Desi-kikherneet ja mausteinen kikhernepata

Käydessäni joku aika sitten etiopialaisessa kaupassa ,josta ostin nigerinsiemeneitä,huomasin siellä myös pienen pienet,tummakuoriset kikherneet.En ollut ennen tällaisia kikherneitä nähnyt,ja muutaman päivän päästä palasin kauppaan niitä ostamaan.Etiopiassa käytetäänkin näitä pieniä,tummia kikherneitä,joiden nimi on desi-kikherne. Kikherneet jaetaan kahteen ryhmään: kabuli ja desi. Kabulit ovat ne meidän tuntemat,vaaleat kikherneet,kun taas desi-kikherneitä käytetään paljon Intiassa,Etiopiassa ja Iranissa. 80 % desi-kikherneistä kuoritaan ja halkaistaan,jolloin ne tunnetaan chana dal-nimisinä,ja joita käytetään etupäässä intialaisessa keittiössä.Desi-kikherneiden kuori on kabuli-kikherneiden kuorta kovempi,ja niiden kuitupitoisuus on myös suurempi.Desi-kikherneiden glykeeminen indeksi on myös kabuli-kikherneiden glykeemistä indeksiä alhaisempi.

Liotin pikku kikherneitä  yön yli ,ja käytin niitä tähän mausteiseen pataan.Tähän siis käytin desi-kikherneitä,mutta tavallisetkin kikherneet käyvät tähän.

Mauisteinen kikhernepata

• muutama kupillinen liotettuja kikherneitä
• 3 sipulia
• 2 punaista paprikaa
• 1 chilipaprika
• 1 porkkana
• 1 tomaatti
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 3 rkl tamari-soijakastiketta
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl punaviiniä (ei välttämätön)
• 1 1/4 rkl sambhar masala-maustesekoitusta
• suolaa
• 2 tl ruokosokeria

Pilkkoa sipulit,kuutioi porkkanat,ja leikkaa paprikat palasiksi. Kuullota sipulit läpikuultaviksi öljyssä,lisää porkkanat ja paprikat,ja sekoita maustesekoitus joukkoon.Lisää kikherneet,soijakastike,tomaattipyre (viini),sokeri.kuutioitu tomaatti. Lisää vettä sen verran,että kaikki ainekset peittyvät kunnolla,ja keitä seosta hiljaisella tulellla,kunnes kikherneet ovat pehmentyneet. Desi-kikherneiden kuori on kovahko,joten herneet pysyivät hyvin koossa ja jäivät aika kiinteiksi pitkänkin keittoajan jälkeen. Hyvää on,mutta tekisin tätä ehkä uudestaan kabuli-kikherneiden kanssa tai sitten käyttäisin chana dalia,joka siis on samaa kuin desi-kikherneet,mutta ilman kuorta.Muuten pata oli ihanan lämmittävää kylmänä päivänä.

Idätin osan desi-kikherneistä.Ehkä kokeilen tehdä niistä falafelia.....

Blogiystävän hauska pastavideo Barilla-kilpailuun

Blogiystäväni Sarah ,jonka luona olin viime perjantaina keräämässä villikasveja,on mukana Barillan video-kilpailussa,ja tässä Sarahin panos kilpailuun.Video (englanninkielinen) on todella hauska ja humoristinen ja hyvin toteutettu!

Hunajalla karamellisoidut appelsiinit cashew-kerman kanssa (raw)

Appelsiinit ovat nyt täällä parhaimmillaan,ja niitä tulee käytettyä ahkerasti.En kuitenkaan käytä niitä mehuna;maksimum tulee heitettyä kokonainen kuorittu appelsiini smoothieta varten tehosekoittimeen.Pari päivää sitten tein hunajalla karamellisoituja appelsiinin paloja,josta tuli niin herkullista,että lisää tekee mieli...

