kun aina loukkasin sormiani sen kanssa.

Pääruoaksi otin Caprese-salaatin,ja Mary vihersalaatin,jossa oli sieniä. Molemmat tosi hyviä. Caprese-salaatin päälle oli taas ripoteltu nigellansiemeniä,jotka sopivat hyvin salaatteihin.

Lämpimän leivän kanssa meille tuotiin lautanen,jossa pieni astia oliiviöljyä+pari tippaa balsamicoa,marinoituja valkosipulinkynsiä sekä tapenadea.

Vaikka paikka oli koko ajan aivan täynnä (luultavasti ihmisiä,jotka meidän lailla halusivat käyttää "kutsutarjousta", oli henkilökunta koko ajan erittäin ystävällinen,ja meiltä tultiin parikin kertaa kysymään,onko kaikki ok. Tällaiseen paikkaa tekee mieli mennä toisenkin kerran.

Valkolupiinin idätystä ja appelsiinista chia-vanukasta

Kuivattu raakakeksi raakatahinilla ja valkolupiinin versoilla,Hyvää!

Joku aika sitten taisi Jokapäiväistä leipää-blogin Hanna kirjoittaa valkolupiinin versoista.Kiinnostus heräsi samantien,sillä kaapissani oli iso pussi valkolupiininsiemeniä,joita olin tähän asti jauhanut ja käyttänyt jauhona.Laitoinkin siemeniä heti itämään,ja ensimmäisesta kerrasta sain aika ison sadon näitä ihania,pähkinäisen makuisia,rapsakoita versoja.Hannan postausta aiheesta en kuitenkaan millään löytänyt,yrityksistä huolimatta.Ystävieni täällä vieraillessa versot olivat juuri syömävalmiita,ja toinen heistä kertoikin ostavansa niitä aina välillä Hakaniemen hallista Helsingissä.Siemeniä pitäisi löytyä esim.Punnitse&Säästä-kaupoista.

Siemenet (oikealla)ovat valkoisia,ja yön liotuksen jälkeen ne paisuvat aika lailla,sekä muuttuvat kellertäviksi.

Parin päivän jälkeen ne alkavat vihertyä.Liottamisen jälkeen idättelin siemeniä kunnes ne olivat muuttuneet vihreiksi. Viimeksi niitä tehdessäni ne vihertyivät aika nopeasti,koska äkillisen kuuman ilmastoepisodin aikana  olivat yötkin lämpimiä.Tällä kertaa siihen meni enemmän aikaa. Viimeksi laitoin ne astiaan,ja päälle ohut kerros multaa,nyt jätin ne kokonaan mullan päälle.Tästä huomasin,että todellakin pitäisi idätetyt siemenet peittää mulllalla:ne kasvavat silloin paremmin.Nyt osa idätetyistä siemenistä kuivui.

Tässä versot ovat juuri aukeamaisillaan...

Ja kun ensimmäiset sirkkalehdet tulevat esille,ovat versot syömävalmiita.Nämä ovat todella  ihania versoja,päihittävät mielestäni jopa auringonkukan  versot.

llokseni huomasin eilen toisessa luomumarketissa käydessäni,että sinnekin oli otettu valikoimiin chia-siemeniä,ja ne olivat puolet halvempia kuin aiemmin ostamani! Uskomatonta! No,nyt ainakin tiedän,mistä näitä saa ihan suht koht siedettävään hintaan(300 gr  maksaa 8 euroa) Innostuin tästä niin,että laitoin appelsiinista chia-vanukasta:                                  

Appelsiininen chia-vanukas

• 1 appelsiini paloiteltuina lohkoina
• 2 dl appelsiinin mehua
• 1 tl agave-siirappia
• 1tl raakatahinia
• 3 tl chia-siemeniä
• silputtua minttua

Sekoita kaikki ainekset hyvin(katso,että tahini sekoittuu tasaisesti nesteen joukkoon) ja anna seoksen turvota jääkaapissa.

