Villivihannesshakshuka

Villiyrttien/vihannesten aika Suomessa on vielä edessäpäin,kun taas täällä se on parhaimmillaan. Kun Suomessa on villiyrttien aika niin täällä ne ovat jo kuivuneet pois. Villivihannekset sopivat loistavasti shakshukaan;käytin tässä kiiltomalvaa ,jota ainakin Wikipedian mukaan löytyy  viljelykarkulaisena  etenkin Etelä-Suomesta,ja jos sellaista ei löydy niin tätä voisi soveltaa vaikka maitohorsmaan.

Villivihannes/yrttishakshuka

• 3 kananmunaa
• 2 keskikokoista sipulia
• noin 50 gr fetajuustoa
• iso kourallinen huuhdeltuja ja kuivattuja villivihanneksia
• 3 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 'suolaa,mustapippuria

Kuori ja paloittele sipulit. Lämmitä öljy pannussa ja ruskista sipuli. Sipulin ruskistuessa  pilko villivihannekset pienemmäksi ja lisää ne ruskistuneen sipulin joukkoon,sekoittaen. Paista kunnes villivihannekset pehmenevät. Murenna fetajuusto joukkoon ja sekoita.Lisää suolaa ja pippuria. Riko kananmunat  pannuun ja anna niiden hyytyä keskilämmöllä. 

Oli kyllä erinomaisen hyvä shakshuka! Olisi kiva tietää sitten keväällä/alkukesällä jos joku sattuisi löytämään tuota kiiltomalvaa.

Jättimäiset Ferrero Rocherit bongasin kaupassa.Luulin että ne ovat suurikokoisia versioita niistä normaalin kokoisista Ferrero Rocher-suklaista mutta nämä ovatkin kuin suklaamunat ja sisällä on niitä normikokoisia;D

Osterivinokkaita nam nam +mulperipuu

Paras sieni minkä tiedän on ehkä kantarelli mutta koska niitä ei täällä saa niin kakkosena on osterivinokas. Ensimmäinen kunnon kohtaaminen osterivinokkaiden kanssa oli Santiago de Compostelassa Espanjassa,missä söimme eksän kanssa illallista Parador de Sangiago de Compostelan Dos Reis-ravintolassa. Otin osterivinokasannoksen alkupalaksi mutta se olikin niin hyvää että otin saman annoksen myös pääruuaksi.En tiedä miten he valmistivat sen superherkullisen annoksen mutta osterivinokkaat ovat hyviä lähes aina.Tällä kertaa paistoin niitä kevätsipulin kanssa.

Paistettuja osterivinokkaita ja kevätsipulia

• 200 gr osterivinokkaita
• 2 kevätsipulin vartta
• 1 murskattu valkosipuli
• 1½ rkl hyvää soijakastiketta (käytin Tamaria)
• chilihiutaleita
• mustapippuria
• oliiviöljyä paistamiseen

Erottele osterivinokkaat toisistaan ja repäise ne hieman pienemmiksi palasiksi. Leikkaa kevätsipulin varret noin sentin pituisiksi palasiksi  ja ruskista niitä öljyssä. Lisää osterivinokkaat ja anna niiden pehmentyä,suhteellisen korkealla lämmöllä..Kun ne ovat pehmenneet,alenna lämpöä ja lisää soijakastike,valkosipulimurska ,chilihiutaleita sekä mustapippuria,ja paista sieniä vielä muutama minuutti. 

Miltä näyttää mulperi tuoreena? Naapuri kertoi lähellä olevasta mulperipuusta ja lähdimme sitä katsomaan. Marjat olivat korkealla,ja suurin osa raakileita,mutta sain kiskaistua muutaman marjan puusta.

Puuta ympäröivä nurmikko oli täynnä kypsiä (punaisia) ja ei-kypsiä mulperita,lahoamispisteessä.

