lauantai 16. maaliskuuta 2013

Etelä-Amerikkalaiset kerrospikkuleivät Alfajores

Ihan alussa Caracasissa asuessamme emme tienneet eksän kanssa kuinka pitkään siellä tarkalleen asuisimme.Etsinnöistämme huolimatta emme löytäneet lyhytaikaista vuokra-asuntoa mutta sitten tutustuimme Deliaan,argentiinalaisen naiseen,joka oli aikoinaan tullut  Venezuelaan Likaista sotaa pakoon.
Delia kertoi että hän omistaa suuren asunnon Caracasin San Bernardino-kaupunginosasta ja että hän mielellään vuokraa meille sieltä huoneen,johon kuuluu myös kylpyhuone.Häntä tuskin siellä näkyisi,sillä hän asui miesystävänsä luona.Meillä olisi käytössä myös olohuone,mutta siellä ei kannattaisi iltaisin olla liian lähellä ikkunoita eikä missään nimessä parvekkeella sillä vastapäätä olevassa slummissa välillä ammuskeltiin juuri siihen suuntaan....Keittiökin olisi käytössämme,sillä hän kävisi siellä vain muutaman kerran viikossa,leipomassa myymiään pikkuleipiä. Keittiön viereisessä ns.palvelijanhuoneessa asui  nuori opiskelija,mutta häntä kuulemma tuskin näkyi.
Muutimme siis Delian asuntoon muutamaksi kuukaudeksi.Mutta keittiö ei suinkaan ollut meidän käytössämme,sillä Delia valmisti siellä ainakin 6 päivänä viikossa alfajores-pikkuleipiä myyntiin. Hän pakkasi jokaisen alfajorin yksitellen läpinäkyvään sellofaanipakkaukseen ja möi pikkuleipiä eteenpäin kauppakärryjen pitäjille tai kauppakeskuksen pieniin kioskeihin.Minua harmitti,kun keittiö oli käytössä vain kerran viikossa mutta minkäs sille pystyin. Olohuoneessa oli suuria tynnyreitä täynnä dulce del lecheä,ja joskus öisin hiivin salaa olohuoneeseen ja maistoin muutaman lusikallisen.Siitä lähtien olen halunnut kokeilla alfajor-pikkuleipien leipomista,mutta sain sen aikaiseksi vasta tällä viikolla.
Alfajor-(monikko alfajores)-pikkuleivät ovat suosittuja etenkin Argentiinassa ja myös Uruguayssa. Alunperin tuolla nimellä kulkevat pikkuleivät tulivat Espanjaan Al-Andalusin aikakautena ja nimikin kertoo,että se tulee arabian kielestä.Etelä-Amerikkaan tultuaan alfajorekset muuttuivat täysin erilaisiksi. Etsin sopivaa ohjetta,kävin läpi joitakin espanjankielisiä reseptejä mutta lopuksi tein nämä omat alfajorekseni Recipe Girl-blogin ohjeen mukaan.Ohjeen amerikkalaiset kuppimitat muutin grammoiksi. Monessa ohjeessa maissitärkkelyksen määrä oli yhtä suuri kuin jauhon määrä;joissain sitä oli jopa enemmän,mutta mielestäni tässä ohjeessa määrä oli juuri sopiva.

Alfajores
Taikina:
  • 120 gr voita
  • 100 gr sokeria (käytin ruokosokeria)
  • 4 kananmunan keltuaista
  • 1 tl vaniljauutetta tai hieman vaniljaa vaniljatangosta
  • 2 rkl alkoholia (ohjeessa oli joko brandya tai konjakkia,minulla ei niitä ollut joten laitoin rommia)
  • 1 tl raastettua sitruunan kuorta
  • 240 grammaa vehnäjauhoa
  • 100 grammaa maissitärkkelystä(esim.Maizenaa)
  • ripaus suolaa
  • ½ tl leivinsoodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
+lisäksi noin 250-300 grammaa dulce de lecheä jota saa vaikka täältä tai purkki kokoonkeitettyä kondensoitua maitoa  ja kookoshiutaleita)