Piti olla palsternakkaa mutta.......

Maaliskuun ruokahaasteen järjestävät Kädenvääntöä-blogin siskokset,ja aiheena on niinkin eksoottinen aines kuin palsternakka.Ensin en lainkaan ajatellut osallistua tähän ruokahaasteeseen,sillä palsternakkaa on korkeintaan tullut käytettyä jotain vihanneslientä tehdessä,ja muuten koko juures on ollut itselleni aika tuntematon. Mutta kun sitten päässäni syntyikin idea,mihin palsternakkaa voisin käyttää,lähdinkin palsternakka-ostoksille läheiseen suureen vihannes-ja hedelmämarkettiin.Siellä sitten näinkin palsternakan näköisen juureksen,tuon tuossa kuvassa ylempänä,joka päätyi ostoskoriini.Mutta kotiin tultuani huomasinkin,ettei se ollutkaan palsternakka vaan persiljajuuri! Ovat kyllä kuin kaksoset palsternakan kanssa ;en olisi millään osannut niitä erotella toisistaan,vai olisko tuo persiljajuuri vähän laihempi ja vaaleampi kenties..Ovat kuitenkin läheisiä sukulaisia,jonka huomaa niiden englanninkielisistä  nimistä:parsley root and parsnip.Persiljajuuren maku on palsternakkaa aromaattisempi:hieman pähkinäinen ja pientä makeuttakin siitä löytyy.Ei siis sitten tullut mitään ruokahaastejuttua tässä kuussa,mutta persiljajuuri päätyi salaattiin.

Persiljajuuri-porkkanasalaatti

• 1 persiljajuuri
• 1 iso porkkana
• pieni purkki ananaspaloja omassa liemessään tai tuoretta ananasta
• suolaa,mustapippuria,chilihiutaleita
• 1 rkl miedon makuista öljyä,käytin rypäleensiemenöljyä
• minttua koristeeksi

Tein ihan simppelin raastesalaatin.Persiljajuuri on erittäin kuiva juuri,ja yritin ensin raastaa sitä microplane-raastimellani ohueksi raasteeksi,mutta siitä ei tullut mitään,joten otin tavallisen pöytäraastimeni käyttöön.Raasoin myös porkkanan,ja lisäsin muut ainekset. Persiljajuuri oli maunsa vuoksi ihan kiva lisä tällaisessa yksinkertaisessa raastesalaatissa.

Ai mikä oli se palsternakkaruoka,jonka kanssa piti osallistua ruokahaasteeseen.......pikantit palsternakka-juurespihvit.......

Appelsiiniset tattari-kookosmuffinit

Perjantaina maatilatorilla käydessäni maistoin kakkua,joka oli tehty tattarista ja kookoksesta.Olin juuri menossa pois torilta,ja enkä älynnyt kysyä,mitä muuta kakussa oli,sillä se oli tosi hyvän makuista ja tuntuista.Tultuani kotiin teki kauheasti mieli tehdä jotain samantapaista,ja näin syntyivät nämä muffinit.

Appelsiiniset tattari-kookosmuffinit

• 3 dl vihreistä tattarin siemenistä jauhettua jauhoa
• 5 dl kookoshiutaleita
• 3/4 dl jauhettua mantelia
• 1 dl rypsiöljyä
• 3 3/4 dl ruokosokeria
• 1 rkl jauhettua pellavansiementä +1 rkl jauhettua psylliumia
• 8 rkl vettä
• 31/4 dl appelsiinimehua
• 1½ tl leivinjauhetta
• 1 rkl appelsiinikuoriraastetta

Sekoita pellavansiemen-ja psylliumjauhe veden kanssa paksuksi puuroksi(itse asiassa en tiedä,miten onnistuu ilman näitä kahta.Yleensä käytän vain pellavansiementä,joka on hyvä munankorvaaja,mutta kuulemma myös psyllium on siinä hyvä,ja siitä saa myös kuitua,mutta varmaankin pellavansiemen yksinkin riiittää).Lisää seokseen appelsiinimehu,ja anna seistä noin 10 minuuttia,jonka aikana seos paksunee. Sekoita kuivat ainekset,lisää öljy,appelsiininkuori ja aiemmin tehty seos,jossa pellavansiementä ja psylliumia).Sekoita hyvin,ja annostele muffinivuokiin.Paista uunin alatasossa noin 40 minuuttia 180 C asteessa.

