Vihreät dosat

Jo vuosia olen valmistanut , yleensä viikonloppuisin,  intialaisia  dosa-lettusia, esim. tällaisia joitakin vuosia sitten.   Dosa-letuissa minussa viehättää niiden  helppotekoisuus, raaka-aineet ja maku.  Tällä kertaa tein dosa-lettuja idätetyistä mungpavuista, (pesarattu) eikä näiden valmistus voisi olla helpompaa.  Mungpavuissa on hyvä ravintoarvo ,   ja esim. 100 grammassa papuja on 24 grammaa  proteiinia.  Idätetyissä pavuissa ravinto-arvot ovat vieläkin parempia. Ja katsokaa miten kaunis väri nissä on:)    Mungpapupohjaisten lettujen ohjeita löytyy netistä  monta erilaista,  ja tässä yksi niistä.

Vihreät dosat idätetyistä mungpavuista

• 3 dl idätettyjä mungpapuja
• pieni pala inkivääriä
• ½ vihreä chili
• kourallinen korianterin lehtiä ( voi käyttää pinaattia jos ei pidä korianterista)
• vettä 2 dl tai kunnes  massa on löysähköä
• 1 dl riisijauhoa
• ½ dl kikhernejauhoa
• ½ tl suolaa
• 1-2  rkl öljyä
• 1/4 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
• 1/4 tl  jauhettua korianteria
• vettä tarpeen mukaan

Idätän jatkuvasti jonkinlaisia ituja, ja eniten ehkä mungpapuja.  Käytän mungpavun ituja esim, salaateissa ja wokkiruuissa, jolloin  poistan itujen vihreitä kuoria sen verran kun pystyn.  Tässä ohjeessa tarvitaan idätettyjen mungpapujen  vihreitä kuoria :niistä tulee lettujen vihreä väri. Hyvät idätysohjeet kuvineen  löytyvät esim. täältä.

Laita munpapuidut, inkivääri, chili ja tuore korianteri ( tai pinaatti)  tehosekoittimeen ,  ja lisää vettä  2 dl. Jauha tasaiseksi .  

Kaada seos kulhoon ja lisää   suola, riisijauho, mausteet ja kikhernejauho. Sekoita ja lisää vettä tarpeen mukaan,   niin että  taikina on löysähköä.

Peitä kulho ,  ja anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia.

Lämmitä  tasainen paistinpannu  , sivele pannun pinnalle hieman öljyä.  Lämmitä pannu keskilämmölle,  ja lisää noin kauhallinen taikinaa per lettu pannulle.  Tästä näkee miten nämä letut paistetaan  (aloita kohdasta  1.17 min). Pannun ei tule olla  liian kuuma, ja  letun tulee olla mahdollisimman ohut (pitää harjoitella lisää;D).   Kun letun yläpinta on jähmettynyt, käännetään se ja letun toista pintaa paistetaan vain ihan pieni hetki.

Letut ovat parhaimmillaan juuri valmistettuina, eli näitä kannattaa tehdä kerralla vain se määrä mikä syödään.  Taikinaa voi säilyttää jääkaapissa muutaman päivän ajan. Lettujen kanssa voi tarjoilla intialaisia kastikkeita ja tahnoja, tai sitten mitä itse haluaa. 

Ihanassa lähiseutuni jättimarketissa (tein siitä kuvapostauksen täällä)  on päivittäin iso tiski valmista ruokaa ostettavaksi kotiin/töihin (marketilla iso kettiö ja keittiöpäällikkö).  Torstaisin ja perjantaisin,  viikonlopun alla,   valikoima on normaalia suurempi,  ylimääräinen rivi patoja ilmestyy lähelle valmisruokatiskejä.