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.Lisää kananmunan keltuiaiset ja sekoita.Lisää nyt vanilja,alkoholi ja sitruunankuori. Sekoita hyvin. Sekoita toisessa astiassa kuivat ainekset:vehnäjauhon,maissitärkkelyksen,leivinjauheen,leivinsoodan ja suolan.Sekoita kuivat ainekset kosteiden ainesten joukkoon käsin(käytä kertakäyttökäsinettä kuten minä,niin se sujuu helpommin).Sekoita taikina tasaiseksi ja laita se jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.
Ota taikina jääkaapista,puolita se ja laita toinen puolisko takaisin jääkaappiin. Kauli taikinasta jauhotetulla alustalla noin ½ sentin paksuinen taikina ja ota siitä muotilla ympyröitä. Lämmitä uuni 170 C-asteeseen.  Pyörylät eivät saa olla liian ohuita,sillä jotkut pohjistani olivat liian ohuita ja menivät siten helpolla rikki.Paista ympyräpohjat uunissa 12-15 minuuttia,Pohjat eivät saa ruskettua. Anna pohjien jäähtyä kunnolla.
Täytteenä näissä oli klassinen argentiinalainen täyte Dulce de leche,jota täällä löytyy helposti marketeissa,mutta samaa saa kun kondensoitua maitoa keittää kokoon.Paras ja turvallisin tapa on tyhjentää kondensoidun maitopurkin sisältö uuniastiaan,joka laitetaan isompaan astiaan,joka puolestaan täytetään vedellä eli vesihauteeseen.Astia kondensoidulla maidolla peitetään foliolla,ja kondensoidun maidon annetaan karamellisoitua uunissa noin 220 asteessa tunnin tai kunnes kondensoitu maito on muuttunut tummaksi paksuhkoksi kinuskiksi. Yhteen puolikkaaseen sivellään dulce de lecheä ja laitetaan toinen pikkuleipäpohja päälle ja painetaan kevyesti kiinni.Täytteeseen voi laittaa suklaatahnaa dulce de lechen sijaan mutta dulce de leche tekee näistä niin herkullisia!
Sen jälkeen alfajorin reunat kieritetään kookoshiutalekoituksessa kunnes sitä on tarttunut hyvin reunoihin.Jos sitä ei kunnolla tartu ,voi dulce de lecheä sivellä hieman reunoille.Kookoksen tulee olla hyvin hienojakoista joten jos kookoshiutaleet ovat liian suuria pitää ne jauhaa hienojakoisemmaksi.Alfajorekset ovat mielettömän hyviä.Maissjauhojen johdosta pohjat ovat ihanan mureita ja lisäämäni rommi tuntui myös hieman maussa. Näistä suurin osa meni ystävälle tuliaisiksi mutta muutaman jätin kotiin.Tästä määrästä syntyi yhteensä 21 kerrospikkuleipää.(nämä olivat aika suuria;pienempiäkin voi tehdä)

62 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tarina keksiesi takana. Elämästäsi taitaisi saada hyvin vaiherikkaan omaelämäkerran.:) Ja keksit vaikuttavat äärettömän herkullisilta. Dulce de leche on ihanaa. Kiitos uunissa karamellisoimisvinkistä! En ole koskaan kondensoituja maitopurkkeja keittänyt kinuskiksi, kun olen kuullut kauhujuttuja räjähtäneistä purkeista... Onneksi valmiiksi keitettyäkin saa, mutta ei sitä tiedä, jos joskus on tarpeen tehdä itse.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne vuodet kun kiersin eksän kanssa viime vuosikymmenellä tapahtui kyllä kaikenlaista mielenkiintoista;D Nämä pikkuleivät ovat tosi ihania;vanilja,sitruuna (alkoholikin) ja maissitärkkelys tekevät näistä ihanan mureita ja tuo dulce de leche kruunaa sitten kaiken.Olen joskus keitellyt niitä purkkeja ja samalla pelännyt että räjähtää ,joten tuo uunissa laittaminen on paljon parempi vaihtoehto:)

