Hieman erilainen kukkakaalipizzakokeilu

Sattumalta osuin sivustolle, jossa kerrottiin kukkakaalipizzasta, mutta ei siitä tavanomaisesta kukkakaalipizzapohjasta,   vaan pizzapohjasta joka on tehty kukkakaalijauhoista.  Kukkakaalijauho? Googlailu selvitti että kukkakaalijauhoa löytyy  CauliPower nimiseltä amerikkalaiselta yritykseltä.  CauliPower myy netissä kukkakaalijauhon lisäksi myös valmiita kukkakaalijauhopizzapohjia pakasteena. Selvisi että kukkakaalijauhossa oli monta muuta  ainesta kukkakaalin lisäksi:  tummaa riisijauhoa, valkoista riisijauhoa, maissitärkkelystä,  durrajauhoa, tapiokajauhoa, kvinoajauhoa, psylliumia, ruokosokeria, hiivaa,  pellavansiemenjauhoa, leivinjauhoa,  carobsiemenjauhetta sekä sitruskuitua. Minulla oli kotona kaikki ainekset paitsi 2 viimeistä (carobsiemenjauheen korvasin ksantaanilla) 

Minulla ei tietenkään ollut hajuakaan miten paljon kutakin ainesta oli jauhossa, mutta uteliaana päätin kokeilla millainen jauho minulle  tulisi.  Ensin murustin keskikokoisen kukkakaalin,  sen jälkeen kuivattelin muruja kunnes ne olivat  täysin kuivat.  Yksi kukkakaali kutistui  vajaa  1.5 dl määräksi,  ja kun jauhoin murut jauhoksi , sitä oli vieläkin vähemmän.  Kun näin miten vähän 100% kukkakaalijauhoa tuli yhdestä kukkakaalista, ymmärsin myös miksi  kukkakaalijauho (johon lisätty muut ainekset) on niin kallista:  alle puolikiloa maksaa yli  7 euroa . Lisäsin muut ainekset ihan arvaten, enkä kirjoittanut määriä ylös.  Kukkakaalipizzapohjani tumma väri tuli pellavasiemenjauhosta, joten ehkä laiton sitä liikaa....

Taikina (lisäsin jauhoon vettä, suolaa sekä oliiviöljyä)  oli sopivasti  elastinen, ja sitä oli helppo  käsitellä. Siinä tuntui kevyt kukkakaalin tuoksu.  Paistoin pohjaa ensin uunissa muutaman minuutin , jonka jälkeen päällystin pizzapohjan  tomaattipaprikakastikkeellani, lampaanmaitofetalla sekä kuivatuilla yrteillä.  Pizzan paistuessa uunissa keittiössä tuntui hieman kukkakaalin hajua, mutta vain hieman. Tämä kukkakaalipizzani oli ihan maukas,  ja pohjassa oli kivasti rapeutta, mutta jauhontekoprosessi sen verran hankala että en usko tekeväni tätä toista kertaa, etenkin kun yhdestä kukkakaalista tulee nin pieni määrä jauhoa.  Mutta tätä oli kiva kokeilla:)

Appelsiinia ei vain syömiseen

Kun kevät lähenee alan tehdä  siivousainetta kevätsiivousta varten.   Teen lähes joka  kevät appelsiinin kuorista  siivousainetta, sillä appelsiinin kuoressa löytyvä  limoneeni on usein aineksena kaupan siivousaineissa.  Olen aiemmin  kertonut miten teen  appelsiiniöljyä ja etikkapohjaista  puhdistusainetta, mutta tällä kertaa tein puhdistusaineen hieman eri tavalla.

Jauhoin jonkun verran appelsiinikuoria etikan kanssa, niin että siitä tuli paksuhko tahna.  En vaivautunut poistamaan kuoren valkoista osaa.  Tämä näytti värinsä puolesta tosi houkuttelevalta, ja melkein teki mieli maistaa sitä.  Laitoin sekoituksen laakeaan astiaan,  ja annoin astian olla huoneenlämmössä 5 päivää.  Sillä välin sekoituksesta haihtui nestettä, ja seoksesta tuli tiivistettyä.   6. päivänä lisäsin reilusti etikkaa seokseen ,  ja jauhoin seosta niin että siitä tuli  nestemäinen  seos.

