lauantai 30. marraskuuta 2013

Luonnollisesti makeutetut pikku taatelikakkuset (gluteenittomat,sokerittomat ja vegaaniset)

Jo pitkään on mielessäni pyörinyt jonkinlainen ohje sokerittomille taatelikakkusille, ja muutama päivä sitten teinkin sellaisia. Näissä kakkusissa makeutus tuli taateleista ,banaanista ja carobista,joten  tavallaan nämä eivät ole sokerittomia,mutta kaikki makeutus tuli luonnon aineksista eli ei mitään prosessoitua makeutusta näissä.Inspiraatio näille tuli vegaanideli Befoodista,josta kirjoitin  elokuussa. Kaikki Befoodin jälkiruuat ja kakut on makeutettu pelkästään  hedelmillä.Nämä kakkuset tein taas ensi viikolla saapuvalle ystävälleni Marylle,jolle jo ehdin tehdä  pieniä sitruunakakkusia ja jolle on vielä yksi herkku tekemättä. Näistäkin tuli tosi hyviä:) Nämä olivat vain lievästi makeita,eli juuri minun makuuni ja samoin Maryn. Päälle tuli sitten ihanaa carobkuorrutusta,joka sekin on ihan luonnollisesti makeutettu.

Luonnollisesti makeutetut pikku taatelikakkuset (12 kpl)
  • 18 liotettua taatelia(Medjoul) +liotusnestettä 
  • 1 hyvin kypsä banaani
  • ½ rkl psylliumjauhetta
  • ripaus suolaa
  • ½ tl vaniljajauhetta,vaniljauutetta tai vaniljaa tangosta raaputettuna (jauhettu kuori +vaniljansiemenet)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3 rkl carobjauhetta
  • 2½ dl idätetystä vihreästä tattarista jauhettua jauhoa
  • 1½ kaurahiutaleista jauhettua jauhoa
  • 0,75 dl oliiviöljyä (tai muuta öljyä)
  • hieman vettä jos taikina liian paksua
Jauhoin ensin liotetut taatelit liotusnesteen kanssa ja lisäsin banaanin joukoon. Taatelibanaanisoseen joukkoon lisäsin  kaikki muut ainekset,hyvin sekoittaen.Annoin taikinan turvota jonkun aikaa (psyllium turvottaa taikinaa).
Carobjauheeni oli ihan omin kätösin tehtyä.Elokuussa kävin poimimassa suuren carobsaaliin josta syntyi vaikka mitä.
Kakkuset tein näissä kahdessa sydänvuoassa.Kivat silikoni-metallivuoat olen ostanut Tarjoustalosta joskus ikuisuus sitten! Jokaiseen koloon tuli puolitoista lusikallista taikinaa. Paistoin kakkuset 180 C-asteessa noin 50 minuuttia tai kunnes kakkusen  keskelle tungettu hammastikku tulee kuivana ulos.Kakkusten annetaan jäähtyä kunnolla.Kakkuset jähmettyvät jäähtyessään ja ovat hieman pehmeähköjä sisältä ,tosi hyviä:)
Kuorrutteen ohjeen löysin täkäläisestä nettilehdestä ja se on hurjan hyvää:)