Tässä näkyy punajuurikibbehiä, mitä on ollut tarkoitus tehdä jo pitkään.  No ehkä kun säät taas viilenevät ,,,

Mahtavan hyvä kesäjuoma

Eksäni lähti kuukaudeksi matkalle,  mutta toi  minulle sitä ennen valtavan  yli 6 kilon  vesimelonin.  Vesimeloni oli ihanan  makea ja mehukas,  ja myös  lähes siemenetön.  Koska vesimelonia oli niin paljon,  piti siitä tehdä jotain,  ja osan siitä pakastin pieninä paloina.  Pakastetusta  vesimelonista syntyi sitten tämä ihana juoma,   johon olen niin koukkuuntunut että  teen sitä viime aikoina joka päivä.   Juomassani on reilu määrä inkivääriä,  koska pidän inkivääristä,  mutta sitä voi toki laittaa vähemmänkin jos ei niin pidä inkivääristä.

Aika paljon aikaa meni kun otin vesimelonista melonipallolusikalla pallon tapaisia paloja

Mahtavan hyvä kesäjuoma (2 annosta(

• 2 dl  pakastettua vesimelonia
• iso pala  inkivääriä, ohuesti leikattuna
• 4 dl omenamehua tai omenamehutiivistettä+ vettä

Sekoita kaikki ainekset  tehosekoittimessa tasaiseksi juomaksi.    Inkivääri kannattaa paloitella ohuiksi siivuiksi  ennen sekoittamista,  Oma tehosekoittimeni (NutriNinja)  jauhaa juoman täysin tasaiseksi.  Tämän voi tietysti tehdä myös niin että laittaa vain vesimelonia ja jääkuutioita,  mutta itse olen tehnyt tätä vain pakastetulla vesimelonilla. 

  Enoni   viestitti minulle Instagramissa että oli lisännyt juomaan giniä,  ja että se oli hänen mielestään  

kaikkien aikojen paras kesäjuoma;D

Vesimeloneja  vihanneskaupassa

Syntisen hyvät kauraneliöt toffeella ja suklaalla

Joskus keväällä huomasin jossain Carmelitas-neliöt. eli toffeella ja suklaalla täytetyt herkulliset kauraneliöt.   Nimestä päättelin että ne liittyvät joko espanjalaiseen tai etelä-amerikkalaiseen keittiöön, mutta espanjankielellä löytyi vain muutama ohje, jotka muistuttivat kauraisia carmelitas-neliöitä.   Espanjassa on kyllä  carmelitas-nimellä kulkeva  leivonnainen Cadizin alueella,  mutta  se on jotain täysin muuta kuin tämä syntinen herkku. Englanniksi sen sijaan löytyy carmelitas-neliöiden ohjeita montakin.

Pieni tutkimus selvitti että vuonna 1967 Erlyce Larson Minnesotasta voitti  kauraneliöillään  Pillsburyn Bake-Off-kilpailun.  Alkuperäisissä neliöissä täytteenä oli valmista karamellikastiketta ja  suklaahippuja. Monessa ohjeessa käytetään  kuumaan kermaan sulatettuja toffeekaramelleja,  mutta   käytin ensimmäisellä kerralla itse tekemääni kinuskikastiketta, ja toisella kerralla   kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskitäytettä.   Tein näitä  siis kaksi kertaa: tarkoitus oli viedä erääseen tilaisuuteen johon en lopuksi mennyt,  joten suurin osa on nyt pakastimessa. Osan vein naapurilleni ja torin kahvikaupan väelle.

Nämä ovat  koukuttavan hyviä ,  ja todella helppotekoisia ;   etenkin jos käyttää kaupan valmista kinuskikastiketta.   

Sýntisen hyvät kauraneliöt  toffeella ja suklaalla

Kaurakerrokset:

• 3½ dl kaurahiutaleita
• 3½ vehnäjauhoa 
• 1 tl leivinsoodaa
• 2.5 dl ruokosokeria (demerara)
• 1 tl vaniljauutetta
• ripaus suolaa
• 200 gr sulatettua voita

Täytevaihtoehdot

1.  kinuskikastiketta tämän ohjeen mukaisesti  
2. 2 dl kermaa, kuumennettuna  + esim. Omar-kermakaramelleja sulatettuna kuumaan kermaan , sen verran että   seoksesta tulee paksuhkoa kinuskikastiketta
3. 1 tölkki kondensoitua maitoa + pieni nokare voita.  Kondensoitua maitoa keitetään  miedolla lämmöllä kunnes seos paksunee jonkun verran.
4. 2 dl kaupan valmista  kinuskikastiketta
5.  100 gr tummaa suklaata,   tai maitosuklaata tai valkoista suklaata,   paloina tai suklaahippuina.