Tämän jälkeen siivilöin  nesteen.   Minusta neste oli vielä hieman liian paksua, joten lisäsin etikkaa. Ja näin oli siivousnesteeni valmis pullotettavaksi 🍊

Vannon että tämä puhdistaa pinnat paremmin kuin useimmat kaupan siivousaineet, joten säästäkääpä ne appelsiinin kuoret:) 

Brokkoliiniherkku sitruunalla ja sardellilla

Kaalit ovat suurta herkkuani, ja Välimeren alueella  talvella ja alkukeväällä parhaimmillaan. Koko talven (täällä ei kyllä tänä vuonna oikein ollut talvea...) olen popsinut kaaleja lähes päivittäin. Kun näin Ottolenghin brokkoliiniohjeen,  oli ihan pakko tehdä herkulliselta kuulostavaa brokkoliiniruokaa; etenkin koska jääkaapissani  oli paketillinen sekä parsakaalia ja brokkoliiniä,  ja muutkin ainekset löytyivät kaapeista.  Tähän brokkoliiniherkkuun ei tule monta ainesta, ja ohje on helppotekoinen.

Mutta voi  kauhistus! Molemmat paketit olivat olleet jääkaapissa hieman liian kauan, ja mitä pahinta, molempien parsakaalien  muovipäällys, joka estää ilman pääsyn pakettiin,  oli hajonnut. Osa sekä brokkoliinista että parsakaalista oli jo mennyt yli hävikkivaiheen, ja sellaista jota ei voinut pelastaa, mutta sain kuitenkin pelastettua tarpeeksi suuren määrän  sekä brokkoliinia että parsakaalia. Kukinnot olivat jo keltaisia, mutta kelpaavat loistavasti ruuanlaittoon. Ottolenghin ohjeessa käytettiin brokkoliinia, joka sopiikin tähän annokseen paremmin kuin parsakaali.

Brokkoliiniherkku sitruunalla ja sardellilla

• noin 350 gr brokkoliinia
•  ripaus mustapippuria  (ripaus suolaa)
• 3.5 rkl oliiviöljyä
• 1 sitruuna
• 2 valkosipulin kynttä
• 2-3 sardellifilettä

Brokkoliinivarsiin sekoitetaan  1.5 rkl oliiviöljyä , 1.5 rkl  vettä , ripaus suolaa ja ripaus mustapippuria.  Tämän jälkeen brokkoliini  kaadetaan leivinpaperilla  vuoratulle , reunalliselle uunipellille.   Uunipelli peitetään folioarkilla, ja brokkoliinia kypsytetään  uunissa maksimilämmössä  5 minuuttia, minkä jälkeen folio poistetaan .  Brokkoliinia grillataan grillivastuksen alla  4 minuuttia, kunnes brokkoliini on kypsää,  ruskistunutta ja rapeaa.

Brokkoliinin ollessa uunissa valmistetaan ruuan muut ainekset:  Sitruunasta otetaan kuorijalla  kuorisuikaleita, minkä jälkeen sitruunasta puristetaan  mehu (ohjeeseen tarvitaan 1.5 rkl mehua) Valkosipulista leikataan ohuita viipaleita, ja sardellifileet paloitellaan pieneksi.  2 rkl oliiviöljyä , sitruunakuorisuikaleita ,   valkosipulia   ja sardellia paistellaan  välillä sekoittaen  pienessä kattilassa ( tai pannulla)  5-7 minuuttia, kunnes  valkosipuli alkaa saada väriä.   Sitruunankuorisuikaleista   tulee paistaessa ihanan rapeita, ja ihastuin niihin niin että aioin jatkossakin paistella sitruunankuorta; kunhan sitruuna on mieluiten joko luomua, tai hyvin puhdistettu. Käytin tämän ruuan valmistukseen hieman vähemmän öljyä kuin mitä oli Ottolenghin ohjeessa; hänellä on tapana käyttää öljyä runsaskätisesti ohjeissaan.