Hunajalla karamellisoidut appelsiinit

• 4 kuorittua appelsiinia
• 1½ dl appelsiineista puristettua mehua
• 2½ rkl luomuhunajaa
• ½ tl jauhettua vaniljaa

Viipaloi appelsiinit,ja sekoita mehun joukkoon hunaja sekä vanilja.Marinoi appelsiineja hunajamarinadissa jonkun aikaa,ja aseta appelsiinipalat kuivurin kiinteälle pohjalle yhdessä marinadiliemen kanssa.

Omat appelsiinit olivat sen verran täynnä mehua,että niitä leikatessa ne vähän hajosivat,enkä onnistunut tarpeeksi kauniita paloja leikkaamaan,mutta ei se mitään. Kuivattelin appelsiininpaloja marinadissaan,kunnes liemi oli jonkun verran ehtinyt karamellisoida appelsiinipalat.

Appelsiinien kanssa tarjosin hunajalla maustettua cashewkermaa.Nami!

Appelsiineja olen myös käyttänyt tähän appelsiiniseen kakkuun,joka on sekä vegaaninen että gluteeniton. Tästä on tullut jonkinlainen bravuurikakkuni,jota teen usein,ja jonka reseptiä pyydetään,myös sellaiset ,jotka eivät vegaanikeittiötä tunne. Tein tämän ensimmäistä kertaa muffineitten muodosssa,mutta sen jälkeen olen tätä aina tehnyt kakun muodossa.Joskus lisään mukaan raastettua tummaa suklaata,kuten viime kerralla.Resepti täällä.

Eilen toteutui vihdoinkin viime viikolla peruuntunut villikasvien keruu,ja emäntämme kotipihalta löytyi hedelmäsalaattiin syötäviä (myrkyttömiä)kukkia koristamaan hedelmäsalaattia.

Tunnustuksia ja paljastuksia

Sain tässä joku aika sitten tällaisen hienon tunnustuksen sekä Juillelta että Italiansalaatilta,ihania blogeja kummatkin.Kiitos tosi paljon,tällaisista tulee aina hyvä mieli:-)

Tunnustuksen saajan kuuluu myös kertoa 7 asiaa itsestään.Apua,mitä vielä kerron...Olen tällaisia tunnustuksia laittanut blogin alusta jo pari kertaa,sekä täällä että toisessa blogissa,joten jääköhän mitään kerrottavaa..niin etten laita ihan samoja asioita...yritetään ainakin...

Aamun smoothie:selleriä,minttua,pinaattia,inkivääriä,omenaa,banaania
macaa.vehnänorasjauhetta,bee pollenia,pellavansiemenjauhoa

1.Aamut aloitan usein vihreällä smoothiella tai sitten vaihtoehtoisesti chia+hedelmä-hyytelöllä. Pitää valita jompi kumpi,sillä molemmissa on erikseen yhdelle kertaa juuri se sopiva hiilari-annos,mutta samalla aterialla niistä taas tulisi liikaa hiilareita.

2. Olen vuosien mittaan kerännyt aika hurjan  määrän keittokirjoja.Nyt ei kirjahyllyyn mahdu enään yhtäkään kirjaa! Mutta kyllä sinne varmaan kuitenkin lisää tulee jossain vaiheessa...

3.Lapsena olin aika nälkäinen,ja omasin ehkä liiankin hyvän ruokahalun,paitsi jos oli kyse inhokeistani:silakkalaatikosta,kesäkeitosta ja maksalaatikosta. Vanhemmat yrittivät hieman hillitä tätä suurta ruokahaluani,ja rajoittivat sitä välillä. En silloin sitä ymmrärtänyt,mutta nyt kyllä ymmärrän miksi he näin tekivät.En ollut lihava lapsi,mutta minusta olisi saattanut sellainen tulla,elleivät he olisi hieman tuota ruokahalua rajoittaneet.

