Maailman paras pikajäätelö!

Eilen täällä oli aika lämmin päivä  ja teki mieli kylmää jäätelöä,ja  heti! Mikä onkaan nopeampaa kuin valmistaa raw jäätelö pakastetuista hedelmistä! Minulla on aina banaaninpaloja pakastimessa,sillä niistä saa hyvän pohjan jäätelölle ,ja nyt siellä oli myös mansikoita.Kookospähkinästä itse puristettu kermainen maito teki banaanipohjaisesta jäätelöstä vieläkin kermaisemman,nami! Tätä on pian saatava lisää!

Ihana pikajäätelö

• 1-2 pakastettua banaania paloina
• desi pakastettuja mansikoita
• hieman yli 1 dl  kermaista kookosmaitoa tai kookoskermaa
• steviaa tai muuta makeutusta
• ripaus aitoa vaniljaa

Kaikki ainekset laitetaan monitoimikoneeseen ja sekoitetaan ,kunnes massa on täysin sileää. Tästä tulee sellainen soft icen tapainen jäätelö.Nautitaan heti!

Molekyyliasiaa oppimassa...

Vau,tein hernekaviaaria!

Olin eilen 3 tunnin molekyyliruokakurssilla johon olin ajat sitten tilannut paikan. Ihana keittiövälinekauppa 4Chef  Tel Avivissa järjestää jatkuvasti kaikenlaisia kokkauskursseja,mutta tämä oli minulle ensimmäinen kerta ja mukaan menin koska tietoni molekyylikokkauksesta perustuu netissä lukemiini tai näkemiini juttuihin,ja  koska olen hyvin utelias halusin nähdä,miten se todellisuudessa tapahtuu.

Meille oli tuolla kurssilla opettamassa molekyylikokkauksen saloja nuori keittiömestari Shahar Dabah,joka on käynyt Nomassa,maailman parhaassa ravintolassa,harjoittelemassa.Nuoresta iästään huolimatta tämä keittiömestari oli hyvin asiantunteva.4 kertaa viikossa hän toimii keittiömestarina Israelin eteläosassa sijaitsevassa,pienessä Mitzpe Ramonin kaupungissa olevan boutique-hotellin Chez Eugene-ravintolassa.. Mitzpe Ramon on muuten jännä paikka: siellä on maailman suurin luonnollinen kraateri,ja kraaterin reunoille on rakennettu muutama luksushotelli,joista on näköala siihen kraateriin.

Lichi-pop cornia

Shahar näytti ja selitti meille erilaisia tekniikoita,esitteli molekyylikeittiön aineksia kuten typpeä, alginaatteja ja muita sellaisia. Tutustuimme myös Sous Vide-haudelämmittimeen ja  vakuumikoneeseen ja niiden toimintaan. Sitten saimme itsekin kokeilla tehdä kaikenlaisia juttuja,kuten erilaisia kaviaareja,ravioleja,kookosmaitospaghettia.

Herneravioli

Oli kyllä ihan mielenkiintoita nähdä miten molekyylikeittiön perusjuttuja toteutetaan,mutta tuskin tulen kotona tekemään niistä mitään,paitsi ehkä spaghettia erilaisista nesteistä. Siihen tarvitaan hyytelöintiainetta,ruisku,joku letku ja jäävettä,ja sen voikin aika helposti toteuttaa kotonakin. 

Typpeen kastettu appelsiinipala hajosi pieniksi kiteiksi

Lopuksi saimme lautasellisen ihanaa hedelmäkeittoa(ei keitetty),jossa oli passionhedelmää,appelsiinia ja mansikoita.Ihanan raikasta! Molekyyliosuus oli tuossa pallerossa ,joka oli kookoskermaa- ja maitoa.

Tel Aviv ja sen ruokamaailma oli muuten tällä viikolla esillä Livin ohjelmassa Saran ja Meri-Tuulin Metropolit. Jakson voi nähdä täällä.

Kurkumatee

Kun löysin joitakin kuukausia sitten luomukaupasta tuoretta,täällä kasvatettua luomukurkumaa,ostin muutaman juuren innoissani. Alussa raastoin sitä hieman salaatteihin,ja jos tein jotain lämmintä ruokaa,niin sinnekin meni raastettua kurkumaa. Sitten muistin,että kurkumaa voi myös käyttää teenä,ja siitä lähtien olenkin aina silloin tällöin juonut kurkumateetä.

Kurkuman käyttöä on syytäkin suosia,sillä sen on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa solukuoleman,joka yleensä on estynyt syöpäsoluissa.Kurkumalla on saatu kokeellisesti positiivisia tuloksia etenkin melanoomaa ja rintasyöpää vastaan. Myös Alzheimer-tutkimuksissa kurkumalla on saatu positiivisia tuloksia.Intiassa,jossa kurkumaa käytetään paljon;Alzheimeria esiintyy  siellä vähemmän kuin missään muualla maailmassa.

