Mimin herkulliset carob-pallot ja carobpuu

Huomenna täällä vietetään Tu Bishvatia eli puiden uutta vuotta.Tällöin on tapana syödä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä ,ja marketeissa onkin esillä hienoja kuivahedelmä-asetelmia. Myös carob-eli johanneksen leipäpuun hedelmä liittyy Tu Bishvatiin.Talmudissa kerrotaan,että kestää 70 vuotta,ennenkuin carobpuu tuottaa hedelmää(no oikeasti kyllä 3..),Syömällä carobia Tu Bishvatina korostetaan sitä,että kun kärsivällisesti panostaa tulevaisuuteen,vaikkakin se olisi pitkä ja vaivalloinen prosessi josta ei välitöntä hyötyä,niin tulevat sukupolvet korjaavat työn hedelmiä.Tätä voisi myös soveltaa maapalloomme,sillä jos nyt panostamme sen pelastamiseen,on siitä hyötyä (toivottavasti) tuleville sukupolville.Carobin palkoja olen poiminut suoraan puusta,ja yrittänyt tehdä niistä siirapppia,joka ei onnistunut,joten kuitenkin ostan carobjauheeni mieluiten luomumarketista.

Näin hyvän blogiystäväni Mimin reseptin carobpalloista,joihin tuli heti hinku,joten tein niitä,pienin muutoksin.Mimi postitti tämän reseptin Green Prophet-sivustolla,jonka vakituinen toimittaja hänkin on.

Vaihdoin amerikkalaiset kuppimitat desilitroiksi ja paahdetut (sokeroimattomat) vehnämurot vaihtuivat minulla paahdetuiksi luomuquinoamuroiksi,sokeroimattomia nekin.

Herkulliset carob-pallot

• 3/4 dl mantelivoita (tein omani itse,idätetyistä ja kuivatuista manteleista monitoimikoneella)
• ½ dl carobjauhetta
• n. ½ tl kanelia
• vaniljaa tangosta rapsutettuna tai vaniljauutetta
• ½ dl  kuumentamatonta luomuhunajaa
• 1 dl paahdettuja quinoamuroja (tai riisi-tai vehnämuroja)
• ½ dl saksanpähkinöitä

Jauhoin ensin manteleista mantelivoin,jonka jälkeen lisäsin siihen carobjauheen,kanelin,vaniljan ja hunajan,ja jauhoin lisää.Lopuksi lisäsin vielä murot ja saksanpähkinät,ja jauhoin tasaiseksi massaksi,josta pyörittelin palloja.Carob-palloni pyörittelin kookoshiutaleissa ja limekuorijauheessa. Todella hyvät palloset:carob ja hunaja ovat ihana yhdistelmä. Jos haluaa pallosista vegaaniset,voi hunajan korvata agavella tai muulla makeutuksella.

Edit.Tänään,20 tammikuuta olin retkellä,ja retkeilimme alueella ,jossa kasvaa paljon syötäviä villikasveja ja myös carobpuita.Kuvassa carobin palkoja,joita tuli poimittua jonkun verran....

Myös mantelin kukinta oli täydessä vauhdissa...

Suklaiset meyer-sitruunaleivokset

Onnistuin viime viikolla löytämään varmaankin kauden viimeiset meyer-sitruunat,ja koska niiden sesonki täällä on niin lyhyt,pakastin jonkun verran tämän ihanan aromaattisen sitruunan mehua.Loput käytin näiden suklaatäytteisten leivosten pohjiin. Meyer-sitruunahan maistuu ja tuoksuu sitruunan ja mandariinin sekoitukselle,ja aika lähelle samaa makua/tuoksua pääsee,kun sekoittaa vaikka mandariinin ja sitruunan mehua keskenään.Ennestään olen käyttänyt tätä sitruunaa seesamipohjaisessa sitruuna-mandariinijäätelössä, raw suklaaleivoksissa ja sitruunatortussa. Tämänkertaiset leivokset syntyivät pakastimen tyhjennyksen yhteydessä: minulla oli siellä taatelilla maustettua cashew-kookosöljytahnaa,josta tuli tuo täyte.

En laittanut ainesten määriä ylös,mutta pohjissa on meyer-sitruunan mehua ja kuoriraastetta,mantelia,kookosta ja idätetyistä kauranjyvistä jauhettua jauhoa sekä steviaa. Levitin taikinan kuivurin kiinteälle pohjalle,ja leikkasin pyöreän pikkulasin avulla siitä pyöreitä muotoja,jotka kuivasin kunnes ne pysyivät hyvin koossa.