"Suklaakuorrute" taatelikakkusille
  • 0,6 dl hyvälaatuista tahinia
  • 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 2 isoa,liotettua taatelia
  • 2 rkl carobjauhetta
  • jonkun verran vettä
Tähän kannattaa käyttää hyvälaatuista tahinia.Yksi todella hyvä sellainen on Helsingin Zaafran-delissä myynnissä oleva nasaretilainen Al Arz-tahini,jota itsekin käytän.Se on mahtavan hyvää ihan sellaisenaankin,suoraan purkista syötynä;D .Tahini ja sula kookosöljy sekoitetaan ,sekaan lisätään liotetut taatelit ,carobjauhe ja vettä sen verran,että syntyy paksuhko tahna. Yritin ensin sekoitella ihan tavallisella vispilällä,mutta se ei onnistunut joten tein tämän miniblenderissäni. Sauvesekoittimellakin onnistuu hyvin. Kuorrute on ensin vähän juoksevaa,kuten kuvassa näkyy, mutta jähmettyy kylmässä.Mietin,että jos tähän lisäisi vielä jauhettua hasselpähkinää ja ehkä pikkuisen kaakaojauhetta,olisi tämä hyvä ja terveellisempi vaihtoehto Nutellan tapaisille tahnoille.Nytkin oli mielettömän hyvää jähmettyneenä.
Ai ai että tämä ei-suklainen "suklaa"tahna olikin hyvää. Tein vielä uuden satsin  ja lisäsin muutaman teelusikallisen kaakaojauhetta. Lisäsin myös muutaman taatelin lisää sekaan.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kaneliset peruna-omenalatket

Öljyssä paistetut kasvispihvit eli latkes  ovat edelleenkin mielessä,vaikka itse niihin liittyvä Hanukka-pyhä alkaa vasta huomenna. Ajattelin tehdä satsin klassisia perunalatkeja,mutta pöydällä olleet jo hieman väsähtäneet vihreät omenat saivat toisiin aatoksiin.Perunan sekaan tuli omenaa ja mausteeksi kanelia ja chiliä,ja vannon että nämä ovat parhaita latkeja  ikinä! Olen aiemmin tehnyt sekä perunalatkeja että makeita omenalatkeja ,mutta tästä kombosta tuli aivan mielettömän ihania! Sellaisia,joita takuulla tulen tekemään toistekin.

Kaneliset peruna-omenalatkes
  • hieman yli 600 gr kiinteää perunaa (ennen kuorimista)
  • 1½ suurehko vihreä omena (Granny Smith)
  • 1 kananmuna
  • 4 rkl vehnäjauhoa
  • suolaa,pippuria
  • 1 tl chiliä
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl leivinjauhetta
  • öljyä paistamiseen
Ensin kuorin perunat ja raastoin ne raastimen karkealla terällä.
Käytän perunaa todella harvoin enkä oikein edes tunne täkäläisiä perunalajikkeita,mutta hevi-kauppiaan mielestä nuo punakuoriset sopivat kaikkein parhaiten kasvispihveihin.Kun olin raastanut perunat kaadoin vettä päälle,sillä halusin päästä eroon liiasta tärkkelyksestä ja annoin perunaraasteen likoa jonkun ajan.
Perunaraasteen liotessa kuorin omenat ja raastoin  nekin raastimen karkealla terällä.Raasteen laitoin sideharsopussiin ja puristin siitä nesteet pois;ja siitä annos tuoretta omenamehua:) Perunaraasteen laitoin lävikköön ja huuhtelin kunnes siitä irtoava vesi oli kirkasta. Perunaraaste meni nyt sideharsopussiin ja puristin siitä liiat nesteet pois.  Raasteen joukkoon sekoitetaan  kananmuna,ja tämän jälkeen jauhot,mausteet sekä leivinjauhe.Sekoitetaan erittäin hyvin.
Paistinpannu lämmitetään kuumaksi,siihen kaadetaan reilu annos öljyä,jonka kuumennettua massasta otetaan noin ruokalusikallinen ja se taputetaan pyöreäksi ja litteäksi phviksi.Paistetaan kunnes molemmat puolet ovat ruskistuneet rapeiksi. Öljyn ja pannun tulee olla kuumaa ja öljyä tarpeeksi;sitä lisätään pannuun tarvittaessa.Latket tarjotaan lämpimänä;yleensä joko omenasoseen kanssa tai vaikka kermaviilikastikkeen kanssa,mutta minusta nämä maistuvat parhaimmilta ihan sellaisinaan. Kuvassa näkyvän oliiviöljykannun ostin eilen illalla torilta:Olia-oliiiviöljykauppa oli ostanut niitä suuren erän ja ne maksoivat vain 2 euroa kappale! Nyt harmittaa etten ostanut toista,sillä tuo olisi ollut kiva lahjanakin.Ne taisivat mennä sellaista vauhtia ettei sinne enään tainnut jäädä yhtäkään....
Illansuussa oli mukavaa istua viinilasillisella torin pikku viinikaupan pöydän ääressä ,rupatella Suomesta tulleen uuden tutun kanssa ja katsella torin menoa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kurpitsalatkes ja valon juhla