Valmista ensin pohja: sekoita kaurahiutaleet, jauhot, sokeri, suola ja leivinsooda. Lisää joukkoon  sulattu voi ja vaniljauute, ja sekoita seos tasaiseksi massaksi. Lämmitä uuni 170 C asteiseksi.

Vuoraa  uunivuoka (minulla Pyrexin 31x 20 vuoka)  leivinpaperilla.  Levittele puolet  kaurapohjasta vuoan pohjalle,  tasoittele pinta lastalla.  Laita vuoka uuniin  10 minuutiksi.  

Valmista sillävälin  toffeetäyte:   itse tein ensimmäisellä kerralla itse kinuskikastiketta,  ja toisella kerralla  käytin kondensoitua maitoa.    Jos käytät kermakaramelleja, sulata niitä kuumassa kermassa.   Valmis kinuskikastike on helpoin  vaihtoehto.

Ota vuoka uunista ja asettele pohjalle ( ei väliä vaikka pohja on kuuma) suklaata. Ensimmäisellä kerralla  käytin sekä  tummaa että valkoista suklaata, ja liian runsaasti:  100 gr on riittävä määrä. Kaada valitsemasi kinuskitäyte suklaan päälle, niin että kinuski peittää koko pohjan.  Murustele loppu  kaurasekoitus  pintakerrokseksi.

Paista kauraherkkua uunissa  170 asteen lämmössä 20-25 minuuttia ,  tai kunnes kaurapinta saa hieman väriä.  ´Huom! Leivonnaisen täyte on kuumana täysin sulaa,  eikä vuokaa tule heti ottaa pois uunista, vaan vuoka saa olla uunissa ( uuniluukku avoimena) kunnes  täyte on hieman jähmettynyt ja uuni jäähtynyt.  Sen jälkeen  vuoka saa jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä,  jonka jälkeen se siirretään jääkaappiin jähmettymään, mieluiten yön yli.  Joten jos tätä herkkua haluaa tarjoilla,  se kannattaa valmistaa edellisenä päivänä.

Täysin jähmettyneestä kauraherkusta leikataan pieniä  neliöitä.   Kauraneliöt ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä ,  joten  ne kannattaa ottaa ajoissa pois jääkaapista ennen tarjoilua. Tämä on tuhtia herkkua,  joten pieni neliö riittää kerralla....

Väritön tomaattipasta

Käyttämäni pasta oli gluteenitonta  maissipastaa, joka oli valmiiksi keltaista.

Joitakin viikkoja sitten täällä Israelissa alkoi MasterChefin 8. kausi. Eräässä alkukarsinnan jaksossa nuorimies valmisti pastaa,  joka oli  päällä  olevia tomaatinpaloja , basilikaa ja parmesaania lukuunottamatta täysin väritön.  Missä oli kastike?  Hämmentyneet tuomarit ihmettelivät oliko heille tuotu  pastaa jossa ei ollut muuta kuin  päällä olevat  lisäykset,  mutta kun he maistoivat pastaa,   nousi heidän kasvoilleen ihastunut ilme.  Pasta oli värittömyydestään huolimatta  täynnä makua.  Löysin ohjelman sivuilta pastan ohjeen,  jossa oli käytetty  väritöntä kastiketta,  ja tein omani suurin piirtein ohjeen mukaan, mutta muutin ainesten määriä.

Kuva täältä

MasterChef on täällä aika erilainen ja paljon värikkäämpi kuin Suomen versio:  joka vuosi on jotain uutta, ja alkukarsinnoissa  tänä vuonna oli 4 ovea,  jossa jokaisessa oli yhden kuvassa näkyvien MasterChef-tuomareiden kuva.  Jokainen ovi johti huoneeseen,  jonka  seinällä oli 3  tuomarin suosikkiannosta. Halukkaiden kilpailijoiden   piti tehdä valitsemastaan annoksesta oma versionsa,  ja sen pohjalta he  pääsivät/ tai eivät päässeet kokkaamaan tuomarien eteen,  jonka jälkeen he joko joutuivat palaamaan kotiin ,  tai saivat pääsylipun harjoitusleirille. Harvat ja valitut  saivat kultaisen esiliinan,  jolla pääsi suoraan  joukkueeseen.  Tomaattipasta kuului  kuvassa oikealla näkyvän Eyal Shanin   suosikkiannoksiin.   Eyal Shani on tullut tunnetuksi kukkakaalistaan , josta olen postannut täällä     ja hänellä on nykyään ravintolat täällä , Australiassa (Melbourne) , Pariisissa, Wienissä ja    New Yorkissa.