Brokkoliini asetellaan tarjoilulautaselle.  ja päälle ripotellaan  sitruunamehua , ja sen jälkeen valkosipulia, sitruunakuorisuikaleita , sardellia sekä paistoöljyä  tasaisesti brokkoliinin päälle. Tarjoillaan lämpimänä.

Aivan ihanaa oli.    Sardellit ovat sen verran suolaisia että ruoka ei mielestäni kaipaa lisäsuolaa.

Sitrusta täynnä olevat muffinit

Hieman yli 3 kuukautta on nyt kulunut siitä kun jätin pois  vehnän ja sokerin (toistaiseksi...) ,  ja olen jo alkanut tottua siihen, vaikka välillä tekee tosi paljon mieli leipää.    Leivontaa kaipaan,  ja joskus on ihan pakko  tyydyttää tätä leivontahimoa,  joten viime viikonloppuna leivoin ihanalta tuoksuvat sitrusmuffinit.  Vannon etten edes maistanut näitä, vaikka teki hurjan paljon mieli maistella.  Edellisenä viikonloppuna,   kun tein täytettyjä piparikolmioita,  lankesin kiusaukseen ja söin kaksi luumuhillolla täytettyä  piparikolmiota.  Kauhea morkkis  oli sen  jälkeen,  sillä olin luvannut itselleni olla syömättä sokeria  (paitsi hedelmistä &vihanneksista tulevaa sokeria)  ja vehnää vuoden verran ,  ja nyt lipsahdin.  Mitä tapahtui? Sain näppylöitä ,  ja hieman löysenneet housut tuntuivat hieman vähemmän löysiltä.  Siitä oppineena en tällä kertaa edes maistanut, vaikka loin uuden ohjeen.  Ennen tätä postausta maistattelin muffineita  muutamalla ihmisellä, ja kun varmistuin  siitä että muffinit ovat todella hyviä,   uskalsin julkaista tämän ohjeenkin;D 

Sitrusta täynnä olevat muffinit

• 3 suurta munaa
• 2½ dl sokeria (käytän vain ruokosokeria yleensä)
• 1 dl appelsiinimehua
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 tl jauhettua pomeranssinkuorta 
• 2 3/4 dl kookoshiutaleita
• 3 rkl perunajauhoa
• 2.5 dl vehnäjauhoa
• 2.5 tl leivinjauhetta
• sitrusmarmelaadia

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi, minkä jälkeen appelsiinimehu ja öljy sekoitetaan muna-sokeriseokseen.  Kuivat ainekset (kookoshiutaleet, jauhot, perunajauho, leivinjauhe, pomeranssinkuori) sekoitetaan erikseen ,   ja lisätään asteittain sekoittaen kosteiden ainesten joukkoon.   Käytin tässä itse kuivattamaani pomeranssinkuorta, mutta esim. Santa Marian maustevalikoimasta löytyy jauhettua pomeranssinkuorta, joka sopii mainiosti leivontaan, sillä pomeranssinkuori on todella aromaattinen.

Tein näistä normikokoisia  muffineita, ja tästä taikinamäärästä niitä tuli 11 kappaletta.  Muffineista voi tietenkin tehdä pienemmätkin,   jolloin niitä tulee suurempi määrä.  Tein nämä niin että laitoin ensin muffinivuokien pohjalle   2 rkl taikinaa,  sen päälle 1 tl sitrusmarmelaadia ( voi olla mikä tahansa sitrusmarmelaadi) ja päälle sitten vielä 1 rkl taikinaa, niin että marmelaadi peittyy. Muffinit paistetaan 200 C asteisessa uunissa 20 minuuttia, tai kunnes muffinin  sisälle tökätty hammastikku tulee kuivana ulos, ja pinta on saanut kauniisti väriä.