Tämän viikon torstaina täällä alkaa taas Hanukka eli valon juhla,joista olen aiemmin kirjoittanut täällä ja täällä. Hanukka-juhlaan,joka kestää 8 päivää ,kuuluvat munkit ja kaikenlaiset öljyssä paistetut herkut,kuten latkesit,joista klassisimmat ovat perunalatkesit.Olen joka vuosi yrittänyt tehdä hieman vaihtelevia latkes-pihvejä ja tänä vuonna teen ne kurpitsasta. Kurpitsalatkes tuli mieleen ,koska tänä vuonna amerikkalaisten Kiitospäivä ja hanukan ensimmäinen ilta osuvat samaan aikaan,mikä on historiallinen harvinaisuus ,sillä edellisen kerran näin kävi vuonna 1888 ja seuraava kerta on joskus valovuosien päässä....Joku markkinahenkinen keksikin,että tästä voisikin luoda kaksoisjuhlan,joka sai niinkin hassun nimen kuin Thanksgivukkah.....Hanukka-juhlan aikana kuuluu sytyttää joka ilta yksi kynttilä lisää 8 päivän ajan ja Thanksgivukkahin kunniaksi myynnissä on kalkkunanmuotoisia kynttelikköjä! Ja tuosta tuli sitten ajatus laittaa latkesit tänä vuonna kurpitsasta. Kurpitsana käytin tässä myskikurpitsaa mutta muutkin kurpitsat käyvät hyvin.

Kurpitsalatkes
  • noin ½ kg myski-tai muuta kurpitsaa
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 1-2 kananmunaa
  • 1 rkl vehnäjauhoa
  • suolaa,mustapippuria
  • 1 tl ruokosokeria
  • 1 tl kanelia
  • öljyä paistamiseen
Kuori kurpitsa,jaa se kahteen osaan ja leikkaa siitä sen kokoisia paloja joita on helppo raastaa.
Raastoin kurpitsapalat raastimen hienoa raastetta tekevällä puolella. Sen jälkeen raastoin joukkoon myös sipulin,mutta sipuli raastetaan karkealla terällä sillä muuten siitä tulee mössöä. Tämän jälkeen laitoin raasteen harsokankaaseen ja puristin raasteesta liialliset nesteet pois. Aika lailla nestettä lähti myös kurpitsasta.Tämän jälkeen lisätään kananmuna,jauhot ja mausteet ja sekoitetetaan hyvin.Massan annetaan hetken levähtää. Lämmitä paksupohjainen paistinpannu ,anna sen kuumeta ja lisää muutama ruokalusikallinen öljyä.Kun öljy on kuumaa,muotoile massasta pihvejä ja paista molemmat puolet niin,että pinnat ovat ruskeita ja rapeita.Yleensä teen kaikki kasvispihvit uunissa mutta näin Hanukan kunniaksi paistoin ne öljyssä .Jos nämä tekee uunissa,niin alle ja päälle levitellään öljyä.Öljyn tulee olla paistettaessa aika kuumaa sillä näissä tulee olla rapeat pinnat.  Nämä olivat pehmeät sisältä ja mietin että ehkä olisi voinut raastaa kurpitsaa myös sillä karkealla terällä tuon hienon terän sijaan. Mutta maku oli tosi hyvä;tämä oli namia:)

