Olutmessuilla

Tiistai-illan vietin olutmessuilla Tel Avivin Nokia Areenassa.Olin saanut kutsun bloggarin ominaisuudessa vaikka kirjoitankin täällä ihan väärällä kielellä;D. Olutmessut pidettiin nyt toista kertaa,ja ne kestivät 2 päivää:tiistaina messut olivat auki ammattilaisille ja eilen keskiviikkona kaikille muille. Viime vuoden olutmessuista kirjoitin täällä

En ole oluen juoja ja ylipäänsä tietoni oluesta ovat aika vaatimattomat,minkä vuoksi nautin paljon enemmän syksyn viinimessuista,mutta tänä ja viime vuonna on kuitenkin ollut mielenkiintoista nähdä,miten oluen valmistus ja myynti on täällä lähtenyt nousuun.  Olin messuilla myös viime vuonna ,ja tänä vuonna tuolla oli monta uutta panimoa,jotkut suurempia ja jotkut pienempiä.Ainoa oluttyyppi ,joka minulle maistuu,on vehnäolut,ja useita sellaisia tuolla tulikin maistettua.

Pavo-panimo oli panostanut aika suureen osastoon.Vehnäolut ei ollut hullumpi.

Moran-kibbutsin  kurpitsaolut maistui kivasti kurpitsalle ja mausteiselle.Maistoin myös toisen panimon granaattiomenaolutta,johon oli käytetty myös taateleita,mutta tunsin vain kevyesti taatelin makua siinä oluessa.

Oluen raaka-aineita.Täkäläisten olueiden melkein kaikki raaka-aineet tulevat ulkomailta.Bloggariystäväni Liz,jonka kanssa kiersin messuja,onkin omassa erittäin hyvässä postauksessaan pohtinut,mikä tekee täkäläisistä olueista täkäläisiä.

Kotipanimokoneita.En edes tiennyt,että tuollaisia on  olemassa!

Erään pienen kotipanimon innostunut nuorimies laittoi minulle drinkin,jossa oli inkivääriolutta ja tummaa rommia. Hyvää! Viime vuonna nuorimies valmisti vain olutta,tänä vuonna hän oli edennyt jo viinintekijäksi ja liköörinvalmistajaksi.

Tämä oli messujen mieleenpainuvin osasto. Täkäläiset tunnetut viinintekijät olivat kehittäneet oluen(ihan ok) NaLagaat-keskusta varten.NaLagaat on sokeiden,kuulovammaisten  sekä kuuromykkien keskus Jaffassa,joka käsittää teatterin,Blackout-ravintolan (jossa syödään pimessä ja ruoan tarjoilevat sokeat tarjoilijat) sekä  Kapish-kahvilan,jonka työntekijät ovat kuulovammaisia.Olutta oli valmistettu vain näitä messuja varten;se oli pullotettu samppanjapulloihin ja pulloja oli ainoastaan 220 kappaletta. Olut oli nimetty Kelleriksi,Helen Kellerin mukaan.Ylläolevat esittelijät olivat molemmat kuuromykkiä ja kaikki hoitui elekielellä.Häpeäkseni huomasin vasta myöhemmin,kun olin tuolta jo poissa,että maistelusta olisi pitänyt maksaa 2 euroa,ja että juuri siten he keräsivät varoja keskukselle tuon oluen avulla...Olisi pitänyt lukea tuo sivu joka oli esillä ,mutta automaattisesti oletin,että tuollakin maistelu ei mitään maksanut.

Keller olutta

Koska jo mainitsin,etten ole mikään suuri oluen ystävä,ilahduin eniten siidereistä! Vielä joitakin vuosia sitten siideri täällä tarkoitti kuplivaa alkoholitonta omenamehua,mutta nyt näkyy alkoholipitoisten siiderivalmistajien määrä lisääntynyt mukavasti.Viime vuonna tuolla taisi olla vain yksi valmistaja,nyt heitä oli jo kolme.Jokaisella heillä oli sekä makea että kuiva omenasiideri. Päinvastoin kuin oluiessa,siidereiden kaikki raaka-aineet ovat paikallisia.Ensimäiseksi maistoin Tura Wineryn kuivaa siideriä,joka oli hyvää.

Isra-Alen siidereistä maistoin sekä makeaa että kuivaa siideriä.Sain kuulla,että makeaa siideriä on paljon vaikeampi valmistaa kuin kuivaa siideriä,ja että täkäläiset suosivat makeaa siideriä.Itse taas suosin kuivaa siideriä.Mukavalta amerikkalaissyntyiseltä Dennikseltä sai paljon tietoa siidereistä.

El-Rom-kibbutsin siidereistä maistoin sekä kuivaa että makeaa versiota,ja yllätyksekseni pidin myös makeasta,jossa oli tosi hyvä omenainen maku.Siiderit oli valmistettu ainakin 5 eri omenalajikkeen sekoituksesta.

Tällaisia tuli taas kerättyä lisää tuolla.....