      Poista
  2. Kopsasin heti tuon reseptin, näitä voi tehdä vaikka tuliaisiksi jollekin.
    Likainen sota on nyt ajankohtainen teema tuon uuden paavin taustan takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vien nämä huomenna ystävälleni Marylle,joka arvostaa kaikkea leipomaani,olkoon se sitten tavallista tai vaikka raw kakkua;D
      Minäkin olen kuullut tuosta paavin taustasta.

      Poista
  3. Ihana tarina ohjeen seurana. Minulla onkin sinulle kirjaidea: tee ruokakirja kauiine kuvineen ja ohjeisiin liittyvine tarinoineen!

    Herkulliselta kuulostaa tämäkin ohje!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula:)Mistäköhän löytäisin kuvat sellaiseen,suurin osa sen ajan kuvista eksällä...

      Poista
  4. Olipa kiva lueskella tarinaa keksien takaa.. ja miten herkullisen näköisiä keksejä! laitan reseptin jemmaan tulevaisuuden leipomushetkiä varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Nuo alfajorekset ovat tosi hyviä,suosittelen kokeilemaan..

      Poista
  5. Minäkin ihan ahmin tarinaa. Ja keksit vaikuttavat herkullisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit:) Annoin äsken muutaman naapurille,joka oli tosi iloinen;)Loput sitten ystävälle huomenna.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen tarina - aikamoista seutua kyllä :) Voin vaan kuvitella kuinka herkullisia nuo keksit on,kuulostaa ja näyttääkin ihanilta!! Pidän kovasti doce de leitestä :P nam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen alue tosiaankin Etelä-Amerikka;D Nuo ovat aivan ihania ja niin on myös dulce de leche/doce de leite:)

      Poista
  7. Ihanaa! Olen itse asunut Argentiinassa ja alfajoreseja tuli syötyä paljon; siellä erilaisia variantteja löytyi lukemattomasti! Juuri tällaisia teimme kuitenkin itsekin siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Dulce de leche ei kyllä ole ihan sama asia kuin kondensoitu kokoonkeitetty maito... :S

      Poista
  8. Alfajorekset ovatkin tosi nameja.Täälläkin niitä näkee paljon koska on paljon argentiinalaisia. Joo tiedän ettei se ole ihan sama mutta aika lähellähän se on mitä makuun tulee ja koostumukseen.Ja en ole varma saako Suomesta helposti ostettua Dulce de lecheä,joten laitoin tuon kokoonkeitetyn kondensoidun maidon sen tilalle.

    VastaaPoista
  9. Jep, vaikeaa on! http://www.ombu.fi/shop/ <- tuolta voi ainakin tilata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Täällä kaikkea tuota löytää helposti mutta pitää vinkata kavereille Suomessa.

      Poista
  10. Kiva tarina keksien takana :) ja nyt mun alko tekeen mieli noita keksejä, pakko kokeilla reseptiä joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kokeile ihmeessä,en yleensä tee pikkuleipiä tai makeita keksejä,mutta nämä ovat hurjan hyviä:)

      Poista
  11. ihanan näköisiä! ja huima oli myös tarina :-)on sitä ehditty sielläkin...!

    VastaaPoista
  12. Ammuskeliko kukaan koskaan sisään ikkunoista? :) Ihanan näköisiä pikkuleipiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidän aikana onneksi;D Mutta varmuuden vuoksi iltaisin menin aina kyykyssä sen parvekkeen ikkunan ohi(kun piti laittaa vaikka telkku päälle..) Alfajorekset ovat ihania!