4. Silikonimuotit ovat jo joitakin vuosia olleet keräilykohteeni,ja jos totta puhutaan,enhän minä niin monta muottia edes tarvitse.Mutta kun ne ovat niin nättejä....Joku aika sitten vannoin,etten enään osta uutta silikonimuottia,mutta pari viikkoa sitten Helsingissä,Kokkipuodissa,en vaan voinut vastustaa tätä valkoista silikonimuottia,etenkin kun se oli puoleen hintaan...

5. Blogin nimestäkin kaiketi arvaa,että pidän appelsiineista... Asun lähellä omakotialuetta,jossa näkyy monella pihalla erilaisia sitruspuita. Niiden kauneus jaksaa aina ihastuttaa!

Ja viime vuonna sain tuttavalta hyvän vinkin siitä,miten appelsiinin  kuoria voi käyttää:appelsiinin kuori on loistava puhdistusaine! Kuvassa näkyy miten lattialla yhdessä kohtaa ollut lika (ja koiran karvat) tarttuivat tuohon kuoripalaan.

6. Olen kauhean innoissani löytäessäni uudenlaisen ruoka-aineen.Kuten nigerinsiemenet,joita jauhan ja ripottelen salaattiin.

7. Isäni oli harrastelijakokki,joka pari kertaa vuodessa linnottautui keittiöön,ja sai ihania asioita siellä aikaiseksi.Harmittaa,etten ottanut hänen reseptejään ylös...

Tämä tunnustus on jo kiertänyt niin monessa blogissa,etten laita tätä eteenpäin,vaan sen voi tästä poimia.

Suuri retiisitesti ja kastike retiisiraasteelle

En ole koskaan pitänyt retiiseistä. Lapsuudessani niitä pieniä kauniin sinipunaisia retiisejä oli useassakin salaatissa,mutta minä en vaan pitänyt niistä,ja olenkin tähän päivään saakka täysin välttänyt retiisejä.Lähiseudulla olevassa jättimarketissa olen nähnyt monta erilaista retiisiä,mutta olen kulkenut niiden ohi,niitä huomioimatta.Kunnes viime viikolla söin iki-ihanassa vegeravintolassa Cafe Birenbaumissa porkkana-retiisiraastetta,joka maistuikin tosi hyvältä. Mietin,että ehkä nuo suuret retiisit maistuvatkin erilaiselle kuin ne pienet kirpeät retiisit,joista en pidä. Niinpä muutama päivä sitten ostinkin yhden kappaleen jokaista isoa retiisiä(pienet punasiniset jäivät edelleenkin hyllylle...) sillä halusin kokeilla  ja saada selville,pidänkö niistä. Eli pussiin laitettiin musta retiisi,suuri punasininen retiisi,vihreä retiisi,ja kaksi erilaista daikon-retiisiä,pitkulainen sekä pyöreä.Nuuhkin jokaista,ja jokaisella olikin hieman erilainen tuoksu.

Halkaisun jälkeen oli makutesti: musta  oli muita kovempi ja säikeisempi ja siinä oli jonkun verran retiisinen maku. Samoin suuressa punaisessa ,joka oli mustaa pehmeämpi. Pitkä daikon oli miellyttävän pehmeän makuinen,enkä tuntenut siinä retiisin kirpeyttä,pyöreä oli kiinteämpi.Yllättäjä oli tuo vihreä retiisi,joka myös sisäpuolelta oli kauniin vihreä. Tämä ostamani yksilö oli muita pehmeämpi ja myös kosteampi,ja maku oli miellyttävän pehmeä ,ilman retiisin kirpeyttä. Daikon ja vihreä ovat selvästikin suosikkejani näistä.Edit:Allu  kysyi kommentissaan,onko tuo pitkulainen retikka. Mietin sitä postausta tehdessä ja etsin kuvia netistä,ja päädyin lopulta daikoniin, mutta taitaa se sittenkin olla retikka,vaikka aika samanlaisia taitavat olla daikonin kanssa?

