Punajuuricarpaccio

Vieraillessani viime viikolla Carpaccio-ravintolassa ihastuin niin syömääni punajuuri-carpaccioon,että sitä oli ehdottomasti saatava lisää.Olen toki ennenkin syönyt raakana marinoitua punajuurta, ja olen muutaman kerran tehnyt Chad Sarnon punajuuri-ravioleja,mutta juustohöylällä siivuja leikatessani niistä ei koskaan tullut tasaisia tai kauniita,ja muutenkin juustohöylällä ei ihan kauhean helppoa ole höylätä kovaa kasvista kuten punajuurta.Suomessa omistin sellaisen V-slicer mandoliinin,jota käyttäessani sain niin paljon sormivammoja,että sitä kohtaan tuli kammo ja tänne muuttaessani annoinkin sen pois.Okriinallahan Keittiökameleontista on  aika kiva mandoliini käytössä,ja kun hän sellaisesta mainitsi eräässä postaukseni kommentissa (ja nyt viimeisimmässä postauksessaankin),mietin uskaltaisinko hankkia vähän turvallisemman mandoliini-mallin. Perjantaina kävelin torin lähettyvillä ,ja poikkesin siellä olevassa keittiötarvikekaupassa,ja siellä sattuikin olemaan aika turvallisen tuntuinen mandoliini 20% alennuksella.Kun se vielä sattui olemaan viimeinen laite siellä,jäin sitä miettimään joksikin aikaa,ja lopulta sitten sen ostinkin.Ja mikä ero tuohon entiseen laitteeseeni! Tämäkin on vain sellainen  muovinen, ei mikään erikoinen mandoliini,mutta ainakin on panostettu siihen,etteivät sormet mene pilalle. Tosin tällaisella kotikäyttöön sopivalla mandoliinilla ei saa aikaiseksi yhtä paperinohuita viipaleita kuin ravintolassa,mutta aika kivasti sillä kuitenkin voi kasviscarpacciota tehdä.

Punajuuricarpaccio

• 1 iso punajuuri
• 5-6 rkl neitsytoliiviöljyä
• 2 valkosipulin kynttä
• suolaa,mustapippuria
• basilika-ruohosipuliöljyä(basilikaa, ruohosipulia,valkosipulia,oliiviöljyä ja suolaa hienonnetaan tehosekoittimessa kastikkeeksi)
• siemeniä (käytin idättettyjä,marinoituja ja kuivattuja auringonkukansiemeniä)

Leikkaa punajuuri ohuiksi pyöreiksi levyiksi(kyllä juustohöylällä saa,mutta hankalasti).Lisää niiden sekaan oliiviöljy,suola,valkosipuli ja anna marinoitua mieluiten yön yli. Asettele levyt kauniisti lautaselle,laita päälle basilika-ruohosipuliöljyä ,suolaa,mustapippuria sekä siemeniä.Ripottelin päälle vielä nigellansiemeniä.Tätä tulee nyt varmaan uuden laitteen johdosta tehtyä useinkin......

Charoset-tahna ja valkosipuliasiaa

Täällä alkaa maanantai-iltana pesah,juutalainen pääsiäinen,jonka aikana ei kaupoista saa lainkaan tavallista leipää,ainoastaan ylhäällä näkyvää happamatonta matsa-leipää.Kaikenlaiset jauhotuotteet pysyvät tänä aikana poissa näkyvistä.Monet leipomot pitävät pääsiäisen aikana lomaa,tosin jos joku haluaa leipääkin ostaa,ei sen löytäminen mitenkään vaikeaa ole. Keliaatikoille tämä aika on myös tavanomaista parempi,sillä kaupoissa on normaalia enemmän gluteenittomia tuotteita.Itse en kauheasti tuosta matsa-leivästä välitä,sillä mielestäni se muistuttaa pahvia,mutta yleensä  ostan yhden tai kaksi pientä laatikkoa,täysjyväisenä,kuten kuvasta huomaa.