      Poista
  13. Nam! Monta kertaa olen syonyt alfajoreksia taallakin mutten koskaan itse tehnyt. talla ohjeella varmasti tulee hyvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mexikossa varmaankin on näitä myös:) Tällä ohjeella niistä tuli tosi hyviä:)

      Poista
  14. Ohoh, jänniä tarinoita! Onneksi ei sentään ammuskeltu silloin teidän aikananne!

    Nättejä keksejä, varmasti hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Onneksi tosiaankin mutta kyllä sitä vähän pelkäsi...
      Näistä tuli tosi herkullisia:)

      Poista
  15. Kerran pari ole noita tehnytkin. Mutta tosiaan, saahan sita Dulce de lecheä valmiinakin (ainakin taalta) ettei tarvii mitaan pommkeitoksia keittiossa kehitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyviä ovatkin.Yleensä olen aina keitellyt itse sitä kondensoitua maitoa kinuskimuotoon mutta nyt ostin valmista.Olen muuten keitellyt niitä purkkeja vedessä monta kertaa eikä koskaan ole mitään tapahtunut.Mutta kun luki niistä varoituksista niin sitä alkoi vähän varoa...

      Poista
  16. En muuten ole KOSKAAN kuullut että jollakin olisi räjähtänyt se tölkki siellä kattilassa sen kolmen tunnin ainana - ei minullakaan. Ihan turvallista sekin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monta kertaa keittänyt niitä tölkkejä vedessä eikä mitään tapahtunut mutta jossain on varoiteltu että joskus voi paine tehdä sen että purkki räjähtää ja kerran luinkin jostain jolla se oli räjähtänyt ja tehnyt kamalasti sotkua.Mutta tuo uunissa tehty versio kuulostaa muutenkin helpommalta ja lyhemmältä kuin se vedessä keittäminen.

      Poista
  17. Onpas jännä tarina keksien takana. Minunkin alkoi tekemään mieli noita keksejä samantien, mutta pitänee syödä suklaakakku ensin loppuun...
    Kaikki aineksetkin löytyvät kotoa - jopa tuo karamelliksi keitetty kondensoitu maitopurkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venezuelassa oli kyllä jännää välillä;D Suklaakakun jälkeen varmaan maistuisivat nämä alfajorekset,sillä ovat hurjan hyviä:) Ja kun sulla on nuo aineksetkin....;D

      Poista
  18. Elämän rikaus koostu muistoista ja sokerista.... :-)

    VastaaPoista
  19. Vitsi mikä tarina :) En olekaan koskaan tehnyt itse alfajoreja, koska en ole niin kookoksen ystävä, mutta voishan sen vaikka jättää pois. Tää resepti näyttää tarpeeksi selkeeltä, että ehkä minäkin siitä selviäisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika;D Ihan hyvin sen kookoksen voikin jättää pois noista,ovat ihan hyviä ilman sitäkin:)

      Poista
  20. Aikamoinen tarina! Ja herkullisen oloisia on pikkuleivätkin, en ole tuollaisia vielä maistanutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis lisääkin tarinoita mutta kuvat hävisi jonnekin..Nuo ovat tosi herkulliset,suosittelen kokeilemaan!

      Poista
  21. Kuinka herkullisen näköisiä pikkuleipiä! Ja tuo tarina, sitä oli niin kiva lukea :-) Ja nyt mun tekis mieli leipoa noita myös itse.. vaikuttavat super herkullisilta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ei edes ollut mikään vaikeatekoinen taikina.Näitä aion tehdä uudestaankin tuomiseksi joskus,sen verran hyviä ovat:)

      Poista
  22. Pikkuleivät kuulostavat ihanilta ja aikas jännittävä tarina niiden muistona :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna:) Ovat tosi ihania nämä ja kaikenlaisia muistoja on sieltä Venezuelasta;D