Mulperipuu oli kerrostalon pihalla joten tikkaita tuonne ei oikein voi viedä mukanaan;talon asukkaat eivät varmaan siitä tykkäisi;D

Brasilialainen kalakeitto,tosin ilman kalaa eli vegaaniversio

Meillä on täällä nyt talvi. Tosin talvi tulee tännepäin episodeina ja tämäkin kai kestää tämän viikon,ja vaihtuu sitten taas aurinkoiseksi ja .lämpimämmäksi. Mutta koleana päivänä teki mieli keittoa ja olin jo viime viikolla sunnitellut tekeväni brasilialaisen kalakeiton/muhennoksen eli moquecan. Kaikki aineksetkin oli koossa,kalaa lukuunottamatta.Kolea ja sateinen iltapäivän sää sekä jääkaapissa oleva tofu,joka piti käyttää pois,muuttivatkin keiton vegaaniseksi..Ja mahtavan herkullinen tästä tuli ilman kalaakin. Moqueca on enemmänkin muhennos kuin keitto,mutta halusin tästä keittomaisen,joten tähän tuli nesteitä tavanomaista enemmän.  Moqueca tarjoillaan yleensä riisin kanssa,ja jos tästä haluaa enemmän muhennosmaisen; voi nestemäärää vähentää. Moqueca muistuttaa muita tomaattipohjaisia kalakeittoja,ja erilaiseksi sen tekee kookosmaito.Keitosta tuli niin hyvää että melkein nuolin lautaseni tyhjäksi.

Kalaton moqueca tofulla

• 200 gr tofua ,kuutioituna
• 3 rkl sitruuna -tai limemehua+ muutama lusikallien mehua keittoon
• 2 murskattua valkosipulinkynttä tofua varten +3 kynttä keittoon
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 suurehkoa keltasipulia,pieneksi kuutioituna
• 3 punaista ja / tai muun väristä paprikaa,hienoksi kuutioituna
• 2 chilipippuria,joista siemenet on poistettu,kuutioituna
• 1 purkki tomaattimurskaa
• vettä puolentoista purkillisen verran ,jos tästä haluaa keittomaisen
• 1 rkl tomaattisosetta
• 2 tomaattia kuutioituna
• ½ tl savupaprikaa (ei välttämätön)
• reilusti mustapippuria
• muutama tl suolaa
• 3/4  purkki kookosmaitoa
• iso kourallinen tuoretta korianteria + muutama lehti koristeeksi

Moquecan valmistus aloitetaan laittamalla tofukuutiot kulhoon,ja päälle kaadetaan 3 rkl sitruunamehua ,valkosipuimurskaa 2 kynnestä ,suolaa sekä mustapippuria. Jos tätä tehdään kalalla,niin kalafileet  (mikä tahansa keittämistä rikkoutumatta kestävä kala) leikataan suuriksi suikaleiksi ja marinoidaan sitruunamehulla sekä valkosipulilla.

Tofupalat juuri lisätty

Kattilassa lämmitetään oliiviöljy,ja sen lämmettyä siinä kuullotetaan sipulikuutiot. Lisätään 3 murskattua valkosipulinkynttä (mieluiten veitsellä leikattuna) ja annetaan paistua kunnes tuntuu valkosipulin tuoksu,jonka jälkeen lisätään paprika-ja chilikuutiot.Annetaan paistua pienellä lämmöllä kunnes paprikat ja chilit ovat pehmentyneet. Lisätään tomaattimurska,tomaattisose sekä kuutioidut tomaatit ja sekoitellaan.Lisätään myös suolaa sekä mustapippuria ja vesi,jos tästä haluaa keittomaisen. Annetaan kiehua keskilämmöllä 10 minuuttia,jonka jälkeen lisätään kourallinen silputtua korianteria ( osan voi korvata persiljalla) sekä tofupalat (tai kalaa...).Annetaan kiehua muutama minuutti,jonka jälkeen lisätään kookosmaito.Maistellaan ja lisätään suolaa ja mausteita jos siltä tuntuu. Lisäsin tässä vaiheessa myös muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua keittoon,mutta se ei ole välttämätöntä,mutta mielestäni se teki keiton vieläkin paremmaksi.Annetaan keiton kiehua keskilämmöllä 10-15 minuuttia.

Ihana ihana keitto sekä maultaan että väreiltään.Tarjoillessa keiton päälle silputaan korianteria. Jos jättää pois ohjeessa mainitsemani veden,niin tästä tulee enemmän muhennosmaista,ja silloin se on parasta riisin kanssa tarjoiltuna.Chilipaprikan voi korvata chilihiutaleilla mutta tuoreella chilillä tästä tujlee parempaa. 