Kaikista retiiseistä syntyi lopulta ihanan raikas raaste. Vihreä retiisi antoi raasteelle kauniin värin. Herkullinen kastike syntyi paria eri kastiketta yhdistämällä ,ja antoi raasteelle hyvän maun.

Kastike retiisi (ja muillekin)-raasteelle

• 3 rkl appelsiinimehua
• 1 limesitruunan mehu 
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa,mustapippuria
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl hienonnettua tuoretta korianteria
• muutama tippa steviaa

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja lisää raasteeseen,sekoittaen.

Retiisit ovat hyväksi hampaille,ikenille,hiuksille ja kynsille.Ne sisältävät foolihappoa,potassiumia,ja ovat hyvä lähde vitamiini B6:lle,riboflaviinille,magnesiumille,kuparille ja kalsiumille.

Retki,joka ei toteutunut ja tutustuminen nigerinsiemeniin.

Etiopialainen kahvikannu

Tänä aamuna oli tarkoitus mennä Food Bridge-blogia pitävän Sarahin luo,jonne oli tulossa myös muita tuttuja englanninkielisiä ruokabloggareita.Meidän piti mennä Sarahin kotia lähellä olevalle alueelle,missä kasvaa runsaasti villejä,syötäviä kasveja.Keräilyn jälkeen tarkoitus oli mennä Sarahin luo valmistamaan eri ruokia näistä villikasveista.Olinkin odotellut pitkään tätä retkeä,nousin aikaisin aamulla ja lähdin kohti Tel Avivin keskuslinja-autoasemaa,missä oli tarkoitus tavata pari muuta bloggaria,ja sitten matkata Sarahin luo. Kun ketään ei kuulunut,soitin Lizille,joka sanoi että retki on peruttu,tulevan sateen vuoksi.Säätiedotteessa kun oli luvattu sadetta. Ja tietenkään sitä sadetta ei koskaan tullut;tänään on ollut kaunis,aurinkoinen päivä. Kyllä ärsyttää ,kun säätiedotteet menevät tuolla tavoin pieleen!

Koska olin jo lähellä Tel Avivin keskustaa,aloin kulkea toria kohti,mutta sitä ennen poikkesin linja-autoasemaa lähellä olevaan etiopialaiseen kauppaan.Kaupassa on suuria maustepusseja,mutta myös jännän näköisiä siemeniä ja muita juttuja,jotka ovat aivan tuntemattomia. 

Koska olen kauhean utelias kaikkien tuntemattomien ruoka-ainesten suhteen,kysyin eri siemenistä ja tuotteista tuossa kaupassa ja mukaan lähti pussi oikealla näkyviä pikkuisia siemeniä.(ne ovat todella pieniä) Myyjä osasi kertoa,että siemenet paahdetaan kevyesti pannulla ja niitä voi laittaa vaikka salaattiin tai jauhaa ja laittaa vihannesten päälle,niiden kypsyttyä.Nimeä en oikein tuolla saanut selville.Myyjä sanoi,että he myös syövät paahdettuja siemeniä ihan sellaisenaan.

Menin ystäväni Maryn luo,joka juuri on palannut kiertomatkalta Etiopiaan,ja hänellä sattui  olemaan suuri ,ihanan visuaalinen tietokirja Etiopiasta.Sieltä löytyivät nämä siemenet,ja selvisi että kyse on nigerinsiemenistä. Etiopiassa näiden nimi on "nug". Kirjassa luki,että siemenet ovat hyvin öljypitoisia,ja että Etiopiassa siemeniä jauhetaan ja niistä erotettua öljyä käytetään paljon sielläpäin.

Netissä selvisi,että näitä siemeniä käytetään yleisesti linnunruokana,mutta koska siemenissä on runsaasti  rasvoja ja proteiiniä,ovat siemenet yksi etiopialaisen keittiön pääravintoaineista. Nigerinsiementen öljy muistuttaa esim.auringonkukansiemenöljyä.Siemeniä käytetään jonkun verran myös intialaisessa keittiössä.Siemenillä näkyy myös olevan terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia.Mary kertoi,että melkein kaikki ,mitä Etiopiassa viljellään,on luomua,ja niin taitavat olla nämäkin siemenet. Tuon käsityötä olevan kahvikannun ostin myös;ilman tuota alustaa se ei pysy pystyssä.