Muffinit olivat ihania,samoin rakenne,eikä tattarin maku tuntunut mitenkään(tosin sen maku ei minua häiritsisi).

Venezuelalainen avokaadosalsa(Guasacaca) ja kiva bloggerimiitti

Asuessani Venezuelassa söimme usein grillattua kanaa ravintoloissa,jotka olivat keskittyneet grillikanaan.Tällaiset ravintolat ovat suosittuja ainakin niissä latinalaisissa maissa,joissa kävin,sekä myös Miamissa,jossa asuu paljon latinoita.Silloin siipikarja vielä maistui.Mutta eniten mieleeni ehkä muistuvat kanan ohella tarjotut kastikkeet ja salsat,Yksi tällainen on venezuelalainen versio guacamolesta,eli guasacaca. Tästäkin on monta versiota, ja se tarjotaan joskus ihan sileänä kastikkeena,tai sitten tällaisena "chunky" versiona,josta itse pidän.

Guasacaca eli venezuelalainen avokaadosalsa

• 1 ½ avokaadoa
• 2 keskikokoista tomaattia
• 1 punasipuli
• 1 vihreä chilipippuri
• ½ punainen paprika
• 1 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
• 1 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
• 3 rkl valkoviinietikkaa (omenaetikkakin käy)
• suolaa,mustapippuria

Kuutioi kaikki ainekset paitsi yrtit pieniksi kuutioiksi,ja lisää mausteet ja etikka.Ainekset voidaan myös jauhaa hienoksi,jos haluaa tasaisen kastikkeen.

Torstai-iltana tapasin taas joukon täkäläisiä, englanninkielisiä ruokabloggareita;samat,joiden kanssa vietin iltaa tammikuussa.Meitä piti olla 9,mutta vain 6 ilmestyi paikalle.Paikaksi oli tällä kertaa valittu ihastuttavassa Neve Zedekin kaupunginosassa oleva Casserole-ravintola . Kuten nimikin jo sanoo, on ravintola erityisesti keskittynyt pataruokiin.Paikka on ihastuttavan näköinen, ja siellä on monta viehättävää yksityiskohtaa,kuten hylly,jossa suuri valikoima erilaisia arak-pohjaisia juomia,kuten vaikka porkkana-arak.Ravintola tekee itse nämä arak-juomansa,ja ruoka taas on kotiruuan tapaista,mutta tässä tapauksessa irakilaista, libyalaista ja marokkolaista kotiruokaa.Kuvassa näkyvät annoksemme.Itse otin vain kuutioiksi paloiteltua salaattia sekä sipulisen kesäkurpitsa-alkupalan,joka oli hyvää. Meillä oli taas valtavan hauskaa ja puhetta riitti,vaikka viereisessä suuressa pöydässä oli myös suuri äänekäs seurue,ja akustiikka paikassa petti pahasti,niin että välillä ei ääntään saanut kuuleviin.