Villiyrttien aika on täällä nyt parhaimmillaan ,ja olenkin käynyt niitä keräilemässä.Poimin malvaa (Malva Nicaeensis    täällä yleisin malvalajike)   mutta myös Suomessa villiintyneenä esiiintyvä kiiltomalva on syötävä;ja sen voi valmistaa kuten tein tämän eli malvalehtien päälle kaadetaan kiehuvaa vettä;annetaan olla siinä muutama minuutti,jonka jälkeen lehdet kaadetaan siivilään. Jäähtyneistä lehdistä puristetaan vedet pois.Sipulikuutioita ruskistetaan .lisätään malvat,suolaa,pippuria ja fetamuruja. On tosi hyvää:)

Tässä on salaattiin menevää kaalivalvattia.Wikin mukaan tätä löytyy Suomessa etenkin eteläisessä ja lounaisessa Suomessa.Kaalivalvatti on erittäin hyvä  salaattivillikasvi:)

Syötävien villikasvien lisäksi löysin myös maahanpudonneita passionhedelmiä....

2 x kesäkurpitsatahna +miltä näyttää kypsymätön carob

Olen varmaan aiemminkin kertonut ihastuksestani kaikenlaisiiin tahnoihin tässä blogissa, ja tällä kertaa vuorossa on kesäkurpitsatahna;kahtena erilaisena versiona. Kaikenlaiset tahnathan ovat täällä hyvin suosittuja;supermarketeissa niitä on hyllymetrittäin ja  suosituin niistä on hummus monine eri versioineen,mutta tahnaperheeseen kuuluvat myös munakoisopohjaiset tahnat tai salaatit ja sitten tällainen kesäkurpitsasalaatti ,jota saa kaupoistakin. Molemmat tahnat ovat helppotekoisia ja mitä ihanimpia joko leivän päällä tai sitten täytteenä. Edessä oleva vaaleampi sisältää cashewpähkinää ja taaempi,tummempi tahna saa värinsä ja makunsakin  ruskistetuista sipuleista.Molemmat tahnat/salaatit ovat myös vegaaneja,samoin kuin laktoosittomia ja gluteenittomia.

Tahna 1: kesäkurpitsatahna cashewpähkinöillä (vaalea tahna)

• 2-3 keskikokoista kesäkurpitsaa 
• 1 dl muutaman tunnin liotettuja cashewpähkinöitä
• 1½ rkl oliiviöljyä
• 2-3 murskattua valkosipulinkynttä
• suolaa,mustapippuria

Pese ja kuutioi kesäkurpitsat(kuorta ei tarvitse poistaa.Sekoita oliiviöljy,valkosipulimurska sekä suola ja pippuri  keskenään ja kaada se kesäkurpitsakuutioitten päälle.Sekoita niin että öljyä tulee tasaisesti kuutioitten päälle.

Lämmitä uuni 180 C-asteeseen.Kaada öljytyt kesäkurpitsakuutiot leivinpaperin päälle ja paahda kuutioita uunissa  noin puoli tuntia,kunnes kuutiot ovat hieman ruskistuneet.

Jauha kesäkurpitsakuutiot cashewpähkinöiden kanssa tahnaksi.  Maistuu tosi hyvältä sellaisenaan,leivän päällä tai sitten leivän täytteenä.

Tahna 2:kesäkurpitsatahna ruskistetulla sipulilla

• 2-3 keskikokoista kesäkurpitsaa
• 2 keskikokoista sipulia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa,mustapippuria maun mukaan

Pilkkoa sipuli pieneksi ,lämmitä öljy pannulla ja paista sipuleita  kunnes ne ruskistuvat. Raasta kesäkurpitsat karkeaksi raasteeksi,ja purista niistä liika neste pois.

 Kun sipuli on kunnolla ruskistunut .lisää kesäkurpitsaraaste ja anna senkin ruskistua.Lisää lopuksi  soijakastike,paista seosta vielä jonkun verran ja lisää suolaa ja pippuria.Jauha seos karkeaksi tahnaksi;maista ja lisää suolaa ja pippuria jos siltä tuntuu. Tämäkin tahna on aivan ihana leivän päällä tai leivän täytteenä,juuston tai kasvisten kanssa.