Pastan tehnyt nuorimies pääsi kokkaamaan toista annostaan   tuomarien eteen,  ja  kilpailijat kertovat tässä vaiheessa oman tarinansa ,  ja mikä sai heidät innostumaan kokkailusta. Välillä  kuulee nyyhky-ja selviytymistarinoita; täällä pidetään sellaisista....

Väritön tomaattipasta

• pastaa 2-4 annosta linguine-pastaa (kilpailija teki itse oman pastansa, minulla oli gluteenitonta maissipastaa)
• 550  gr kirsikkatomaatteja ( alkuperäisessä ohjeessa käytettiin 3 erilaista kirsikkatomaattia  , ja niitä oli yhteensä  hieman yli kilo , mutta minä tein puolella määrällä, ja tulos oli todella herkullinen myös sillä määrällä)
• 1 porkkana
• 1 varsisellerin varsi ,  ilman lehtiä
• 2 salottisipulia
• ½ tl sokeria
• oliiviöljyä
• ½ valkosipulin kynsi
• 1 ½ dl vettä
• 40 gr Parmesaania lastuina tai raasteena

Ota kirsikkatomaateista 4 kpl, ja laita ne sivuun myöhempää käyttöä varten

Jauha monitoimikoneessa  kirsikkatomaatit,  porkkana, selleri , sipulit, vesi ja sokeri  soseeksi (saa olla karkeaa sosetta), 

Sose siirretään kattilaan.   Alkuperäisessä ohjeessa  sose lämmitettiin  koko ajan sekoittamalla 86 asteeseen, mutta minä annoin  soseen saavuttaa kiehumispisteen (koko ajan sekoittaen)   , jonka jälkeen  otin kattilan pois tulelta.

Seuraavassa  vaiheessa tarvitaan harsokangasta: sose siirretään harsokankaalla peitettyyn siivilään.  Nesteen  annetaan valua soseesta, kunnes itse sose (karkea sose) näyttää kuivalta.

Jäljelle jääneet  kirsikkatomaatit leikataan palasiksi (4 osaan) . Pannulla lämmitetään   noin 1 rkl  oliiviöljyä,  johon lisätään puolikas valkosipulin kynsi.  Lisätään kirsikkatomaattipalat, ja seosta paistetaan muutaman sekunnin ajan.  Seos laitetaan kulhoon jäähtymään.   Soseesta valunut neste  lisätään samaan pannuun, ja nestettä lämmitetään kunnes siitä on jäljellä noin kolmannes alkuperäisestä määrästä.  Tässä vaiheessa nesteen maku tiivistyy aivan ihanaksi:)

Pastaa keitetään   ohjeen mukaan. Keitetty pasta  lisätään pannulle, ja pastaa sekoitellaan kunnes kastike on tarttunut pastan pinnoille.   Päälle lisätään parmesaanilastuja tai parmesaaniraastetta,  muutama revitty basilikalehti,  sekä aiemmin kevyesti paistetut kirsikkatomaatit. Minusta pasta tarvitsi myös hieman öljyä joten lisäsin hieman oliivöljyä pastaan.   Kastike ei näy pastassa mutta sen maku todellakin tuntuu:)

Sose joka jäi jäljelle sen jälkeen kun nesteet olivat siitä valuneet,  on myös käyttökelpoista: kun siihen lisätään hieman öljyä, vettä, tomaattipyreetä  ja mausteita saa siitä  tehtyä toisen hyvän kastikkeen:)