Tässä kuvassa vähän yksityiskohtia paikasta.Tästä mukavasta bloggeritapaamisesta on kirjoittanut tarkemmin mukana ollut Irene

Salaatti tai raakaspagetti keltaisista porkkanoista

Toissa iltana alkoi lyhyt talviepisodi,joka parin viikon kuivan ja kuuman ilman jälkeen pudotti asteet taas miellyttävälle alle 20 asteen tasolle,ja sadettakin tuli jonkun verran. Eilen illalla tullessani blogitapaamisesta(sama  joukko bloggereita kuin pari kuukautta sitten),mittari näytti 14 astetta,ja tuntui ihanan raikkaalta. Tänä aamunakin oli vielä 16 astetta,ja otin bussin maatilatorin suuntaan aikaisin aamulla.Tämä on ehkä viimeinen tällainen talvinen episodi ennen seuraavaa talvea,joka on todella pitkän ajan päässä,eli marras-joulukuussa,joten halusin ottaa kaiken irti tästä säästä.Mutta jo klo 10 jälkeen alkoi lämmetä,ja huomenna pitäisi sitten ollakin lämpimämpää.

Torilta tarttui tällä kertaa mukaan keltaisia porkkanoita. Ylläolevassa kuvassa on 3 eri lajiketta keltaisia porkkanoita,vaikka 2 pitkää lajiketta on aika vaikea erotella toisistaan.Nuo muhkuraiset porkkanat kuulemma on parempi keittää kuin syödä raakana,mutta näitä 2 muuta lajiketta voidaan käyttää tavallisen porkkanan tavoin.En ollut koskaan näitä ennen kokeillut,joten nyt sitten ostin näitä.

Nämä keltaiset porkkanat ovat myös pitkiä ja suurempia kuin tavalliset porkkanat,kuten kuvasta näkyy.Tosin tuo tavallinen porkkana kuvassa on keskikokoinen porkkana,mutta kyllä tuosta pitäisi selvitä se,että nämä keltaiset ovat isompia.Maistoin niitä ja tavallisia,enkä kauheasti eroa huomannut maussa.Nämä keltaiset olivat ehkä hieman miedomman makuiset kuin tavalliset porkkanat.

Näistä tulikin sitten raakaspagetti/salaatti

Salaattia(spagettia) porkkanoista korianterikastikkeen kanssa

• 2-3 porkkanaa
• ½ dl cashewpähkinöitä
• kourallinen tuoretta korianteria
• 2 valkosipulinkynttä
• ½ vihreä chilipippuri
• oliiviöljyä
• suolaa,pippuria,jeeraa
• teelusikallinen sitruunamehua

Raasta porkkana mahdollisimman ohueksi raasteeksi.(käytin spiraalileikkuria,ja keltaisia porkkanoita,mutta tämän voi tehdä myös tavallisista porkkanoista ja raastimella). Valmista kastike: liota cashewpähkinöitä,jauha ne hienoksi pienen vesimäärän ,lisää öljy,sitruunamehu, korianteri,chilipippuri ja mausteet ja jauha tasaiseksi kastikkeeksi. Asettele porkkanaraaste keoksi ja kaada kastike päälle.Korianterin maku sopii erinomaisesti porkkanoiden seuraksi.

Ostin torilta myös yhden erilaisen passionhedelmän.Täällähän syödään  paljon passionhedelmiä,ja ne ovat yleensä pienehköjä,tummanvioletteja tai ruskeakuorisia.Kuori on ohut ja siemenet pieniä,samoin hedelmälihan hapokkuus on aika korkea. Tämä passionhedelmä taas muistutti Venezuelassa syömiäni passionhedelmiä,jotka tunnetaan nimellä parchita, joiden paksuhko kuori on keltainen,ja siemenet ovat suurempia.Hapokkuus on myös alhaisempaa kuin tavanomaisissa passionhedelmissä.Näiden kilohinta oli aika korkea,ja ostin vain yhden.Itse kylllä pidän hieman enemmän tavallisista täällä myytävistä,hieman hapokkaista passionhedelmistä.