Peruuntuneen retken sijaan päätin mennä "retkelle" torille. Sinne oli joku aika sitten avattu uusi pieni dim-sum-ja nuudelipaikka. Paikan emäntä kertoi,että kaikkien annosten nuudelit ja dim-sumien taikinakuoret he tekevät itse.Huomaisin,että nuo dim sumit oli höyrytetty kaalinsuikaleiden päällä.

Ihan dim sum-paikan viereen oli myös avattu kahvila. Torihan on pitkä alaspäin vievä katu,jonka varrella on monia katuja,jotka nekin toimivat torina.Nämä molemmat paikat oli avattu pääkadun varrelle,torikojujen viereen. Tori muuttaa muotoaan,sikäli että sinne ja ihan viereen ilmestyy jatkuvasti uusia ruokapaikkoja,jotka käyttävät torilta saatavia tuoreita aineksia. Oli tosi mukavaa katsella täynnä ihmisiä olevan torin menoa kahvikupin äärellä.

Pieniä vesimeloneja

Ah,ihania appelsiineja...

Granaattiomenistä puristettu mehu on ihanaa!

Kukkakaalia japanilaisittain

Edessä kukkakaalia maapähkinäkastikkeessa,takana kukkakaali Tsukemonoa. Koristeena porkkanasta ja retiikasta leikatut kukat,joihin ripottelin muutaman pisaran luomu Ponzu-kastiketta ja päälle ripottelin nigellansiemeniä.

Kuva Wikipediasta

Kukkakaali on täällä tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan,ja myös edullisimmillaan,ja koska suuresti rakastan kukkakaalia (ja parsakaalia!),olenkin sitä syönyt viime aikoina aika ahkerasti ,monella eri tavalla.Käydessäni taas torilla muutama päivä sitten ostin  pari kiloa tätä ihanaa kaalilajiketta,ja samalla mieleen tuli helmikuun ruokahaaste,jota emännöi tammikuun ruokahaasteen voittanut Katja. Haasteen aiheena on tällä kertaa Japani,ja vaikka aasialainen keittiö on suosikkejani,en kauheasti tunne japanilaista keittiötä. Ajattelin ,että kukkakaalille saattaisi sieltäpäin kuitenkin löytyä joku kiva ohje,ja käännyin  Tessin puoleen (eräs suosikkiblogeistani),josta löytyikin seuraava ohje kukkakaali Tsukemonolle. Tess kertoo postauksessaan että alkuperäiseen ohjeeseen tarvittavaa sukaattisitruunaa ei löytynyt,joten hän käytti tilalle limesitruunaa. Sukaattisitruunaa saa täälläkin,syksyllä,lehtimajajuhlan aikoihin,sillä se on yksi juhlan symboleista.Sukaattisitruunan hinta on silloin  korkea,etenkin jos se täyttää kaikki vaadittavat kriteerit.  En ole sitä kuitenkaan koskaan maistanut.

Tessin reseptiä jouduin jonkun verran karsimaan ja muuttamaan,sillä minulla ei ollut hänen reseptissään olleita sakea ja kombua.Ilman niitäkin kukkakaalista tuli tosi hyvää!

Muunneltu versio kukkakaali Tsukemonosta

• ½ keskikokoinen kukkakaali (tai pakastettua kukkakaalia)
• ½ limesitruunan kuoriraaste
• 1 rkl limesitruunan mehua
• 3 rkl tamari-soijakastiketta
• 1 rkl miriniä
• pari tippaa seesamiöljyä
• (nigellan siemeniä koristeluun)

Keitä kukkakaalin kukintoja kiehuvassa vedessä muutaman minuutin,vain niin,että se hieman pehmenee,mutta on kuitenkin "al dente". Sekoita kastikkeen ainekset,ja kaada lämpimän kukkakaalin päälle. Anna vetäytyä vähintään tunnin ennen tarjoilua.