Kurkumatee

• 3-4 dl vettä
• 2 tl raastettua tuoretta kurkumaa tai 1 tl kurkumajauhetta
• 1-2 tl hunajaa tai muuta makeutusta
• 2 tl sitruunamehua

Laita ainekset kattilaan ja keitä hiljaisella tulella noin 10 minuuttia.Siivilöi juoma.Jotkut vierastavat kurkuman makua,mutta hunaja ja sitruuna antavat kauniin keltaiselle teelle miellyttävän maun.

Kurkumasta on Hippu laatinut hyvän tietopaketin täällä

Luomusalaatistani on muutaman kerran löytynyt tällainen vieras. PIeni kotilo on hieman säälittänyt,joten olen kiertänyt salaatinlehden sen ympärille,ja vienyt alas talon puutarhaan.

Urbaaninen villiyrttien keräilykierros

Villiherneen kukka

Eilen aamupäivällä kokoonnuin muutaman muun innokkaan villikasvikerääjän kanssa Tel  Avivin Neve Zedeqissä. Kierroksen järjestänä oli CityTree,eli ekologinen yhteisö,jossa olen muutaman kerran käynyt raakalounaalla ja kirjoittanut siitä mm. täällä. Retken tarkoituksena oli oppia,että myös ihan keskikaupungissa on paikkoja ,joista löytyy syötäviä kasveja,ja jotka kuitenkaan eivät ole liian lähellä liikennettä. Syötävien villikasvien tarjonta on nyt täällä parhaimmillaan,ja tunnistan sekä kerään useita,mutta on myös sellaisia,joista en ole varma,tai en niitä tunnista,ja siksi lähdin kierrokselle mukaan.Meillä oli myös erittäin asiantunteva opas!

Heti alussa törmäsimme kaalivalvattiin.Olin tätä kasvia nähnyt ennenkin,mutten tunnistanut sitä tai tiennyt minkä niminen se on.Ja heti maistettuani tätä totesin,että pidän siitä.Sehän on salaatin sukulainen ja tuokin mieleen vihreän salaatin. Kaalivalvatti sisältää mineraaleja,ja vitamiineja kuten A,B ja C-vitamiinia.Tätä keräsinkin sitten ahkerasti eräästä villiintyneestä pihasta.

Kaalivalvatin lehdet voivat olla myös tällaisia. Se viihtyy parhaiten istutettujen kasvien läheisyydessä,jossa on tarpeeksi vettä,Huomasimme,että varjoisilla alueilla sillä oli isommat lehdet kuin aurinkoisella alueilla  kasvaneilla kaalivalvateilla.

Löysimme myös villiherneitä. Villiherneen palot ovat tosi pieniä,ehkä 3 tai maksimum 4 sentin kokoisia.

Herneet ovat pikkuriikkisiä,mutta yllättävän makeita.Ja tuon herneenpalonkin kuulemma voi syödä.

Löysimme myös sikuria ,joka oli minulle ennestään tuttu.Tästähän on kehitetty salaattisikuri.

Näimme ja keräsimme jauhosavikkaa.Kuvan punertava jauhosavikka on kuivahtaneesta kasvista,enkä tiedä ,onko tämä lajike sama kuin Suomessa muinaistulokkaana kasvava jauhosavikka.

Ennen kuivahtamista se oli näin vihreä.Täällä kasvaa 10 eri savikkalajiketta.Maistoin siemeniä eivätkä ne olleet hullumpia.Niitä on aikoinaan käytetty jauhojen jatkeena pula-aikana.Savikka on sukua kvinoalle. Tästä käytetään ruoaksi kasvin lehdet,joita ei kuitenkaan pidä nauttia liikaa korkean oksaalihappopitoisuuden vuoksi.Mutta hyvän makuisia olivat nämäkin.

Sisymbrium irio. En löytänyt tälle suomenkielistä nimeä ,joten ei ehkä kasva Suomessa.Tämä on sukua sinappikaalille eli rucolalle. Siitä käytetään lehdet ja nuo piikkimäiset osat.Maistuu jännästi piparjuurelle,ja lehdissä on voimakkaampi maku kuin noissa ohuissa osissa.Tätä on käytetty Lähi idässä yskänlääkkeenä sekä reumatismilääkkeenä.

Kun kaikki kasvit oli kerättu,menimme CityTree-asuntoon,jossa Tami teki meille niistä smoothien,lisäten mukaan mansikoita ja appelsiineja.Hyvää oli!

Ihailin taas ikkunalle pystytetyissä tarjottimissa kasvavia versoja;tässä vehnänorasta ja auringonkukan versoja kasvamassa.