Täytteeseen tuli siis taatelilla maustettua  cashew-kookosöljytahnaa,johon lisäsin vielä  jauhettua kaakaonibsiä sekä carobia. Laiton yhden pohjan silikonivuoan pohjalle,päälle täytellä runsas kerros,ja toinen pohjalevy päälle,jonka jälkeen laitoin koko silikonivuoan jääkaappiin jähmettymään. Lopuksi kierittelin leivoksia kookoshiutaleissa,joka tarttui täytteen sivuille.

Kuva netistä

 Itse asiassa leivokset muistuttavat argentiinalaisia alfajores-keksejä,joista minulla on tietynlainen muisto Venezuelan ajoilta.Vuokrasimme silloin nimittäin muutamiksi kuukausiksi osan eräästä suuresta asunnosta lähellä Caracasin keskustaa,ja  argentiinalainen vuokraemäntämme sanoi,että hän vain silloin tällöin tulee asuntoon tekemään näitä Alfajores-keksejä. Ei se kuitenkaan näin ollut,vaan hän oli siellä suurinpiirtein aamusta iltaan taitelemassa alfajoreseja,ja näin tuskin pääsin käyttämään keittiötä!

Pastaa kukkakaalin ja anjoviksen kanssa

Joku aika sitten näin täkäläisessa lehdessä kivan pastareseptin,jonka laitoin talteen,ja tällä viikolla otin reseptin esille,ja valmistin pastaa sitä mukaillen,sillä jouduin jonkun verran alkuperäistä reseptiä (muunnos jostain italialaisesta) muuttamaan.Lehden reseptissä oli punainen chili,mutta koska minulla oli jääkaapissa vain vihreitä,sai sellainen kelvata. Lehden reseptissä oli myös rusinoita,joita en missään nimessä käytä suolaisissa ruokaohjeissa,sillä se tuo mieleeni lapsena syvästi inhoamani maksalaatikon.

Täällä ovat nyt kukka-ja parsakaalit parhaimmillaan,ja kukkakaalia tuleekin käytettyä usein:raakana,uunissa paahdettuna tai sitten näin pastan kanssa.Kukkakaali (samoin kuin parsakaali)sopivat loistavasti  pastan seuraksi. Tuoreen kukkakaalin sijaan voi hyvin käyttää myös pakastettua kukkakaalia.

Pastaa kukkakaalin ja anjoviksen kanssa

• puolisen kiloa kukkakaalia
• 1 punasipuli
• 1 vihreä tai punainen chilipaprika
• 2 valkosipulinkynttä
• 5-6 vihreää oliivia (lehden ohjeessa oli mustia oliiveja)
• ruokalusikallinen anjovis-tahnaa tai 2 hienonnettua anjovis-filettä*
• 4 rkl oliiviöljyä
• puoli pussillinen täysjyvä-fusillipastaa
• suolaa,runsaasti mustapippuria

*anjoviksella tarkoitan tässä sardellisäilykkeitä (anchovy)enkä sokerisuolattua kilohailia

Pastana käytin tässä luomukokojyväfusillia. 

Kukkakaali keitetään vedessä,johon lisätty suolaa,noin 10 minuuttia,jonka jälkeen se siivilöidään ja leikataan palasiksi,myös varret leikataan pieniksi palasiksi. Pasta keitetään kypsäksi kukkakaalin keitinvedessä. Sillä välin suurelle paistinpannulle laitetaan 4 rkl öljyä,jossa paistetaan keskilämmöllä punasipulia,kunnes siitä tulee kuultavaa. Hienonnettu chili lisätään joukkoon,ja annetaan kypsyä minuutin,jonka jälkeen joukkoon lisätään pilkotut oliivit ja anjovistahna. Jonkun ajan kuluttua kukkakaali lisätään joukkoon,ja minuutin kuluttua sinne lisätään pasta,vähitellen pienissä määrissä käännellen seosta koko ajan,jotta ainekset sekoittuvat hyvin. Kypsytä vielä minuutin ,pari ja tarjoa.Päälle voi raastaa parmesaania. Tosi maukas pastaohje! Aiemmin olen postannut hieman samantapaisesta pastaohjeesta parsakaalin kanssa,täällä

Olutmessuilla

Eilisen illan vietin Israelin ensimmäisillä olutmessuilla  (linkki hepreaksi) Eilinen ilta oli varattu ammattilaisille ja tänä iltana messut ovat auki laajalle yleisölle. En ole lainkaan  oluenjuoja, ja sen jälkeen kun 15-vuotiaana humalluin liiasta oluesta,olenkin juonut sitä vain hyvin satunnaisesti,mutta messut kiinnostivat minua ruokabloggarina,ja kun muutkin tutut ,englanninkieliset ruokabloggarit,kuten Liz, Irene,Mimi, Sarah ja uusi tuttavuus Ariella olivat paikalla,niin niihin menin minäkin kutsun saatuani.