Valmistaessani ylempää kukkakaaliannosta muistin lukeneeni jossain japanilaistyylisestä kukkakaalista maapähkinäkastikkeessa.Niinpä käytin toisen puolikkaan kukkakaalista siihen.

Kukkakaalia maapähkinäkastikkeessa

• ½ kukkakaali
• 3 rkl maapähkinävoita (käytin maapähkinävoita,johon ei ole mitään lisätty)
• 2½ rkl vettä
• 3 tl tamari-soijakastiketta
• ripaus chilihiutaleita

Kuten edellisessäkin ohjeessa, hajoita kukkakaali kukinnoiksi,keitä muutaman minuutin,sekoita kastike,ja lisää vielä kuuma kukkakaali kastikkeen joukkoon.

Molemmat kukkakaaliannokset olivat tosi herkullisia;ehkä pidin hieman enemmän tuosta maapähkinäisestä kukkakaalista,mutta molempia tulen takuulla tekemään uudelleenkin.

Raikkaan herkullinen kyssäkaali-porkkanasalaatti vegelounaan innnostamanaa

Ystäväni Mary tarjosi minulle lounaan iki-ihanassa vegeravintolassa, Cafe Birenbaumissa,josta olen aiemminkin kirjoittanut,ja joka on Tel Avivin paras kasvisravintola,monien mielestä. Tämänkertainen lounas innosti laittamaan kyssäkaali-porkkanaraasteen,josta tuli tosi herkullinen.Oikeastaan ravintolassa oli tehty hieman vastaavanlainen salaatti retiisistä ja porkkanasta,ja suikaleetkin olivat paksumpia,mutta minulla sattui olemaan kotona kyssäkaali,joten käytin sitä. Se ravintolassa oleva retiisistä laitettu raastesalaatti oli ihanan makuista,vaikka inhoankin retiisiä,mutta se voi johtua siitä,että täällä on monia eri retiisilajikkeita,suuria sellaisia,ja ehkä ne eivät maistukaan sellaisille kuin ne pienet,kauniin sinipunaiset retiisit,joista en ole koskaan pitänyt.

Raikkaan herkullinen kyssäkaali-porkkanasalaatti

• 1 kyssäkaali
• 1 iso porkkana
• 1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
• 2 tl seesamiöljyä
• 1 rkl tamari-soijakastiketta
• 2 tl hunajaa
• mustapippuria
• chilihiutaleita
• 3 rkl seesaminsiemeniä (käytin kuorimattomia)

Raasta kyssäkaali sekä porkkana.Laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi.Lisää raasteen joukkoon ja lisää lopuksi seesaminsiemenet.

Cafe Birenbaumin buffet-lounas on ihana,ja kaikki tarjolla olevat ruuat maistuvat mielettömän hyvältä. Santsata saa jos haluaa ja niinpä santsasin tänäänkin...Näiden kylmien ruokien lisäksi lounaaseen kuuluu  quiche-piirakoita,kasvispihvejä ja muita lämpimiä kasvisruokia,jotka lämmitetään pyydettäessä, Mutta minä syön tuolla aina vain salaattipuolen ruokia.

Tässä ensimmäinen lautaseni (tämän jälkeen santsasin ja otin lisää salaatteja) Tuossa oikealla alanurkassa idätettyä tummaa quinoaa,kahdenlaista munakoisosalaattia,kyssäkaali-kurpitsasalaattia,adjuki-papuja tahini-kastikkeessa,kesäkurpitsa-antipastia ja nuo lautasella näkyvät suikaleet ovat juuri niitä,jotka innostivat minua laittamaan ylempänä olevan salaatin. Kasvisruokaa parhaimmillaan tässä paikassa!