      Poista
  23. Herkullisia varmasti! Mitenkähän kävisi, jos laittaisi taikinan suoraan kelmuun, veivaisi siitä tasaisen pötkylän ja pistäisi toviksi pakkaseen. Sitten kun pötkylä on sopivasti kohmeessa, siitä olisi helppo leikata pyörylöitä... Terv. Nimim. kaulimiseen kyllästynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu erittäin herkulliset! Voishan sitä niinkin tehdä,en tiedä kärsiikö tuo rakenne siitä pakastamisesta mutta ei se mielestäni ole vaikeaa ottaa vaikka lasilla taikinasta ympyröitä.Voisi kokeilla ensi kerralla miten toimii tuo sinun tapasi;D

      Poista
  24. Do you have a spam problem on this website; I also am a blogger,
    and I was wanting to know your situation; we have created some nice methods and we are looking
    to exchange strategies with other folks, why not send me an e-mail if you are interested.


    My blog :: BishopscourtDirect

    VastaaPoista
  25. Mieletön tarina ja mainioita pikkuleipiä!

    Minulla on sinulle pientä puuhastelua vaativa haaste: viikon menu. Olisi mukava, jos ehtisit mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pikkuleivät tosiaankin mainioita ja sain erittäin innostunutta feedbackia niille joita noita leivoin;D Kiitos haasteesta mutta pystynköhän tuohon...Täytyypä miettiä...

      Poista
  26. Minä en voi tehdä näitä vaikka tekisi mieli :( Olen näet pikkuleipänarkomaani ja söisin heti kaikki. Ihanan oloisia herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä voisit;D En kauheasti välitä pikkuleivistä mutta nämä olivat koukuttelevan hyviä:)

      Poista
  27. Hyvä stoori tosiaan ruoan takana. Tykkään lukea tarinaa josta ruoka juontaa alkunsa. Ravintoloissakin saisi olla enemmän tällästä menoa. Vaikka olisiki keksittyjä juttuja,nii mielenkiinto ravintolan annosta kohtaan nousisi 100% jos siihen liittyisi jokin tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Tosiaankin halusin vuodesta 2006 tehdä näitä ja vasta nyt tein;D Ja oliskin kiva jos ravintoloitten ruokalistoilla olisi joku tarina annosten takana.Täällä eräällä tunnetulla kokilla on mainio nettisarja(englanninkielisin tekstein) jossa tulee ilmi mistä annos on syntynyt.

      Poista
  28. Rakastan latino-leivonnaisia sekä Espanjan että Etelä-Amerikan alueelta, joten pääsevät samaan reseptikansioon Polvoronejen kanssa. Ihana tarina ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin:) Opin tuttavien kautta tekemään joitakin ja joitakin maistoin ja halusin sitten tehdä:) Nämä olivat todella nameja:)

      Poista
  29. No hui, melkomoinen asuinalue siis!
    Mutta pikkuleivät näyttävät vallan herkullisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se mutt mielenkiintoinen.Tuo asuinalue oli ihan ok,mutta sen keskelle oli muodostunut slummi..
      Ja nuo alfajorekset ovat ihania:)

      Poista
  30. Tää kommentti tulee vähän myöhään, mutta vasta nyt löysin pikkuleivät. Tätini teki joitain samantapaisia kun olin lapsi. Mitä kirjaan ja kuviin tulee, olisi kiva lukea tarinoitasi joihin liittyy resepti ja kuvahan voisi olla leivinnaisen kuva jos et saisi alkuper alueelta kuvia. Kiitos tarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi-kiva jos pidit:) nuo pikkuleivät ovat tosi hyviä eikä niitä edes ole kauhean vaikeaa tehdä.Harmittaa että silloin ei ollut kameraa itselläni,vaan vaan eksällä joka ei muista missä ne kuvat ovat. Omani jäi kerran jonkun ruotsalaisen jäätelöbaarin penkille....

      Poista
  31. Hauska tarina herkullisten piskettien takana! Minähän unohdin ihan hienontaa ne kookoshiutaleet, täytyy muistaa ensi kerralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula:Venezuelassa tuli koettua kaikenlaista mutta myös inspiroivia juttuja:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...