Näitä paistaessani mieleen tuli kaikenlaisia vaihtoehtoja,kuten makeat kurpitsalatket,joihin tulee makeutusta ja piparimausteita,tai latket,joihin tulee sekä kurpitsaa että perunaa (ja sipulia),tai makeat omena-kurpitsalatket.
Ja yksi valonjuhlan merkeistä on joka puolella näkyvät munkit.Tässä lempikahvilani Sugarin munkit,6 eri täytteellä.
Täkäläinen Roladin-kahvilakonditoriaketju on taas laittanut parastaan munkkien suhteen.
Ja mansikka-aika on taas alkanut täällä! Vielä ne ovat liian tyyriitä mutta kunhan ne täyttävät torin niin hintakin  laskee....

Ja pieni kysymys lukijoille:yleensä kirjoitan täkäläisistä pyhistä ja teen myös jonkinlaisen pyhään liittyvän ruuan,josta postaan tänne.Tuli mietittyä että kiinnostavatko tällaiset pyhiin liittyvät postaukset ketään?

lauantai 23. marraskuuta 2013

Epäonnistumisia.....

Viime viikon ruokamessujen kokkikilpailun upea kalalautanen innosti minua kokeilemaan kalarullaa,josta saisi leikattua tosi nättejä renkaita. Ajatuksena oli että päällimmäisenä kerros mangoldia,sitten tillillä maustettua kermajuustoa ja sen päällä graavilohta.Höyrytin mangoldin ja asettelin sitä elmukelmun päälle.Sen päälle sitten sitä tillillä maustettua kermajuustoa ja sen päälle kerros graavaamani lohta. Sitten käärin koko homman rullalle ja tiiviisti elmukelmua ympärille.Laitoin rullan jääkaappiin jähmettymään.Kaikki hyvin tähän asti....

Mutta kun otin rullan pois jääkaapista ja yritin leikata hyvällä veitselläni siitä siivuja,koko homma hajosi! Olin löysentänyt kermajuustoa hapankermalla,mikä varmaan oli virhe,sillä juustosta tuli liian löysää,mutta helpommin levitettävää. Eli ihan pipariksi meni tämä.Joskus käy näinkin.....Mutta hyvää se silti oli....

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mustaa tahinia ja herkullisia meren herkkuja (ohjeita)

"Mustaa tahinia" ja vauvakalmaria ennenkuin päälle laitettiin suuri kerros kaikenlaista vihreää.....
Itse asiassa tuo tahini ei ollut mustaa ja yhtä hyvin sitä olisi voinut kutsua munakoisotahnaksi,mutta tuolla nimellä kutsuttiin  tahini.-munakoisotahnaa,jota teimme tänään kokkausworkshopissa 4Chef-keittiövälineliikkeessä. Tuo ns.musta tahini tuli grillattujen vauvakalmareitten alle.Workshopin aiheena oli tällä kertaa kala ja äyriäiset ja toivoin oppivani niistä paljon lisää ja tuolla tulikin opittua kaikenlaisia niksejä. Sen lisäksi saimme kokkauksen yhteydessä syödä mitä herkullisimpia äyriäis-ja kala-annoksia.Ja miksi sitten tuota tahinia kutsuttiin mustaksi? Koska munakoison grillissä mustunut kuori jauhettiin munakoison ja tahinin sekaan,jotain josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Antoi ihanasti savun makua tuolle tahnalle.Tämä ehkä kuuluu samaan luokkaan kuin nyt niin trendikkäät vihannestuhkat,jotka eivät ole mitenkään terveellisiä,mutta niin ei ole myöskään  grillaus eikä paistaminenkaan.Kohtuus kaikessa,eli kun joskus harvoin tällaista laittaa niin siitä  sitten nauttii enemmän
.Meidät jaettiin 3 henkilön ryhmiin ja suuri osa tonnikalan valmistuksesta osui minulle.Puhdistin ja leikkasin puolentoista kilon palan tonnikalaa 3 osaan,jonka jälkeen kuivasin pinnan,ripoittelin päälle ja sivuille suolaa sekä pippuria ja lopuksi kierittelin palat mustissa seesaminsiemenissä. Palat paistoin kuumalla pannulla:pannun annettiin kuumentua niin että se alkoi savuamaan,ja vasta sen jälkeen lisättiin öljy ja tonnikala.Jokainen puoli paistettiin  2 minuuttia,jonka jälkeen tonnikala sai kunnolla jäähtyä.
Sen jälkeen leikkasin tonnikalan hyvällä veitsellä ohuehkoiksi palasiksi ja asettelin ne lautaselle.Päälle kaadoin kastiketta,johon tuli seuraavat ainekset:

Aasialaistyyppinen  kastike paahdetulle tonnikalalle
  • 1 ½ dl hyvää japanilaista soijakastiketta
  • yhden sitruunan mehu
  • 1 teelusikallinen raastettua inkivääriä
  • 2 rkl Yuzu-kastiketta (tosi  kirpeä mandariini voisi myös käydä tässä)
  • muutama tippa seesamiöljyä
Voi että tämä oli hyvää! Päälle tuli vielä auringonkukanversoja.
Siinä työn touhussa saimme syödä jo ensimmäiseksi valmistuneen merikalatartarin. Mikä on ero tämän ja chevichen välillä? Cheviche kypsytetään kokonaan sitrusmehussa,tässä annoksessa taas kala oli vielä lähes raakaa. Tuossa workshopissa käytimme vain ensiluokkaisia aineksia: kalat ja äyriäiset olivat todella  tuoreita ja hyviä. Tähän annokseen tuli pieneksi pilkottua valkoista merikalaa,silputtua korianteria,punasipulia, punaista chilipippuria,tuoreen ananaksen paloja,hunajaa,oliiviöljyä,2 sitruunan mehu ja kuori sekä suolaa ja pippuria.
Pienet kalmarit kypsyivät grillipannulla.
Minun ryhmäni teki myös tämän katkarapuannoksen,jossa suurin työ oli katkarapujen puhdistus. Niissä piti jättää pyrstö jäljelle mutta helposti sai ne puhdistettua kun poisti pään,ja saksilla leikkasi selkäosan kuoren aina pyrstöosaan asti.Samalla sai poistettua katkaravun mustan suolenkin.Tässä käytimme Välimeren katkarapuja(keskikokoa,sillä suuret olisivat olleet sikakalliita),joita täällä kutsutaan kristallikatkaravuiksi,ja joita pidetään maailman katkarapujen parhaimmistoon kuuluvina. Niiden kilohinta on korkea,etenkin kun ajattelee että jäljelle jäävä määrä kuorinnan jälkeen ei ole mikään iso.Workshopin vetäjä sanoikin,että jos katkarapuannos ravintolassa on suhteellisen halpa niin niissä on kyllä käytetty pakastettuja katkarapuja.Tarkistin kalat ja äyriäiset tähän tilaisuuteen toimittaneen yrityksen sivuilta ja nämä keskisuuret maksoivat ainakin tänään noin 30 euroa per kilo,tuoreina.Täällä asuville tiedoksi:sea2door on kuulemma parhain tuoreiden kalojen ja äyriäisten toimittaja ja sivusto on hyvä(vain hepreaksi..). Katkaravut paistoimme kuumalla pannulla,sen jälkeen kun ohueksi leikkaamiani  valkosipulin paloja oli kuumennettu voissa noin minuutin.Sen jälkeen pannulle kaadettiin valkoviiiniä,sitruunamehua ja lopuksi hienoksi silputtua persiljaa.Pökerryttävän hyvää!
Simpukoita kookoksisessa liemessä,Kuulin jonkun sanovan että liemi oli niin hyvää että hän olisi halunnut laittaa loppuliemen pulloon ja juoda sen kotimatkalla. 
Silmänruokaa tarjosi  myös workshopin vetäjä,Rahav Harari,jolla kuulemma on joskus ollut suomalainen tyttöystävä....
Täysjyvä bruschetta salsalla  ja äyriäis-valkopapusalaatilla. Salsaan tuli:2 tomaattia,1 valkosipulinkynsi,suolaa ,pippuria ja oliiviöljyä.Salaatissa oli simpukoita,katkarapuja ja mustekalaa sekä valkopapuja.Salaattia varten  kaikki äyriäiset kiehautettiin (erikseen),jonka jälkeen äyriäiset laitettiin jääveteen jäähtymään.. Bruschettan kanssa joimme valkoviinilasilliset. Lopuksi söimme vielä yhden ryhmän valmistamat mansikka semifreddot,mutta sitä en enään jaksanut syödä.
Tuosta "mustasta" tahinista pidin niin paljon että sitä  piti heti kotiin tultua tehdä,kun kerta aineksetkin olivat kotona. Sitä varten paahdoin yhden munakoison kaasuliekillä ja ennen paahtamista leikkasin veitsellä reiän sille  puolelle ,joka ei ole tulella.Kun reiästä alkaa tulla höyryä,on se merkki sille,että tulee kääntää puolta.Munakoiso paahdetaan joka kaasuliekin päällä(alle foliota,jotta hella ei likaannu) kunnes munakoiso on pehmeä ja kuori paahtunut ja kovettunut. Munakoison voi myös paahtaa uunissa grillivastuksen alla.Tämän jälkeen laitoin munakoison jäähtymään siivilään ja leikkasin reiän munakoison alaosaan,jolloin siitä valui pois kaikki ylimääräiset nesteet. 