Täällä jotkut tekevät myös ns."broilerinmaksan" makuista kesäkurpitsatahnaa,jonka tarkoitus on olla  jonkinlainen kasvisversio tästä.Silloin tähän kakkostahnaa lisätään myös keitettyjä kananmunia. Useammin tosin tuo "maksan " makuinen tahna tehdään munakoisosta,ja se on tosi hyvää,vaikkei se minusta nyt mitenkään broilerinmaksalta maistu....

Kumpi näistä tahnoista sitten on parempi? Molemmat ovat tosi hyviä mutta karamellisoidut sipulit antavat ehkä enemmän makua tuolle kakkostahnalle...

Tällä viikolla oli taas kerran kuussa tapahtuva suomalainen kirjastopäivä,ja ennen sitä menin viereiseen puistikkoon,mistä viime elokuussa poimin tosi suuren määrän kypsiä carobpalkoja. Menin katsomaan missä vaiheessa carobit ovat ja ihan vihreitähän ne vielä ovat,mutta tulossa on näköjään taas hyvä sato:)

Ja eksäni oli käynyt pohjoisessa keräämässä macadamiapähkinöitä. Sainkin ison pussin mukaani.

Mutta näiden avaamiseen tarvitaankin vasaraa!

Saatuni muutaman macadamian avattua olin pettynyt,sillä ne eivät koostumukseltaan olleet sellaisia kuin kaupan...jotkut pähkinät  olivat niin kiinni kuorissa että niitä oli vaikeaa saada kuorista irti.Googlettelu selvitti,että näiden tulee vielä kuivua ja että ovat syöntivalmiita vasta kun tuota kuoripallukkaa ravistelee ja kuulee,miten pähkinä liikkuu sisällä.Saamastani määrästä vain 2 olivat sellaisia,joten vielä odottelen ennen kuin avaan loput pähkinäni...

Macadamia on kotoisin Australiasta,mutta Israel on yksi niistä maista missä sitä kasvatetaan kaupalliseen tarkoitukseen.Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun sain käsiini suoraan puista ihan äskettäin kerättyjä macadamioita. Vaikka niitä täällä kasvaakin niin ovat silti muita pähkinöitä reilusti kalliimpia täälläkin.Macadamiapähkinästä puristettua öljyä käytetään täällä paljon kosmetiikassa.

Tabboulehista inspiksen saanut kvinoa-kukkakaalisalaatti sekä esittelyssä neiti Bataatti

Sain tässä yhtenä aamuna kantakahvilani Sugarissa talon puolesta pienen annoksen ,jota he kutsuivat kukkakaalitabboulehiksi:siinä oli reilusti paahdettua kukkakaalia,bulguria, ,persiljaa sekä aurinkokuivattua tomaattia ja muutakin.Kukkakaali ei ihan aamulla oikein maistu,mutta en kuitenkaan malttanut olla maistamatta ja annos oli tosi hyvää. Kotona yritin tehdä hieman samanlaista paitsi että bulgur muuttui tässä kvinoaksi.Tästä tulikin hurjan hyvää ja nousi heti suosikkilistalleni:)

Kvinoa-paahdettu kukkalaalisalaatti(vegan)

• 3 dl kvinoaa ennen keittämistä
• 3 dl uuniissa paahdettua kukkakaalia
• 2 rkl oliiviöljyä (plus öljyä kukkakaalin paahtamiseen.
• 3 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
• ½ dl sitruunamehua
• suolaa,mustapippuria maun mukaan
• 1 murskattu valkosipulin  kynsi
• 3 rkl hienoksi pilkottua aurinkokuivattua tomaattia

Jaa kukkakaali pieniksi kukinnoiksi;laita kukkakaalikukinnot kulhoon ja sekoita joukkoon oliiviöljyä sekä suolaa niin että öljyä tulee kukkakaalin pinnoille.Paahda uunissa kunnes  kukkakaali saa väriä. Keitä sillä välin kvinoa kypsäksi. Anna kukkakaalin sekä kvinoan hieman jäähtyä ja kokoa salaatti. Lisää kvinoan päälle öljy,sitruunamehu,suolaa ,pippuria,valkosipulia   sekä persiljaa ja sekoita.Lisää nyt paahdetut kukkaalipalat sekä pilkottu aurinkokuivattu tomaatti ja sekoita salaatin joukkoon.On hyvää sekä lämpimänä että kylmänä.Pidin tästä niin paljon että taidan taas lähteä kukkakaaliostoksille.