Niin hyvää🍅🍅

Kastikkeen voi tehdä myös pelkistä tomaateista (kirsikkatomaateissa enemmän makua) mutta silloin maku ei ole yhtä syvä kuin ohjeen kastikkeessa.  Tein väritöntä   tomaattinestettä niin että pilkoin tomaatit,  ja asettelin tomaattipalat  leivinpaperilla päällystetylle lautaselle.  Kun tomaattiseos oli  jäässä,  otin leivinpaperin pois,  ja laitoin  jäiset tomaatit siivilään,  joka sai olla jääkaapissa. Tällä tavoin   tulee kirkasta tomaattivettä.    Pilkottuihin tomaatteihin voi myös sekoittaa suolaa, ja antaa nesteen valua niistä  lävikössä.  Nestettä keitetään kokoon kastikkeeksi , tai siitä voi tehdä  kirkasta tomaattilientä.

Aprikoosi-omenahillo

En pidä tuoreista aprikooseista, mutta rakastan aprikoosihilloa! Entä te, pidättekö tuoreista aprikooseista?   Kun näin aprikooseja tarjouksessa,  ensimmäinen ajatus oli muuttaa ne hilloksi ,  ja niin teinkin.   Mutta halusin tällä kertaa tehdä hieman erilaista aprikoosihilloa,  ja lisäsin aprikoosien sekaan vihreää omenaa.  Todella hyvä kombinaatio:)   En pidä myöskään liian makeista hilloista,   sillä haluan tuntea myös hedelmän makua,  joten sokerin määrä suhteessa  hedelmiin ei ole niin suuri.  Ehkä tätä voisikin kutsua enemmän hillokkeeksi kuin  hilloksi... Valmis hillo on ihanaa esim. jugurtin tai puuron kanssa,  ja hillosta saa hyvää makua myös leivonnaisiin.

Aprikoosi-omenahillo

• 500 gr tuoreita aprikooseja
• 2 vihreää omenaa (Granny Smith)
• ripaus vaniljauutetta
• 1 sitruunan mehu
• 2.5 dl tummaa sokeria (voi laittaa enemmän jos tykkää makeasta)

Pese ja kuivaa aprikoosit, ja poista  aprikoosin kivet.    Kuutioi aprikoosit.  Kuori omenat, mutta niin että jätät osan kuoresta tallelle (kuorissa on pektiiniä).  Kuutioi myös omenat.  Laita aprikoosi-ja omenakuutiot kattilaan,   lisää sokeri, vanilja ja sitruunamehu.  Keitä hilloa keskilämmöllä kunnes hedelmät ovat täysin pehmenneet, ja  niistä valunut neste kiehunut kokoon.  Kaada hilloa mahdollisimman lämpimänä  kiehuvalla vedellä huuhdeltuihin  purkkeihin.  Tästä määrästä tuli yksi isompi ja yksi pienempi purkki hilloa.

Tosi hyvää:)

Niin ja älkää heittäkö pois niitä aprikoosin siemeniä;  etenkin jos pidätte marsipaanin mausta. (jos ette voitte jättää tämän huomioimatta;D).  Siemenet  kääritään  keittiöpyyhkeeseen ja murskataan vasaralla; yksi lyönti kiven keskelle.  Sisällä on pieni mantelimainen "pähkinä",   jota käytetään  aidon karvasmanteliuutteen valmistamiseen.    Siemenessä  on  amygaliinia,  joka suurina määrinä on myrkyllistä , mutta pieninä määrinä sen ei pitäisi olla haitallista,  kuten vaikka uutteessa .  Minulla oli tässä 10  siementä, jotka lisäsin purkkiin johon olin kaatanut alkoholia( vodkaa).  Purkin laitan pimeään paikkaan muutamaksi kuukaudeksi, ja  sen jälkeen siivilöin nesteen,  joka maistuu karvasmantelille.  Lisään "aprikoosipähkinää"  myös kun teen marsipaania, mutta vain  2 kappaletta kohti 200 gr  manteleita.  Konditoriatuotteissa käytetään usein persipaania, joka on tehty aprikoosin ja  persikan siemenistä. Minä rakastan sitä karvasmantelin makua, mutta monet vierastavat sitä.