Oluen suosio on kasvamassa täälläpäin,ja lukuisten tuonti-oluieden lisäksi uusia mikropanimoita, ja hieman isompia panimoita syntyy kuin sieniä sateella.Suurin osa osa mikropanimoista on anglosaksisista tai pohjois-eurooppaisista maista alunperin tulleiden käsissä,ja muut ovat sitten hakeneet oppinsa ulkomailla.Kaikki oluen valmistukseen käytettävä vilja on tuontitavaraa,sillä viljaa ei täällä  viljellä tarpeeksi.Mielenkiintoista olikin nähdä siellä lähes 40 minipanimon esittelypöytää;etenkin,kun suurin osa heistä ei voi terveysministeriön säännösten vuoksi kaupallisesti myydä tuotteitaan .Seuraava askel nimittäin vaatisi suurta rahallista panosta, ja täytyy todellakin rakastaa olutta ja kaikkeen siihen liittyvää,jos tuollaiseen ryhtyy.

Olutmessut järjestettiin Tel Avivin Nokia-hallissa. Tullessani paikalle noin klo 18 aikaan oli vielä aika tyhjää,mutta sen jälkeen paikka alkoi täyttyä nopeaan tahtiin.

Heti alussa näin tutun olutmerkin ,eli Viru-oluen pöydän....

Thaimaalaista Singha-olutta

Skol,Brasilian suosituin olut

Palestiinalainen Taybeh-olutpanimo  ja viehättävä ja ystävällinen omistajan tytär.

Erilaisia olutmaltaita ,joista saimme erinomaisen selityksen kotipanimon omistavalta Isaacilta,josta Sarah on kirjoittanut täällä

  Kiertelin pyöreää Nokia-hallia ja maistoin lukemattomia oluita;ihan pikkuisen jokaista. Olin tullut messuille ajatellen,että olut on pahaa,mutta hyvin tehty ja kylmä olut on kyllä ihan  hyvää.  Maistoin jännästi maistettuja olutlajikkeita,kuten erilaisilla mausteilla,hedelmillä ja vastaavilla aineksilla terästettyjä oluita. Tuliko minusta tämän jälkeen oluenjuoja? Ei tullut;otan mieluummin lasin viiniä,mutta voin kyllä silloin tällöin ottaa yhden oluenkin. Suosikkini oli Golan Breweryn olut,jota tuttu Irene tuossa kuvassa esitteli.Kysyin Ireneltä,mitä hän suositteli,ja maistoin sekä pilsneriä että vehnäolutta;molemmat erittäin hyviä.  

Golan olutpanimo on perustettu vuonna 2007,mutta nämä Bazelet (basaltti)-oluet ovat uusia. Lajikkeita on 4: pilsner,vehnäolut,amber ale ja double bock-tyylistä olutta. Pulloja on 2 eri kokoa,ja tuo iso pullo oli ihana,jo pelkän pullonsa vuoksi.

Lindemansin hedelmäoluet,jotka eivät lainkaan maistu oluelta vaan ihanan hedelmäiseltä

Eräässä pisteessä oluthana toimi vähän hassusti,ja sain päälleni ison ruiskun olutta,ja koska messuilla myöhemmin oli mielettömän täyttä,pudotti joku tietysti oluensa päälleni,joten matkustin kotiin bussissa löyhkäten oikein kunnolla oluelta.....

Dulce de batata eli makea bataattiherkku

Joulukuun ruokahaasteen voitti Okriina ihanalla tyrnijälkiruuallaan ja kun näin,minkä aiheen hän oli valinnut tammikuun ruokahaasteelle,ilahduin.Aiheena nimittäin on  latinalainen Amerikka,joka on minua lähellä;asuinhan siellä muutaman vuoden. Olenkin postannut aiemmin alueen resepteistä ja ruokakulttuurista,tagien "Venezuela" ja "Peru" alla. Nytkin olisi mielessä ollut vaikka kuinka monta reseptiä,joihin tutustuin sielläpäin asuessani,mutta valitettavasti monia raaka-aineita ei ole saatavilla,kuten tuoretta lucumaa,tai vaikka tuoretta violettia maissia. Ajattelin ensin postittaa hieman erilaisen ceviche-reseptin,mutta lopulta kuitenkin päädyin dulce de batataan,eli makeaan bataattiherkkuun. Tutustuin monenlaiseeen vastaavaan herkkuun asuessani ja matkaillessani Etelä-Amerikassa,kuten vaikka dulce de membrilloon,kvittenistä tehty marmelaadin tapainen herkku,tai dulce de guyabaan,joka taas on tehty guava-hedelmästä.Molempia hedelmiä on täällä hyvin saatavilla,mutta päädyin bataattiin,jota löytyy jokaisesta vihanneskaupasta.Venezuelassa ja Kolumbiassa näitä makeisia kutsutaan bocadilloiksi,

