3 x carobsuklaa

Ostan joskus täkäläistä,mielettömän hyvää carobsuklaalevitettä,joka mielestäni peittoaa valmiit tavalliset suklaatahnat mennen tullen,tosin se voisi olla hieman vähemmän makea.En uskalla ostaa sitä usein,sillä se on liian hyvää..Olen miettinyt miten voisin tehdä kotona tahnaa,joka olisi yhtä hyvää.Kaupan carobtahna sisältää carobjauhetta,luonnollista ruokosokeria,soijajauhoa,lesitiiniä,kovettumatonta kasvisrasvaa sekä kuituja. Tein muutama päivä sitten pienen kokeilun,jossa käytin carobia kolmella eri tavalla.

1. Tumma carob-suklaa

1½ dl carob-jauhetta

0,75 dl sulatettua kaakaovoita

0,75 dl sulatettua kookosrasvaa

½ rkl taatelisiirappia

jauhettua vaniljaa,ripaus suolaa

muutama tippa steviaa

Sekoita carobjauhe sulatetun rasvan joukkoon,lisää muut ainekset ja sekoita hyvin.Kaada muotteihin ja laita jääkaappiin jähmettymään

2.Suklaanmakuinen carob-tahna

1 dl carob-jauhetta

1 dl luomutahinia

4 liotettua ja jauhettua medjoul-taatelia

ripaus suolaa

Jauha taatelit liotusveden kansa ,sekoita joukkoon tahini ,carob-jauhe ja ripaus suolaa.

3.Carobsuklaa valmiista tahnasta

Tähän käytin tuota aiemmin mainittua ihanaa carobsuklaatahnaa(jossa siis ei ole mitään suklaata) ,johon lisäsin sulatettua kaakaovoita ja laitoin muotteihin jähmettymään.

Mitä näistä tuli: tummat carobsuklaat ovat ihan hyviä,mutta kaipasin niihin sitä samaa pehmeää makua mitä oli valmiissa carobtahnassa. Hyviä olivat kuitenkin.Suklaanmakuinen carob-tahna oli tosi hyvää,ja sitä tulee varmaankin jatkossakin tehtyä.Valmiista tahnasta tehdyt carobsuklaat olivat mielettömän hyviä ,ja jopa parempaa,sillä kaakaovoin lisäys poisti ylimääräisen makeuden. Mutta miten juuri sellaisia tekee kotona,ilman valmista kaupan tahnaa....menee mietintään...

Carob-eli johanneksenleipäpuunhedelmä ei sisällä melkein lainkaan rasvaa mutta siinä on paljon kuituja.Siinä on myös A-B-ja D-vitamiinia,kalsiumia,rautaa,potassiumia,seleeniä,magnesiumia,proteiinia ja antioksidantteja.Carob on hyvää hampaille ja ikenille,auttaa alentamaan kolestrolia ja pitää verensokerin tasoissa.Se ei myöskään sisällä kofeiinia tai teobromiinia,kuten suklaa.

Taas lounaalla urbaanissa ekoasunnossa

Kävin tänään lounaalla,jo kolmatta kertaa,Citytree-asunnossa,joka on urbaani ekologinen keskus.Mukaani lähti ystäväni Mary,joka on elinikäinen kasvissyöjä,muttei ollut aiemmin ollut Tamin luona raakalounaalla.

Heti ensimmäiseksi joimme kuvassa näkyvät juomat,joissa oli ainakin paprikaa,punajuurta,sipulia,mantelimaitoa ja muutakin,mutten muista mitä.Juomien väri oli upea ja maku hyvä ja raikas;juuri sopiva lämpimään säähän.

Pöydän antimet näyttivät taas herkullisilta ja houkuttelevilta.

En voinut olla ihailematta tuon alemman vahvan värisen,paprikaisen pähkinätahnan upeaa väriä. Takana nigellan siemenillä koristeltua cashew-juustoa.