"Mustaan tahiniin " tuli :
  • 1 keskikokoinen munakoiso
  • 2½ dl tahinia
  • 1 murskattu valkosipulin kynsi
  • yhden sitruunan mehu
  • suolaa ja mustapippuria
Paahtunut munakoiso hienonnetaan kuorineen.Käytin tähän sauvasekoitinta. Tämän jälkeen lisätään tahini ja muut ainekset ja sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi.Mahtavan makuista.Olen aina tähän asti yrittänyt heittää pois kaikki mahdolliset kuoren osat mutta nyt ei tarvitse enään olla niin tarkka;D

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sitruunafanin pikku sitruunakakkuset

Olen hulluna sitruunoihin  ja muihin sitrushedelmiin ja näin  loppusyksyllä niitä näkeekin jokapuolella;puitten hedelmät ovat vihdoinkin kypsyneet.Joskus sorrun ostamaan liikaakin sitruunoita ja kun näin päivälehteni ruokatoimittajan ohjeen pikku sitruunakakuille,tiesin heti mihin ylimääräiset sitruunat menevät... Hieman jouduin mukauttamaan ohjetta,sillä minulla oli kaikki ainekset paitsi ohjeessa oleva kerma,jonka tilalla sitten käytin kookoskermaa.Toimi silläkin ihan hyvin:) Kakkuset ovat ihanan sitruunaisia ja sitruunan maku tuleekin näissä hyvin esille.Nämä sopivat hyvin teen kanssa nautittavaksi mutta miksei myös kahvin. Kakkuset voi myös pakastaa ja teinkin näitä etukäteen pian tänne Yhdysvalloista talvehtimaan tulevalle ystävälleni Marylle.Muutaman jätin itsellenikin,sillä kuten jo mainitsin,sitruuna is my thing!