Passionvalkosuklaata,tutustuminen uuteen Tropicana-mehuun ja viime viikon ruokamuistoja Suomesta

Passionhedelmä kuuluu lempihedelmiini,mikä johtunee varmaan myös siitä,että pidän kirpeistä makuvivahteista. Passionhedelmää viljellään täällä paljon,ja sitä näkee usein pensasaitoina,sillä se kasvaa todella nopeasti ja muodostaa kivan aidan. Venezuelassa asuessani söin sikäläistä,keltakuorista passionhedelmälajiketta,jota siellä kutsutaan nimellä parchita.Kaupoissa myytiin pakastettua passionhedelmäsosetta,josta tehtiin mehua.

Eilen torilla käydessä ostin korillisen passionhedelmiä (1,1 kg) 2 eurolla.Ihan noin halvalla ei täälläkään usein näitä hedelmiä saa,joten tietenkin ostin koko korillisen.Nämä  passionhedelmät ovat vielä silopintaisia,ja ovat täysin kypsiä vasta kun hedelmäkuori on ryppyistä. Jääkaapissa oli kuitenkin pari täysin kypsää passionhedelmää ,joista toisen käytin   passionhedelmävalkosuklaaseen.

Passionhedelmävalkosuklaata

• n.50 gr kaakaovoita
• 1 passionhedelmä
• 3 rkl agavea + hieman steviaa
• 1 tl jauhettua soijalesitiiniä

Sulata kaakaovoi vesihauteessa. Kaavi passionhedelmän sisus kulhoon. Jos haluaa,voi seoksen laittaa lävikön kautta,jos ei halua siemeniä joukkoon. Sekoita makeutusaineet kaakaovoin joukkoon,lisää soijalesitiini ja sekoita hyvin (sekoitin Magic Bullet-sekoittimessa).Lisää lopuksi passionhedelmä,sekoita hyvin,ja kaada seos muotteihin.Nami,ihanasti kirpeän makeaa!

Passionhedelmää oli myös viime viikolla esillä Helsingissä ,kun kävin uuden Tropicana-mehun uutuustuotetilaisuudessa. En yleensä juo hedelmämehuja,vaikka ne ovatkin tosi hyviä,sillä niissä on kauheasti hiilihydraatteja ,mutta nyt tein poikkeuksen. Uusi Tropical Fruits sisältää ananasta,passionhedelmää,mangoa,appelsiinia sekä omenaa,ja se oli tosi hyvää! Maistui tosiaankin aivan tuoreelle ja aidolle hedelmämehulle.Mehu ei myöskään sisällä sokeria eikä säilöntä-tai muita lisäaineita.Kävin tuolla aika nopeasti,sillä pieni vatsatauti oli hieman heikentänyt oloani,ja yritin kurkata,jos näkyisi muita ruokabloggaajia.En kuitenkaan nähnyt,mutta myöhemmin huomasin,että myös Unelias Kokki oli tuossa tilaisuudessa käynyt.

Mukaan tuli litra uutuusmehua sekä pieni pullo appelsiinimehua,josta join hieman ja sen jälkeen lisäsin siihen jugurttia,ja näin syntyi herkullinen smoothie pulloa ravistamalla.

Muuten söin koko Suomen-reissuni ajan etupäässä lohta:graavattuna,uunissa valmistettuna,kylmä-tai lämminsavustettuna. Täällähän saa tuoretta norjalaista lohta,mutta lämminsavulohta ei saa ja kylmäsavulohikaan täällä ei ole yhtä hyvää kuin Suomessa.Eniten pidän lämminsavustetusta kirjolohesta;voi että se on hyvää! 

Olin muutaman päivän hyvän ystävän luona ja hän valmisti tosi hyvää aasialaista uunilohta,Helsingin Sanomien reseptin mukaan.Suosittelen,oli tosi herkullista!