Dulce de batataa  saa täällä jostain kaupoista peltirasiaan pakattuna (argentiinalainen tuote) ja myös Miamista tätä löytyi tässä muodossa monesta kaupasta. Dulce de batata onkin tyypillinen jälkiruoka Argentiinassa,Uruguayssa ja Paraguayssa.

Netistä löytyy monta dulce de batata -reseptiä,omani on muunnelma monesta erilaisesta.

Dulce de batata eli makea bataattiherkku (12 annosta)

• noin puoli kiloa bataattia
• 3 1/4 dl sokeria (käytin ruokosokeria)
• 3 rkl agar-agaria 
• 3 dl vettä
• ½ tl jauhettua kanelia
• vaniljaa tangosta raapustettuna (tai vanilja-uutetta)

Laita agar-agar-jauhe edellisenä iltana tai joitakin tunteja ennen valmistusta 3 dl lämimään veteen likoamaan.Kuori bataatit,leikkaa viipaleiksi,ja keitä viipaleita vedessä,kunnes ne ovat aivan pehmentyneitä.Jauha soseeksi tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa,lisäten keitinvettä vain sen verran ,että soseesta tulee aivan tasaista.Lisää sokeri,kaneli ja vanilja joukkoon,ja lämmitä seosta hiljaisella tulella,usein sekoittaen kunnes seos hieman sakenee ja muuttuu kuultavaksi (noin 10min). Sekoita agar-agar liotusvesineen joukkoon,ja keitä sekoittaen koko ajan vielä viitisen minuuttia.

Kaada seos silikonivuokaan tai muuhun vuokaan. Kumoa herkut lautaselle ja nauti. Argentiinassa dulce de batata nautitaan usein juuston kanssa,mutta minusta tämä on sellainen makea herkku,josta voi silloin tällöin ottaa pienen palan.  Tämä bataattiherkku on vegaaninen ja myös täysin rasvaton.

Sitruunainen kyssäkaalicarpaccio

Uudesta laitteestani innostuneena tein myös kyssäkaalicarpacciota. Olen kerran aiemmin postannut erilaisesta kyssäkaalicarpacciosta,mutta sillon palaset olivat paljon paksumpia.Tässä kuvassa näkyy aika hyvin miten ohuita viipaleita tuolla laitteella voi tehdä. Näissä vihannescarpaccioissa minua viehättää,paitsi annosten maku,myös ulkonäkö.Pienellä vaivalla voi tehdä todella kauniita annoksia. Seuraavana on vuorossa punajuuri...Kyssäkaali tykkää sitruksisista mauista,joten sellaista tuli tähän carpaccioon.

Sitruunainen kyssäkaalicarpaccio

• 1 kyssäkaali
• 2 rkl hyvälaatuista öljyä (käytin kylmäpuristettua rypsiöljyä)
• 1 rkl sitruunakuoriraastetta
• ½ sitruunan mehu
• suolaa,mustapippuria
• nigellansiemeniä koristeeksi

Leikkaa kyssäkaali ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä muut ainekset,paitsi nigellansiemenet,ja marinoi viipaleita jonkun aikaa kastikkeessa.Järjestä viipaleet  kauniisti lautaselle ja levitä päälle kastiketta sekä nigellansiemeniä.

Myös tällaisella kuvassa näkyvän raastimen sivussa olevalla leikkuriterällä saa viipaloitua kyssäkaalia,tosin ei ihan niin ohuiksi viipaleiksi kuten omalla laitteellani.

Kurpitsacarpaccio uudella laitteella ja lounas uudessa ravintolassa

Kurpitsacarpaccio

Onnistuin vihdoinkin valmistamaan oikein ohuita viipaleita kurpitsasta carpacciota varten!Kurpitsa (ja myös punajuuri-)carpaccioon ihastuin viime vuonna Tel Avivin Carpaccio-baarissa, ja sen jälkeen olenkin käynyt siellä muutamia kertoja syömässä,ja vihannescarpacciot ovat aina maistuneet tosi hyviltä siellä. Siitä innostuneena ostinkin  viime vuonna hyvälaatuisen mandoliinileikkurin,jolla kuitenkaan en onnistunut melkein läpinäkyvän ohuita viipaleita leikkaamaan,vaikka se  muuten on hyvä laite.