Ja viikonlopun smoothie -ja salaattiaineksia tuli poimittua kiva määrä kotiinkin:)

Minisitruunamarenkipiirakat (raw) ja ravintolakäynti

Kauan sitten sitruunamarenkipiirakka oli ehdottomia lemppareitani,mutten ole sitä aikoihin syönyt,ellei oteta huomioon  suupalan kokoista  sellaista,jota  maistoin muutama viikko sitten lempikahvilassani.Siinähän on murotaikinapohja,yleensä lemoncurdtäyte alla,ja päällä kuohkea marenkivaahto,jonka pinta on uunissa paahdettu. Aito sitruunamarenkipiirakka on aika tuhti;etenkin jos siinä on käytetty aitoa keltuaisilla saostettua lemon curdia. Kahvilan pikku minipiirakoista sain inspiraation tehdä niistä raw-version.Olin lopputulokseen aika tyytyväinen;vaikka värien puolesta nämä nyt eivät mitenkään muistuta alkuperäistä:raw lemoncurdista ei tullut mitenkään keltaista ja tuossa raw marengissa ei tietenkään ole uunin jättämiä jälkiä.Maku oli kuitenkin AIVAN IHANA!

Pohja:(12 pikku torttupohjaa)

• 3 dl jauhettua kookosta
• 2½ dl jauhettua mantelia
• 1 dl kultaisia rusinoita
• ripaus ruususuolaa

Ainekset jauhetaan monitoimikoneessa,kunnes siitä tulee taikinamainen massa. Taikinaa painetaan muotteihin(minulla on tällainen muotti,jolla saa tehtyä minikokoisia neliötorttuja) Laitoin koko muotin pakkaseen ,ja sen jälkeen pikku piirakkapohjat tulivatkin helposti muotista ulos.Kuivatin  pohjia kuivurissa yön yli.

Vain yksi pieni pala lisää..... 

Sitruunatäytteen valmistin muutamasta ruokalusikallisesta kookosöljyä,muutamasta lusikallisesta kaakaovoita,reilusta desistä sitruunamehua sekä yhden luomusitruunan raaastettu kuori. Makeutuksena hieman agavesiirappia sekä steviaa. En laittanut kauheasti makeutusta,sillä rakastan sitruunan kirpeää makua! Lopuksi lisäsin noin ruokalusikallisen jauhettua lesitiiniä joukkoon.Lusikoin täytettä piirakkapohjiin ja laitoin jääkaappiin jähmettymään.

Muistin,että Sweet Gratitude-kirjassani oli raw-marengin ohje,ja tein sen virheen,että vain katsoin ainekset,enkä määriä. Marengista tuli tosi hyvän makuista,mutta tiivistä,kun sen ehkä olisi pitänyt olla hieman ilmavampaa,jos olisin mennyt täysin kirjan ohjeiden mukaan.Minulla ei myöskään ollut nuoren kookoksen lihaa,jota ohjeessa käytettiin.Mutta maku oli kuitenkin tosi hyvä ja sopi muiden ainesten kanssa yhteen. Kun jo olin valmistanut nämä pikkupiirakat,muistin myös,että Cafe Gratituden sivuilla onkin Sweet Gratitude-kirjan  raw-sitruunamarenkipiirakan ohje.

Viime viikolla kävin ystävän kanssa lounaalla Tel Avivissa Gusto-ravintolassa,joka onkin yksi niistä paikoista,jotka mainittiin tammikuun Glorian Ruoka&Viini-lehdessä olleessa jutussa. Se on myös paikka,jossa viime kerralla vieraillessani törmäsin kirkkaanpuhtaaseen lasiseinään vessaan mennessä,josta seurasi lohjennut etuhammas ja turvonnut naama. Mutta ruoka siellä on hyvää! Otimme molemmat lounasdiilin,johon kuuluu alkupala ja pääruoka. Alkupalaksi otin munakoiso-involtinin,eli vuohenjuustolla ja yrteillä täytetyt munakoisorullat tomaattikastikkeessa.Kuvaa ottaessa olin jo hieman haukannut annosta,ja kun alkupala tulee lounasdiilin yhteydessä,on se pienempi kuin jos sen tilaisi erikseen.Annos  tuodaan tulikuumassa pannussa. Kaikista parasta tuossa on tomaattikastike:se on kertakaikkiaan taivaallisen makuinen ja olisi kiva tietää,miten he saavat sen niin herkulliseksi.

Pääruoaksi otimme kummatkin talon salaatin,jossa oli pinaattia,endiiviä,aragulaa,punasipulia,ohuita omenasiivuja sekä panko-leivitettyjä vuohenjuustokiekkoja.Salaatti oli maustettu sinappisella ja hunajaisella vinaigretilla.Annokseen kuului myös sokeroituja pekaaneja,mutta halusin oman annokseni ilman niitä. Minusta tässä salaatissa olisi voinut olla enemmän omenaa,ja myös vuohenjuuston ottaisin mieluummin ilman leivitystä,vaikka nuo kiekot olivatkin rapean hyviä.