Marinoitua artisokkaa

Olen aina ihmetellyt,miksi artisokkaa pidetään herkkuna.Itse en ole koskaan siitä kunnolla pitänyt. Viime viikolla,viimeisenä iltana ystävien kanssa ennen heidän kotiinpaluutaan,tilasimme myös artisokka alkupalan,joka näkyy pari postausta takaperin.Olihan se ihan ok,mutten voinut taaskaan ymmärtää,miten ystäväni pitivät sitä suurena herkkuna.

Artisokat ovat täällä nyt sesongissa ja vieläpä älyttömän halpoja:ostin eilen kilon alle eurolla.Ostin,koska näin paikallisessa lehdessä ohjeen marinoiduista artisokista,ja ajattelin,että jospa ne sellaisina ehkä maistuisivat paremmin. 

Marinoidut artisokat

• 2-3 artisokkaa
• vettä keittämiseen
• 1 sitruunan mehu
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl silputtua tilliä (minulta jäi tämä pois)
• 5 rkl oliiviöljyä 
• suolaa,mustapippuria
• 2 tl mustia seesamin-tai nigellansiemeniä

Keitä artisokat vedessä noin 45 minuuttia,tai kunnes lehdet ovat pehmenneet.Aseta artisokat siivilään valumaan.Sekoita kastikkeen ainekset yhteen. Artisokat leikataan 4 osaan, laitetaan astiaan ja marinointiliemi kaadetaan päälle.Annoin niiden marinoitua yön yli,ja olivathan ne tämän kastikkeen ansiosta ihan hyviä,mutten vieläkään tajua sitä herkku-juttua!

Toinen ystävistä toi tullessaan kauniin pinkin laatikon,jonka sisältä paljastui joukko minikokoisia macaroon-leivoksia.Ihastuttavan kauniita ja nameja.

Mansikkainen chia-vanukas

Viime viikolla näin lempiluomumarketissani ensimmäistä kertaa chia-siemeniä,ja ostinkin heti purkillisen niitä. Chia-siemeniä on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään,ja kun Okriina postaili niistä,teki entistä enemmän mieli niitä kokeilla. Itse asiassa olin ennen tätä purkkilöytöä tilannut niitä netistä täältä raw food-kouluttajalta,enkä ole niitä siemeniä vielä saanut.Sähköpostia käymme edelleenkin asian tiimoilta. Chia-siementen maailmanvalloitus taisi alkaa,kun niiden ominaisuuksia kehuttiin Ophra Winfreyn ohjelmassa.

Koska nyt  on mansikka-aika vielä parhaimmillaan,halusin käyttää siemeniä johonkin mansikkaiseen vanukkaaseen. Chia-siemenethän erittävät kivasti hyytelöä tullessaan kosketuksiin nesteen kanssa,ja tämä hyytelö sitten sakeuttaa tuon nesteen.Tähän vanukkaaseen käytin pohjana cashewmaitoa.

Mansikkainen chia-vanukas

• 1 dl cashewpähkinöitä
• 1½ dl vettä
• 1 rkl agavesiirappia tai hunajaa (agave  oli loppu,joten käytin hunajaa)
• pari tippaa vaniljauutetta
• iso kourallinen mansikoita (käytin tuoreita,mutta pakastetut käyvät yhtä hyvin)
• 3½ tl chia-siemeniä

Liota pähkinöitä vähintään pari tuntia vedessä,ja siivilöi ne.Jauha ne lisäämällä vettä astettain,kunnes seos on aivan tasaista.Lisää mansikat ,agave tai hunaja ja vanilja,ja sekoita tasaiseksi. Lisää chia-siemenet ja anna niiden turpoa yön yli.Lisää joukkoon paloiteltuja mansikoita.

Tästä tuli hyvää! Odotin seokseta ehkä vähän paksumpaa,mutta tuo käyttämäni chia määrä oli ehkä vähän liian alhainen,joten jos haluaa paksumpaa vanukasta,niin voi laittaa enemmän siemeniä.  Pidin siementen rakenteesta ja mausta tuossa vanukkaassa,ja näihin siemeniin voisi helposti tulla himo,mutta korkea hinta kyllä tekee sen,että miettii tarkoin mihin näitä laittaa.Okriinan chia-postauksessa on monta kivaa ohjetta näille siemenille.