Torilla käydessäni näin tuossa vasemmalla olevan laitteen esittelyn,ja jäin sitä katsomaan,sillä olen jo onnistunut rikkomaan yhden samantapaisen laitteen.Nyt selvisikin sitten miksi....Laitetta ei pitäisi painaa loppupäästä vaan keskeltä,eikä kauhealla voimalla,kuten minä tein yrittäessäni kuutioida kyssäkaalia.Laitteessa oli ruudukko-osien lisäksi myös viipalointiosa,ja kun esittelijä näytti,miten ohuita kurkkupaloja sillä tuli,ostin laitteen.  Muutenkin tähän laitteeseen oli paljon helpompi asentaa eri osat kuin siihen rikkomaani laitteeseen.10 euron hintakaan ei kauhean paha ollut,ja lisäksi tuli vielä sellainen sitruunaan laitettava juttu,josta mehu puristetaan ulos,sekä kurkun/kesäkurpitsan keskiosan poistaja.

Käytin tähän tuossa kuvassa näkyvää suuresta kurpitsasta leikattua palasta,koska sitä sattui olemaan kaapissa ,mutta yleensä käytän talvikurpitsaa (butternut pumpkin),joka on tätä kurpitsaa makeampi. Leikkurilla tuli kivasti neliönmuotoisia palasia,koska olin leikannut kurpitsapalan juuri sen muotoiseksi.Oma carpaccioni oli hieman erilainen kuin ravintolan vastaava carpaccio

Kurpitsacarpaccio

• kurpitsaa
• ruohosipulia
• lampaanmaitofetaa
• ruohosipulia
• taatelivinaigrette (oliiviöljyä, balsamietikkaa,taatelisiirappia,suolaa,mustapippuria)

Viime päivinä on satanut,ja yrttikimput vaikuttavat ehkä sen vuoksi tavallista suuremmilta ja rehevimmiltä.

Torilta poispäin kävellessä huomasin uuden ravintolan,jonka paikalla oli aikaisemmin viinikauppa/baari,joka näköjään ei menestynyt. Torille ja sen sivukaduille ilmestyy jatkuvasti uusia ravintoloita,ja ei ihme,sillä kaikki hyvät raaka-aineet ovat vieressä,mikä varmaankin houkuttelee ravintoloitsijoita.

Hetken mielijohteesta päätin lounastaa uudessa ravintolassa (Rambam 16). Paikka näytti mukavalta ja viehätyin tuosta seinällä olevasta kuvasuurennuksesta,jossa näkyy vieressä oleva talo.

Ravintolassa on avajaisviikkojen johdosta hyvä lounastarjous,johon kuuluu alkupala,pääruoka sekä lasillinen viiniä. Heti aluksi pöytään tuotiin ravintolan omaa täysjyvä-pähkinäleipää ja voita. Koska karppailen,maistoin vain pienen palan leipää,ja se oli todella hyvää.

Ikkunasta ulos katsellen näkyy vastapäätä olevan vanha,kaunis talo,joka odottaa mahdollista restauroijaa.

Alkuruoaksi valitsin pinaatilla ja juustolla täytetyn filotaikinarullan,jonka alla oli rucolaa vinaigretella,ja päällä savulohta. Karppailun vuoksi söin vain puolet filorullasta (joka oli mielettömän rapean hyvää)ja kaavin lopusta puolikkaasta pinaatin ja juuston ulos....Ihana annos! Ravintolassa oli ilokseni myös kankaiset lautasliinat,mitä harvemmin näkee tälläisessa reilun hinnoittelun ravintolassa.

Pääruoaksi valitsin kalmaria paahdettujen vihannesten ja munakoisokaviaarin kanssa.Annokseen olisi kuulunut myös peruna confit,mutta pyysin tarjoilijaa jättämään sen pois. Annos oli todella herkullinen,ja sellainen,jonka vuoksi voisin tuohon paikkaan mennä uudelleenkin:kalmari oli aivan nuorta vauvakalmaria,mikä takasi sen ,että rakenne oli herkullisen pehmeää,eikä sitkeää..Kastike oli myös todella maistuva.Kun ottaa huomioon,että koko ateria viinilaseineen maksoi hieman alle 10,5 euroa,oli se mielestäni hyvä diili.Paikassa oli paljon lihaisia annoksia ,mutta myös kalaisia annoksia,ja kasvissyöjätkin oli huomioitu parilla annoksella.