Mmm,olipa hyvää!

Ja saanko esitellä neiti Bataatin,ihanan köynnöskasvini. Tiesittekö,että bataatista saa helpolla kasvatettua tosi kivan huonekasvin...

Suippo pää laitetaan veteen ja jonkun ajan kuluttua (minulla kesti vajaa 2  viikkoa) siihen ilmestyy kunnon juuret.Vettä pitää olla astiassa koko ajan.Jonkun ajan kuluttua bataatin yläosaan tulee pieniä köynnösalkuja ja jos täällä olisi nyt sisällä lämpimämpää,olisi tuo neiti Bataattini kasvanut paljon nopeampaa vauhtia mutta hyvässä vauhdissa ollaan nytkin:)

Urbaaninen villiyrttien keräilykierros

Villiherneen kukka

Eilen aamupäivällä kokoonnuin muutaman muun innokkaan villikasvikerääjän kanssa Tel  Avivin Neve Zedeqissä. Kierroksen järjestänä oli CityTree,eli ekologinen yhteisö,jossa olen muutaman kerran käynyt raakalounaalla ja kirjoittanut siitä mm. täällä. Retken tarkoituksena oli oppia,että myös ihan keskikaupungissa on paikkoja ,joista löytyy syötäviä kasveja,ja jotka kuitenkaan eivät ole liian lähellä liikennettä. Syötävien villikasvien tarjonta on nyt täällä parhaimmillaan,ja tunnistan sekä kerään useita,mutta on myös sellaisia,joista en ole varma,tai en niitä tunnista,ja siksi lähdin kierrokselle mukaan.Meillä oli myös erittäin asiantunteva opas!

Heti alussa törmäsimme kaalivalvattiin.Olin tätä kasvia nähnyt ennenkin,mutten tunnistanut sitä tai tiennyt minkä niminen se on.Ja heti maistettuani tätä totesin,että pidän siitä.Sehän on salaatin sukulainen ja tuokin mieleen vihreän salaatin. Kaalivalvatti sisältää mineraaleja,ja vitamiineja kuten A,B ja C-vitamiinia.Tätä keräsinkin sitten ahkerasti eräästä villiintyneestä pihasta.

Kaalivalvatin lehdet voivat olla myös tällaisia. Se viihtyy parhaiten istutettujen kasvien läheisyydessä,jossa on tarpeeksi vettä,Huomasimme,että varjoisilla alueilla sillä oli isommat lehdet kuin aurinkoisella alueilla  kasvaneilla kaalivalvateilla.

Löysimme myös villiherneitä. Villiherneen palot ovat tosi pieniä,ehkä 3 tai maksimum 4 sentin kokoisia.

Herneet ovat pikkuriikkisiä,mutta yllättävän makeita.Ja tuon herneenpalonkin kuulemma voi syödä.

Löysimme myös sikuria ,joka oli minulle ennestään tuttu.Tästähän on kehitetty salaattisikuri.

Näimme ja keräsimme jauhosavikkaa.Kuvan punertava jauhosavikka on kuivahtaneesta kasvista,enkä tiedä ,onko tämä lajike sama kuin Suomessa muinaistulokkaana kasvava jauhosavikka.

Ennen kuivahtamista se oli näin vihreä.Täällä kasvaa 10 eri savikkalajiketta.Maistoin siemeniä eivätkä ne olleet hullumpia.Niitä on aikoinaan käytetty jauhojen jatkeena pula-aikana.Savikka on sukua kvinoalle. Tästä käytetään ruoaksi kasvin lehdet,joita ei kuitenkaan pidä nauttia liikaa korkean oksaalihappopitoisuuden vuoksi.Mutta hyvän makuisia olivat nämäkin.

Sisymbrium irio. En löytänyt tälle suomenkielistä nimeä ,joten ei ehkä kasva Suomessa.Tämä on sukua sinappikaalille eli rucolalle. Siitä käytetään lehdet ja nuo piikkimäiset osat.Maistuu jännästi piparjuurelle,ja lehdissä on voimakkaampi maku kuin noissa ohuissa osissa.Tätä on käytetty Lähi idässä yskänlääkkeenä sekä reumatismilääkkeenä.

Kun kaikki kasvit oli kerättu,menimme CityTree-asuntoon,jossa Tami teki meille niistä smoothien,lisäten mukaan mansikoita ja appelsiineja.Hyvää oli!