Nämä vihreät ihanuudet olivat ihan edessäni(kaikki luomua)joten niitä tulikin paljon popsittua ja etenkin söin tahnoilla täytettyjä salaatinlehtiä.Kuvassa näkyvä portulakka on villiä;sitä kuulemma kasvaa juuri nyt,vaikken ole sitä missään nähnyt;ehkä kaupungin ulkopuolella tai  keskuspuistossa voi sitä löytää.

Punajuuricarpaccion päälle oli ripoteltu villisinapin siemeniä.Punajuuret ovat tähän aikaan vuodesta todella hyviä.

Jälkiruoka oli taas kerran taivaallisen hyvää. Mantelimaitopohjaista mansikka-vesimelonijäätelöä,jonka päällä ihanaa tattari-pitango-granolaa,cashewkermaa,taatelikastiketta ja jonkinlaista hedelmä-rolluppia.Olisin voinut ottaa toisenkin annoksen...Pitangoa oli muutenkin tarjolla,ja säästin siemenet,jos niistä vaikka kasvaisi jotain...

Olen nauttinut näillä aterioilla paitsi ruuasta myös mielenkiintoisesta seurasta ja keskusteluista. Tällä kertaa vieraina oli myös 2 amerikkalaista naista New Jerseystä,joista toinen oli entinen luomuviljelijä ja nykyinen ympäristöaktivisti ja toinen johtaa jonkinlaista ekokeskusta.Molemmat olivat pitäneet kotikoulua lapsilleen ,ja oli mielenkiintoista kuunnella heidän mietteitään siitä. He mainitsivat usein myös Eliot Colemanin,joka on tunnettu luomuviljelijä,ja myös kirjoittanut useita kirjoja luomuviljelystä.

Matkalla takaisin , vanhan kaupungintalon aukion lähellä olevaa portaikkoa,huomasimme mulperipuun.Valkoiset,vielä kypsymättömät marjat olivat ihan ulottuvilla,mutta ylempänä oleviin tummiin,kypsiin marjoihin emme ylettyneet....

Virkistävä passionhedelmäjuoma

Ilmat ovat lämmenneet täälläpäin,vaikka vielä onkin suhteellisen miellyttävä sää,mutta lämmennyt sää vaikuttaa selvästi janon tarpeeseen. Lempijuomiani lämpimällä säällä ovat veden lisäksi vaikka limonana-juoma tai passionhedelmäjuoma.Rakastan passionhedelmän makeankirpeää makua,ja siitä tehtyä mehua tulikin juotua usein Venezuelassa asuessani.Ihan täällä lähelläni on erään talon aitana valtavan rehevä passionhedelmäköynnös,joka juuri nyt sekä kukkii että tuottaa hedelmää,ja kuvia siitä voi nähdä täällä.

Tähän juomaan käytän pari passionhedelmää,tai niin ,että  hedelmälihaa siemenineen on noin 3/4 desiä. Jos mehua siemenineen alkaa heti siivilöidä on se hieman vaikeaa,joten laitan hedelmälihan siemenineen tehosekoittimeen ja lisään joukkoon noin desin vettä.Tämän jälkeen siivilöiminen käykin nopeasti ja kuorimassan saa erotettua mehusta.

Koska passionhedelmä on kirpeänmakeaa,voi se hieman kaivata maketutusta ja itse käytin tässä steviaa. Siivilöity ja makeutettu mehu laitetaan tehosekoittimeen,mukaan laitetaan vielä jonkun verran vettä ja runsaasti jäitä,ja juomaa sekoitetaan kunnes jäät ovat kokonaan murskautuneet.Tämä juoma on ihanan raikasta!

Nektariinisalsa

Mennessäni ulos aikaisin aamulla muutama päivä sitten näin asuintaloni edessä olevan kadunpätkän kulmassa pakettiauton,jonka edessä seisoi mies, joka heti minut nähtyäni houkutteli  katsomaan mitä pakussa oli.Siellä oli nektariineja ,kirsikkatomaatteja,meloneita ja kirsikoita. Ostin kilon nektariineja,jotka ensin vein kotiin,ja sitten lähdin uudestaan liikkeelle. Kätevää jos kauppa tulee ihan kotiin saakka;voisi tuo pakettiauto tulla useammankin  kerran...