Seder-eli pääsiäisillallisella tarjolla on yleensä aina myös charoset-tahnaa,joka tehdään tuoreista ja kuivatuista hedelmistä,pähkinöistä ja mausteista.Tahna symbolisoi laastia,jota juutalaiset käyttivät rakentaessaan rakennuksia orjina  Egyptissä.Tahna on hyvää,ja siitä on monenlaista versiota,riippuen siitä,mistä päin maailmaa ollaan tultu.Ainekset ovat myös sellaisia,joita käytetään raw-keittiössä.Oma tahnani on jonkinlainen sekoitus eri versioista.

Charoset-tahna

• 2 keskikokoista omenaa
• 1½ dl saksanpähkinöitä
• 1 dl sokerittomia karpaloita
• 3/4 dl rusinoita
• ½ tl raastettua inkivääriä
• 1 tl kanelia
• 1 rkl punaviiniä
• 1 rkl granaattiomenamehua (viinin voi korvata granaattiomenamehulla)

Jauha omenat, 1 dl saksanpähkinää,karpalot,rusinat,mausteet ja nesteet monitoimikoneessa,mutta ei kuitenkaan ihan hienoksi tahnaksi.Lisää lopuksi loput saksanpähkinät,ja jauha vielä muutaman kierroksen. Tahna on tosi hyvää,ja sopii vaikka leivän ja keksien päälle,tai kakun kuorrutteeksi.

Asiasta toiseen:luettuani blogiystäväni Mimin (johon olen tutustunut blogiemme kautta)jutun valkosipulista ympäristöasioihin keskittyvässä Green Prophet-sivustolla, ostin torilta tuoretta valkosipulia,ja tänään vielä lisää sitä.Eräs Mimin kommentoija lähetti tämän linkin,jossa kerrotaan kiinalaisen valkosipulin epäilyttävistä piirteistä. Tuoreen valkosipulin aika täällä on lyhyt,ja aionkin varastoida sitä niin paljon kuin mahtuu ja nenäni sietää.......

Yrttiteetä ja käynti Carpacciobaarissa

Viime kerralla hevi-marketissa käydessäni näin siellä pakkauksen,jossa valmis tuoreyrttisekoitus teetä varten.Siinä oli sitruunaverbenaa, sitruunaruohoa sekä sitruunamelissaa.Laatikkoa avatessa siitä tulvahti ihana sitruunaisen raikas tuoksu! Nauratti kun rasian etiketissä  luki:"Isoäidit eivät ole väärässä" sillä tämä sekoitus kuulemma auttaa seuraavanlaisesti:sitruunaverbena rauhoittaa,sitruunaruohosta saa elämäniloa,ja melissa tekee hyvää iholle!

Paitsi teehen,nämä yrtit mielestäni sopivat erinomaisesti sitruunaiseen yrttiveteen:eli sitruunaruohoa hakataan hieman,jotta sen sisältämät eteeriset öljyt lähtevät liikkeelle,ja muut yrtit lisätään joukkoon.Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä,sen verran että yrtit peittyvät ,ja seoksen annetaan seistä,kunnes se on on kunnolla jäähtynyt,jonka jälkeen sekaan lisätään kylmää vettä.

Tällainen juoma ei mielestäni edes tarvitse minkäänlaista makeutusta,sillä yrteistä tulee veteen niin hyvä maku,että makeutus on siinä ihan turhaa.Yrttivesi on raikastava juoma lämpimällä ilmalla,ja muutenkin. Näyttää tuossa lasissa muuten ihan valkoviiniltä.