Pikku sitruunakakkuset (10 kpl)
  • 2 kananmunaa
  • 170 gr sokeria (käytin ruokosokeria)
  • ripaus suolaa
  • 1 sitruunan raastettu kuori (laitoin kukkurallisen ruokalusikallisen raastetta)
  • 50 gr huoneenlämpöistä voita
  • 80 ml kermaa (käytin kookoskermaa)
  • 140 gr vehnäjauhoa
  • ½ tl kuivahiivaa
  • Sitruunaliemi 2 rkl tomusokeria+5 rkl sitruunamehua
Vatkaa sokeri,kananmunat ,sitruunaraaste sekä ripaus suolaa hyvin  kuohkeaksi.Lisää voi ja vatkaa minuutti pari,lisää nyt kerma ja vatkaa hieman  ja lopuksi  jauhot,joihin on sekoitettu hiiva. Sekoita jauhot hyvin seoksen joukkoon.Sekoita sitruunamehu tomusokerin kanssa,,kunnes sokeri on hyvin liuennut mehuun. Lämmitä uuni 200 C-asteeseen.Käytin silikonista muffinivuokaa ja jokaiseen koloon tuli puolitoista ruokalusikallista taikinaa.
Paista kakkusia 11 minuuttia ja ota ne pois uunista.Sivele nyt sitruuna-tomusokerilientä reilusti kakkusten päälle.(kaikki käytetään). Laita kakkuset uudelleen uuniin ja paista niitä vielä muutama minuutti kunnes pinta saa hieman väriä.
Anna kakkusten jäähtyä hyvin ennenkuin poistat ne muotista. Kakkuset voi pakastaaa ja ennen tarjoilua sulaneet kakkuset laitetaan muutamaksi minuutiksi uuniin saamaan rapean pinnan.
Ovatpa nämä hyviä:)
Pieni torikuva lopuksi. Viimeksi torilla kävin taas Tikvan mehupisteessä.Tikvan (Tikva=toivo) mehupiste ei ole torin kaunein ,mutta tykkään tästä eniten,ehkä juuri Tikvan vuoksi....Lempparimehuuni tulee vihreää omenaa,selleriä,inkivääriä ja sitruunaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Ituja ja versoja

Sataman maatilatorin versokojun versohyllyt
Yleensä minulla on aina jonkinlaisia ituja tai versoja itämässä mutta viime kerralla Tel Avivin suomalaisessa kirjastossa tutustuin minulle ennestään tuntemattomiin ituihin,eli sarviapilan ituihin.Ne maistuvat hieman voimakkailta ja  pidin niiden mausta.
Muutama vuosi sitten varoiteltiin egyptiläistä alkuperää olevista sarviapilansiemenistä,mutta vieläköhän tuo varoitus on voimassa? Täällä sarviapilan siemeniä löytyy helposti sillä ne kuuluvat jemeniläiseen sekä etiopialaiseen keittiöön. Jemeniläiset tekevät siemenistä hilbe-nimistä tahnaa.
Sarviapilan ituja
Mutta parsakaalin siemeniä ei saa joka paikasta ja niitä varten suuntasin kohti sataman maatilatoria. Tästä kojusta löytyy kaikki idättämiseen tarvittavat siemenet..
Saman kojun myyjä valmistaa ja  myy idätykseen sopivia savipatoja.
Viereisen kojun eriväriset porkkanat
Kaikista mahtavin juttu tuolla oli kyllä tämä versokoju. Upean näköistä!
Ensimmäistä kertaa idättämäni parsakaalin versot;niin kauniin hentoja...

Nyt pimeinpänä aikana on niin helppo kotona herätellä siemeniä ja papuja ja saada ne tuottamaan uutta ,ravintorikasta elämää,joka sitten maistuu hyvältä salaateissa,leivän päälle ja sellaisenaankin.Minä tykkään laittaa tahinia itujen päälle,nami.Joten mukavaa idättämistä!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Appelsiiniset florentine-pikkuleivät eli mantelilastut ja uusi turha? keittiökapine....