Viime aikojen ruokakokemuksia

2 ystävääni Suomesta olivat täällä juuri vierailulla,ja sinä aikana kävimme myös muutamia kertoja ulkona syömässä. Enimmäkseen söimme kuitenkin kotona luonani,ja useimmiten salaatteja ja muita vihannesruokia,joita ystäväni söivät mielellään;vihannekset kun täällä ovat niin herkullisia ja valinta on suuri.Ylläolevan salaatin söin Jerusalemissa eräässä kahvilaravintolassa;siinä on kuutioiksi pilkottua salaattia,puolikas paahdettu munakoiso,kikherneitä, falafel-pyöryköitä sekä tahinipohjainen kastike.Lautasen reunat oli koristettu sumakki-mausteella.Tämä oli aivan mielettömän hyvää,ja kotonakin tulee tällaista varmaankin tehtyä.Ehkä ulkona istumisella oli myös vaikutusta siihen,että se maistui niin mielettömän hyvältä!

Aivan alkupäivinä kävimme eräässä toisessa ravintolassa,jossa grillattua munakoisoa oli laitettu labane jugurttijuuston päälle.Annoksessa oli myös kirsikkatomaatteja,ja tuoreita zaatarin lehtiä.Kastikkeena oli kahdenlaista tahinikastiketta. Että sitten grillattu munakoiso voikin olla hyvää!

Eräässä paikassa ostimme zaatar-mausteseoksella päällystettyjä pitaleipiä,joihin vieraat ihastuivat niin paljon,että päätimme pitää pienen oppitunnin niiden tekemisestä.Tässä ne ovat menossa uuniin.Teimme myös tavallisia pitaleipiä.Homman pitäisi vieraillani nyt olla hyvin hallinnassa tämän oppitunnin jälkeen.....

Täällä on ollut koko viikon läkähdyttävän kuumaa aavikkotuulten johdosta.En muista tällaista ilmaa tähän aikaan vuodesta,mutta toinen ystävistäni oli siitä kovin mielissään.Minä ja toinen ystävä taas toivoimme kylmempiä ilmoja.Limonana-juoma on lämpimällä säällä viilentävän raikas juoma.Siinä on tehosekoittimessa laitettu runsaasti jäitä,minttua sekä sitruunaa,ja makeutusta.Omenamehu oli myös hyvää;siinä oli kanelitanko,joka antoi ihanan mausteisen maun mehulle.

Tein kuivurilla myös siemenkeksejä kesäkurpitsasta,tomaatista, pellavansiemenistä, auringonkukansiemenistä ja mausteista,herkullista!

Eilen,viimeisenä iltana, ystäväni tarjosivat illallisen Tel Avivin marinassa olevassa Fortuna del Mar-kalaravintolassa. Ensin jaoimme salaatin,jossa oli grillattua mustekalaa.

Myös artisokka oli hyvää.Itselleni eivät artisokan maut ole täysin auenneet....

Myös vihreä salaatti oli ihanaa.Pidin erityisesti maustetuista,ihanan rapeista manteleista.

Pääruoaksi valitsin tonnikalapihvin,joka tarjottiin balsamico-kastikkeen kanssa.Täydellisen hyvää!

Molemmat ystäväni valitsivat sea bream-kalaa valkosipulisessa yrttikastikkeessa. Taivaallisen hyvää!

Edellisenä päivänä olivat ystäväni olleet kaksisteen samassa ravintolassa ,jossa he jakoivat tämän ihanalta näyttävän mansikkaisen panna cotan.

Eilen Bambikin  oli mukana ravintolassa ,ja sai siellä oman vesikipponsa. Osa kuvista on minun ja osa ystäväni Pepin ottamia.