Olin tänään lounaalla ystäväni Maryn kanssa Tel Avivin Carpaccio-baarissa,jossa ruoka on raakaa,mutta suurin osa siitä on lihaa,carpacciota kun on. Ravintola on pääkadun varrella oleva pieni paikka,joka oli lähettänyt Tel Avivin keskustan asukkaille,joihin myös Mary kuuluu, kirjekuoressa olevan "henkilökohtaisen" kutsun kahdelle henkilölle lounaalle,joka maksoi kutsukorttia esittäessä vain 10 euroa kahdelle. Koska kutsun viimeinen päivämäärä oli jo lähellä,ja Mary ,joka asuu puoli vuotta täällä ja toisen puolen Yhdysvalloissa,kohta lähdössä takaisin,päätimme tänään lounastaa tuossa paikassa.Kysyin olisiko meille mitään syötävää,kun emme kummatkaan syö lihaa,ja meille vakuutettiin,että kasvisvaihtoehdotkin ovat siellä hyviä.

Meille tuotiin ensin pienet salaatit,jossa oli vinaigretillä maustettua punaista ja vihreää tammenlehväsalaattia. Saimme valita 3 alkuruoasta,ja minä valitsin ylimmässä kuvassa näkyvää punajuuricarpacciota,ja Mary tässä näkyvää kurpitsacarpacciota. Oma carpaccioni oli maustettu paitsi mausteöljyllä,kurpitsansiemenillä sekä parmesaanisuikaleilla,ja Maryn carpacciossa oli lampaanjuustoa ja nigellansiemeniä.Mielettömän hyviä molemmat.Tuollaisia paperinohuita siivuja leikkaava laite olisi kiva;Suomessa omistin mandoliinin,jonka annoin pois kun aina loukkasin sormiani sen kanssa.

Pääruoaksi otin Caprese-salaatin,ja Mary vihersalaatin,jossa oli sieniä. Molemmat tosi hyviä. Caprese-salaatin päälle oli taas ripoteltu nigellansiemeniä,jotka sopivat hyvin salaatteihin.

Lämpimän leivän kanssa meille tuotiin lautanen,jossa pieni astia oliiviöljyä+pari tippaa balsamicoa,marinoituja valkosipulinkynsiä sekä tapenadea.

Vaikka paikka oli koko ajan aivan täynnä (luultavasti ihmisiä,jotka meidän lailla halusivat käyttää "kutsutarjousta", oli henkilökunta koko ajan erittäin ystävällinen,ja meiltä tultiin parikin kertaa kysymään,onko kaikki ok. Tällaiseen paikkaa tekee mieli mennä toisenkin kerran.

Valkolupiinin idätystä ja appelsiinista chia-vanukasta

Kuivattu raakakeksi raakatahinilla ja valkolupiinin versoilla,Hyvää!

Joku aika sitten taisi Jokapäiväistä leipää-blogin Hanna kirjoittaa valkolupiinin versoista.Kiinnostus heräsi samantien,sillä kaapissani oli iso pussi valkolupiininsiemeniä,joita olin tähän asti jauhanut ja käyttänyt jauhona.Laitoinkin siemeniä heti itämään,ja ensimmäisesta kerrasta sain aika ison sadon näitä ihania,pähkinäisen makuisia,rapsakoita versoja.Hannan postausta aiheesta en kuitenkaan millään löytänyt,yrityksistä huolimatta.Ystävieni täällä vieraillessa versot olivat juuri syömävalmiita,ja toinen heistä kertoikin ostavansa niitä aina välillä Hakaniemen hallista Helsingissä.Siemeniä pitäisi löytyä esim.Punnitse&Säästä-kaupoista.

Siemenet (oikealla)ovat valkoisia,ja yön liotuksen jälkeen ne paisuvat aika lailla,sekä muuttuvat kellertäviksi.

Parin päivän jälkeen ne alkavat vihertyä.Liottamisen jälkeen idättelin siemeniä kunnes ne olivat muuttuneet vihreiksi. Viimeksi niitä tehdessäni ne vihertyivät aika nopeasti,koska äkillisen kuuman ilmastoepisodin aikana  olivat yötkin lämpimiä.Tällä kertaa siihen meni enemmän aikaa. Viimeksi laitoin ne astiaan,ja päälle ohut kerros multaa,nyt jätin ne kokonaan mullan päälle.Tästä huomasin,että todellakin pitäisi idätetyt siemenet peittää mulllalla:ne kasvavat silloin paremmin.Nyt osa idätetyistä siemenistä kuivui.