Ihailin taas ikkunalle pystytetyissä tarjottimissa kasvavia versoja;tässä vehnänorasta ja auringonkukan versoja kasvamassa.

Ja viikonlopun smoothie -ja salaattiaineksia tuli poimittua kiva määrä kotiinkin:)

Salicornia eli suolayrtti sekä puolukkapiirakkaa

Törmäsin tänään salicorniaan eli suolayrttiin käydessäni Tel Avivin sataman torihallissa.Olin monta kertaa lukenut salicorniasta,mutten ollut siihen koskaan ennen vielä törmännyt,joten pakko oli kokeilla.Jo torilla sain maistaa sitä,ja se on ,kuten nimikin sanoo,erittäin suolaista! Nämä ostamani salicorniat olivat rakenteeltaan parsamaisia,ja niitä voi syödä sekä raakana että kypsennettynä.Jos näitä kypsentää, suolaa ei lisätä ,sillä sitä  on jo tarpeeksi itse kasvissa,ja myös salaattiin ei tarvitse lisätä  suolaa,jos näitä laittaa runsaasti mukaan. Ihan sellaisenaan nämä ovat vähän liian suolaisia,joten salaatin sekaan nämä menivätkin.Salicorniaa on joskus kutsuttu meren parsaksi.

Joitakin päiviä sitten ilahduin löytäessäni lähistön jättimarketista pakastepuolukoita:)  Ostin sitten 300 gramman pakkauksen niitä,tarkoituksena tehdä jonkinlainen puolukkapiirakka.

Tein tähän gluteenittoman taikinapohjan,johon tuli seuraavat ainekset:

Gluteeniton piirakkapohja

• 1 kuppi* täysjyväriisijauhoa
• ½ kuppia maissi-tai perunajauhoa
• 1/4 kuppia vihreästä tattarista jauhettua jauhoa
• 1/4 kuppia tavallista riisijauhoa
• ½ tl ksantaania
• 1 rkl ruokosokeria
• 1 kananmuna
• 12 rkl voita
• 1-2 rkl jäävettä

*käytin amerikkalaista kuppimittaaSekoita kuivat ainekset toisiinsa,ja laita monitoimikoneen kulhoon. Lisää voi  ja käytä pulse-toimintaa,muutaman kerran.Lisää kananmuna ja jäävesi ,ja sekoita muutaman kerran lisää pulse-toiminnalla ,kunnes ainekset ovat sekoittuneet. Muotoile taikina kiekoksi ja anna olla jääkaapissa noin tunnin.Ota taikina jääkaapista,ja anna sen hieman lämmetä huoneenlämmössä. Kaulitse kahden leivinpaperin välissä ja asettele taikina piirakkavuokaan.Käytin tuollaista pitkulaista,matalaa piirakkavuokaa,jossa irtopohja. Taikina esipaistetaan noin 10 minuuttia noin 170 C asteessa,niin että reunat on suojattu foliolla.
Tämän jälkeen täyte kaadetaan pohjan päälle,ja paistetaan uunissa 175C asteessa noin 20-25 minuuttia.Annetaan jäähtyä kunnolla ja poistetaan vasta sitten piirakkavuoasta.

Täytteeseen tuli 250 gr täällä myytävää rahkan tapaista juustoa,joka on hieman kuin rahkan ja kermaviilin sekoitusta, 2 dl pakastepuolukoita,ruokosokerin määrää en muista,sillä en laittanut sitä ylös,ja yksi kananmuna. Tein muuten sen virheen,etten esipaistanut pohjaa,ja niinpä tämän kuvaamisen jälkeen yritin poistaa piirakkavuoan irtopohjaa piirakan alta,mutta koko piirakka hajosi ja piirakan kypsymätön taikinapohja jäi kiinni irtopohjaan. Reunat olivat kypsyneet hyvin ,mutta pohja ei,eli esipaisto olisi ollut tarpeen..Mutta täyte oli ihanaa! Olin ihan unohtanut miten hyvää puolukka voi olla!