Nektariinit ovat lempihedelmiäni,ja kesän kynnyksellä niitä taas saa.Rakastan niiden kirpeänmakeaa makua.Paitsi sellaisenaan,ja jälkiruuissa sekä smoothieissa,käytän nektariinia myös tähän ihanaan salsaan.

Nektariinisalsa

• 3-4 nektariinia
• 1 vihreä chilipippuri
• 1 keskikokoinen punasipuli
• ½ dl sitruunamehua
• nippu tuoretta korianteria
• 1 rkl ruokosokeria (käytin steviaa)
• muutama tippa balsamietikkaa

Paloittele nektariinit kuutioiksi,tee sama chilin sekä punasipulin kanssa. Silppua nektariini ja lisää joukkoon.Sekoita sitruunamehu ja makeutusaine,ja kaada päälle.Anna vetäytyä jonkun aikaa.Tämä salsa on mielettömän hyvää! Sopii hyvin vaikka kalan kanssa;tykkään myös lisätä sitä vihreän salaatin joukkoon ,jolloin lisään joukkoon  hieman kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Chilin kanssa kannattaa olla varovainen;se muistui taas tänään mieleen, vaikka takana on hurjasti kokemusta kyseisen kasviksen kanssa. Paloitellessani sipulia alkoivat silmäni vuotaa ja ärtyä,mutta kunnolla ne ärtyivät vasta paloitellessani chiliä.Ja sitten hieraisin silmiä....apua mikä polte ja kirvely! Huuhtelin silmiä varmaankin puolisen tuntia kunnes polte oli hävinnyt...

Viime aikoina olen ahkerasti idätellyt ohraa. Olen tähän asti idätellyt vehnää oraaksi saakka,kokeillut myös kauraa,joka ei koskaan onnistunut,mutta käydessäni viime kuussa lounaalla ekologisessa asunnossa huomasin Tamin upeat ohranoraat. Ohra on selvästikin kaikista helpoin idätettävä;eivätkä sen siemenet idättäessä ole koskaan menneet  huonoiksi ,kuten tapahtui joskus myös vehnän kanssa.   Koirani Bambi,joka usein ulkona pureskelee ruohoa ei tosin ole innostunut ohranoraasta...

Viinirypälerelishi

Näin paikallisessa lehdessä erään ruokatoimittajan kiinnostavalta kuulostavan reseptin,jossa käytettiin viinirypäleitä,chilipippuria,valkosipulia ja sokeria.Tuli mieleen,että siitä voisi tehdä raakaversion,ja niinpä sokeri vaihtui luomuhunajaksi ja kattilan tilalle tuli kuivuri.Kuivurissa ainekset olivat kunnes olivat pehmenneet;chilipippuri pehmeni ensin ja sitten vasta viinirypäleet ja valkosipulit.Viinirypäleistä irronnut mehu yhdessä hunajan kanssa yhdistyi chilin poltteeseen ja valkosipulin makuun,ja tulos oli ihana makean tulinen seos. Kutsun tätä relishiksi,koska en muutakaan nimeä tälle keksinyt,ja tämä on ihanaa vaikka salaatissa, leivän tai kräkkerin päällä tai vaikka cashewjuustoon sekoitettuna.

Viinirypäleiden sesonki on täällä vasta alkanut,ja ne ovat vielä aika kalliita.Tätä ohjetta varten ostin näitä siemenettömiä viinirypäleita puolisen kiloa.

Viinirypälerelishi

• n.½ kiloa siemenettömiä viinirypäleitä
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 vihreä chilipippuri
• 1½ rkl kuumentamatonta hunajaa

Pilko valkosipulit pieniksi paloiksi,puolita viinirypäleet ja leikka chilistä ohuita renkaita.Sekoita hunaja joukkoon ja kuivata kuivurissa kunnes ainekset ovat pehmenneet.


Bloggeri-ongelma onneksi loppui ja kadonnut postauksenikin tuli takaisin,tosin ilman kommentteja.Olin siinä kirjoittanut Gabriel Cousensin luennosta,josta voi lukea täällä