Tässä versot ovat juuri aukeamaisillaan...

Ja kun ensimmäiset sirkkalehdet tulevat esille,ovat versot syömävalmiita.Nämä ovat todella  ihania versoja,päihittävät mielestäni jopa auringonkukan  versot.

llokseni huomasin eilen toisessa luomumarketissa käydessäni,että sinnekin oli otettu valikoimiin chia-siemeniä,ja ne olivat puolet halvempia kuin aiemmin ostamani! Uskomatonta! No,nyt ainakin tiedän,mistä näitä saa ihan suht koht siedettävään hintaan(300 gr  maksaa 8 euroa) Innostuin tästä niin,että laitoin appelsiinista chia-vanukasta:                                  

Appelsiininen chia-vanukas

• 1 appelsiini paloiteltuina lohkoina
• 2 dl appelsiinin mehua
• 1 tl agave-siirappia
• 1tl raakatahinia
• 3 tl chia-siemeniä
• silputtua minttua

Sekoita kaikki ainekset hyvin(katso,että tahini sekoittuu tasaisesti nesteen joukkoon) ja anna seoksen turvota jääkaapissa.

Piti olla palsternakkaa mutta.......

Maaliskuun ruokahaasteen järjestävät Kädenvääntöä-blogin siskokset,ja aiheena on niinkin eksoottinen aines kuin palsternakka.Ensin en lainkaan ajatellut osallistua tähän ruokahaasteeseen,sillä palsternakkaa on korkeintaan tullut käytettyä jotain vihanneslientä tehdessä,ja muuten koko juures on ollut itselleni aika tuntematon. Mutta kun sitten päässäni syntyikin idea,mihin palsternakkaa voisin käyttää,lähdinkin palsternakka-ostoksille läheiseen suureen vihannes-ja hedelmämarkettiin.Siellä sitten näinkin palsternakan näköisen juureksen,tuon tuossa kuvassa ylempänä,joka päätyi ostoskoriini.Mutta kotiin tultuani huomasinkin,ettei se ollutkaan palsternakka vaan persiljajuuri! Ovat kyllä kuin kaksoset palsternakan kanssa ;en olisi millään osannut niitä erotella toisistaan,vai olisko tuo persiljajuuri vähän laihempi ja vaaleampi kenties..Ovat kuitenkin läheisiä sukulaisia,jonka huomaa niiden englanninkielisistä  nimistä:parsley root and parsnip.Persiljajuuren maku on palsternakkaa aromaattisempi:hieman pähkinäinen ja pientä makeuttakin siitä löytyy.Ei siis sitten tullut mitään ruokahaastejuttua tässä kuussa,mutta persiljajuuri päätyi salaattiin.

Persiljajuuri-porkkanasalaatti

• 1 persiljajuuri
• 1 iso porkkana
• pieni purkki ananaspaloja omassa liemessään tai tuoretta ananasta
• suolaa,mustapippuria,chilihiutaleita
• 1 rkl miedon makuista öljyä,käytin rypäleensiemenöljyä
• minttua koristeeksi

Tein ihan simppelin raastesalaatin.Persiljajuuri on erittäin kuiva juuri,ja yritin ensin raastaa sitä microplane-raastimellani ohueksi raasteeksi,mutta siitä ei tullut mitään,joten otin tavallisen pöytäraastimeni käyttöön.Raasoin myös porkkanan,ja lisäsin muut ainekset. Persiljajuuri oli maunsa vuoksi ihan kiva lisä tällaisessa yksinkertaisessa raastesalaatissa.

Ai mikä oli se palsternakkaruoka,jonka kanssa piti osallistua ruokahaasteeseen.......pikantit palsternakka-juurespihvit.......