Inspiraatiota muista ruokablogeista

 Hain inspiraatiota muista ruokablogeista.  Parisen päivää sitten tapasin Mimin, täkäläisen englanninkielisen ruokabloggaajan, joka tarjoili minulle muun muassa kuvassa näkyviä paahdettuja fenkoleita mantelisen valkoviinikermakastikkeen kanssa. Hyviä  olivat ja resepti löytyy täältä. Mimin reseptissä laitettiin kastikkeeseen pieni hyppysellinen paprikaa;itse laitoin hieman enemmän,joten kastikkeeni on keltaisempi. Etsin myös kasvisrasvakermaa,tai muuta maidotonta kermaa,  mutten löytänyt. Niinpä käytin Mimin tavoin 10% ruokakermaa, joka kiehui kokoon paksuksi kastikkeeksi. Mantelit lisäävät kivasti rapeutta annokseen. Tätä tulee varmaankin tehtyä uudestaan, sillä alkuruokana tämä on tosi hyvä annos. Pienemmässä kuvassa näkyvät öljyllä valellut fenkolinpuolikkaat juuri ennen uuniiin menoa.

 Hippu blogista Tamarind Heaven  oli tehnyt vihreitä parathoja tofulla, joista innostuin. Tein näitä ja kivoja olivat!  Resepti löytyy täältä. Jääkaapistani löytyy melkein aina tuoretta pinaattia ja nämä kivan vihreät leipäset käärin rullaksi ja laitoin sisälle vihanneksia ja tahinikastiketta.Hyvää!

Kuvassa näkyvä köynnös on passiohedelmän ,joka kuukausi sitten kukki ensimmäistä kertaa.Kukat eivät kuitenkaan kehittyneet hedelmiksi,mikä oli pieni pettymys.Ehkäpä ensin kerralla sitten….Minulla ei ole parveketta, mutta olohuoneen siirrettävien ikkunalasien takana on parvekkeen kaide, ja sieltä näkyy olohuoneeni alla olevaa puistoa.

Kiiltomalvaa ja sen sellaista…

Asuessani pohjoisessa Israelissa tutustuin kasviin nimeltä Malva Sylvestris, eli suomeksi kiiltomalva.Sitä ennen en ollut kasvia koskaan huomannutkaan.Täällä sateen jälkeen niitä ilmestyy tietyille paikoille sankoin joukoin. (sadetta ei ole tullut tarpeeksi tänä vuonna) Arabiaksi kiiltomalvaa kutsutaan hubezaksi, joka tulee sanasta “hubz” joka tarkoittaa leipää. Tarkistettuani netistä huomasin,että kiiltomalvaa viljellään Suomessakin joissain puutarhoissa; en tiedä kasvaako sitä villikasvina kuten täällä. Kesällä Helsingissä näin sitä yhdessä etnisessä kaupassa.  Kiiltomalva on tosi hyvää paistettuna.

Pari päivää sitten kävelyllä Bambi-koiran kanssa näin kiiltomalvaa, ja koska pussikin sattui olemaan mukana, poimin niitä jonkun verran.Parasta tietenkin olisi poimia niitä mahdollisimman kaukaa autotiestä; nämä olivat jonkun matkaa sellaisesta, mutta ei kai yksi kerta näitä mua myrkytä.  Huuhtelin lehdet hyvin ja laitoin ne lävikköön kuivumaan. Paistoin sipulia kunnes se oli ruskistunut ja lisäsin joukkoon silputtuja kiiltomalvan lehtiä. Paistoin jonkun aikaa ilman kantta,lisäsin leikattuja valkosipulin palasia ja sitten peitin kannella, ja kypsytin jonkun aikaa miedolla lämmöllä. Lisäsin sitruunamehua ja suolaa   ja pippuria.Viime vuonna lisäsin lopuksi fetatyyppistä juustoa joukkoon ja annoin se sulaa.Tosi hyvää! Villikasvien  tuntemukseni on aika rajoittunutta; olisi kiva tietää niistä ja niiden käytöstä paljon enemmänkin.

 Falafel on tosi suosittua täällä.Lähellä kotiani on falafelipaikka, jossa on aina jonoa, mikä tarkoittaa  sitä, että niiden falafelien on pakko olla hyviä. Yritän aina mennä sen paikan ohi, koska falafelit ovat aika kaloririkkaita. Tänään kuitenkin sorruin ostamaan annoksen pelkkiä pyöryköitä.Ne olivat kyllä hurjan hyviä,niin että en yhtään ihmettele sitä ainaista jonoa siellä….