No entäs se maku?  Minähän en näitä maistanut,  joten jakelin niitä ympäriinsä:D  Ensimmäinen meni  kauppakeskuksen vessan siivoojalle, mutta en jäänyt odottelemaan mitä hän siitä tykkäsi.  Muutaman vein täällä käymässä olevalle ystävälle ja hänen pojalleen, ja heidän mielestään nämä olivat hurjan hyviä.  Vielä yksi ystävä sai muffinin, ja vein pari muffinia kuvassa näkyvälle  Itaille, joka on torin pienen kahviputiikin barista.  Itain mielestä muffinit olivat tosi hyviä  ,eli näin hänen sanojensa mukaan: " juuri sopivasti makeita, tarpeeksi kostea muffini jossa tuntuu selvästi sitruksen maku".

Kukkakaalikreemiä ja kikherneitä

Kun tein  sipulitahnaa, johon sain inspiraation  kaupan tahnapurkista,  suunnittelin tekeväni myös saman sarjan  kukkakaalitahnaa, johon myös kuului kikherneitä. Lopulta tein oman versioni, joka on  erilainen, sillä  kukkakaaliin tulee tahinia, mutta kikherneet ovat kuitenkin tässä annoksessa mukana. Kukkakaalikreemi  tai tahna on todella herkullista myös ilman kikherneitä sen vierellä,   ja maistuu ihan sellaisenaan , tai leivän päällä, tai lisukkeena.  

Kukkakaalikreemiä ja kikherneitä

Kukkakaalikreemi

• kukkaalia noin 350 gr   (myös pakastettu kukkakaali käy)
• 2 valkosipulin kynttä
• 3 rkl tahinia
• 1 rkl öljyä
• 1.5 rkl sitruunamehua
• suolaa maun mukaan
• ripaus jeeraa eli juustokuminaa

Kikherneet

• 2 dl keitettyjä kikherneitä (purkista , itse keitetty ym.)
• 1.5 rkl öljyä
• ½ tl  chilijauhetta
• 1.5 tl paprikajauhetta
• ½ tl jeeraa
• muutama tippa sitruunamehua
• suolaa maun mukaan

Kukkakaali: kukkakaalikreemin voi tehdä joko uunissa  paahdetusta kukkakaalista, tai  niin että ensin  keittää kukkakaalin kukinnot, antaa niiden kunnolla kuivua , minkä jälkeen kukkakaalia paistetaan öljyssä kunnes se ruskistuu.  Pelkästään keitetystä kukkakaalista  ei tule yhtä hyvän makuista tahnaa.  Jäähtynyt kukkakaali jauhetaan  tahnaksi  tahinin, sitruunamehun  , valkosipulin , suolan ja jeeran kanssa.  

Tällä kertaa keitin ensin kukkakaalin kevyesti, annoin sen kuivua välikössä  , minkä jälkeen
 ruskistin kukkakaalia paistinpannussa. 

Kikherneet : Valmiiksi keitetyt kikherneet paistetaan pannulla  korkealla lämmöllä  mausteiden kanssa. Kun kikherneet ovat paistuneet,  lisätään suolaa maun mukaan, ja päälle puristetaan hieman sitruunamehua.

Annos kootaan laittamalla hieman syvän lautasen keskelle kukkakaalikreemiä,  ja sen ympärille kikherneitä.  Ripottelin lopuksi hieman oliivöljyä kukkakaalikreemin päälle.

Kukkakaalikreemi on aivan ihanaa, myös ilman kikhernelisäystä:)

Kävimme ystävän kanssa kevyellä lounaalla maustetorin alueella. Emme  ottaneet muuta kuin tulella paahdettua  munakoisoa tahinilla ja salaatin.  Paikassa sai kaikki annokset joko suurena tai pienenä, mikä on hyvä juttu:) ,  ja lopuksi saimme vielä kahvitkin kaupan päälle:)

En laita suolan määrää,  sillä käytän itse vain minimaalisen vähän suolaa, ja on hieman vaikeaa arvioida suolan määrää.