Florentinet ovat italialaisia joko mantelista tai hasselpähkinöistä tehtyjä lastuja,joihin lisätään myös karamellisoituja hedelmiä ja joidenka toinen pinta on yleensä suklainen.Netissä onkin useita florentin-ohjetta:useihin on lisätty jauhoa tai kermaa tai muutakin.Nämä mitä simppelimmät flotentinet on tehty Ottolenghin ja Tamamin ensimmäisen kirjan;" Ottolenghi:the Cookbook"-kirjan ohjeen mukaan ja näihin tulee vain 4 ainesta:manteleita,kananmunanvalkuaista,appelsiinia ja tomusokeria. Lisäksi hieman öljyä leivinpaperin päälle. Appelsiiniset florentinet ovat koukuttavan hyviä ja rapeita..Florentinet säilyvät suljetussa astiassa 4-5 päivää .Säilytin näitä jääkaapissa,jossa rapeuskin säilyi hyvin. Jos teet näitä vaikka joululahjaksi,valmista florentinet ehkä edellisenä tai samana päivänä.Raastettu appelsiininkuori antoi ihanasti makua:) Tein kirjan ohjeesta vain puolen satsin,sillä mantelilastuja ei kotona ollut tarpeeksi.Nämä herkkulastut ovat muuten vain ihan miedosti makeita,mutta hyviä juuri sellaisina:)

Appelsiiniset florentinet (8 kpl)
  • 130 gr mantelilastuja
  • 1 kananmunavalkuainen
  • 50 gr tomusokeria
  • yhden appelsiinin raastettu kuori
  • hieman öljyä leivinpaperin päälle
Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta. Koska rakastan appelsiineja ,laitoin näihin vähän enemmän appelsiininkuorta kuin oli kirjan ohjeessa,mutta appelsiini maistui aivan ihanasti näissä:)  Laita leivinpaperi uunipellin päälle ja sivele se kevyesti öljyllä.
Ota ruokalusikallinen seosta ja laita se leivinpaperin päälle.Tasoita veteen kastetun haarukan avulla mahdollisimman ohueksi pikkuleiväksi.Niiden tulee olla tosi ohuita. Lämmitä uuni 150 C-asteeseen ja paista florentineja 15-20 minuuttia,tai kunnes ne ovat saaneet hyvin väriä. Anna lastujen jäähtyä kunnolla ennenkuin poistat ne leivinpaperin päältä. Hieman juhlavammat näistä saa jos ne sivellään kevyesti sulatetetulla tummalla suklaalla  yhdeltä puolelta.
Vastustattoman hyviä!
Muutama päivä sitten ruokamessuilla sorruin ostamaan tällaisen leikkurin,jolla saa leikattua vihanneksista tai hedelmistä ristikkoja.Nyt kun ajattelen niin oikeastaaan tämä on aika turha väline vaikka tulos onkin ihan kivan näköistä...
Mieluummin olisin ostanut sieltä tämän Wondermillin jauhomyllyn,joka hetkessä jauhoi valkopavut hienoksi jauhoksi ja vielä suoraan muovipussiin. Mutta laite oli kallis ja jos oikein mietin,niin miten usein käyttäisin tällaista......Mutta kätevä laite tämä oli:)
Surimipizzaa messuilla

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ruokamessut

Mahtavat koristelut!
Tällä viikolla täällä on taas käynnissä vuoden tärkeimmät ruokamessut,eli Israfood-messut. Messut on suunnattu ammattilaisille,mutta muutkin pääsevät tuonne maksamalla kalliin pääsylipun.Minä onnekas sain kutsukortin ihanalta lempikahvilani Sugar Cafen omistajalta,Gideonilta. Pieni varoitus:tässä postauksessa on hurjan paljon kuvia.....
Heti alussa tämä mitä ihastuttavin ihminen tarjosi minulle kupposen kardemummalla maustettua arabialaista kahvia.
Sain kotiin vietäväksi kaksi pussia tuota Elnakhlehin kahvia,joka sattumalta on samaa mitä itsekin ostan kun haluan juoda arabialaista(turkkilaista)kahvia.
Kiinnostavinta tuolla messuilla oli seurata Kreikan ja Israelin kokkijoukkueiden kilpailua.Kummassakin joukkueessa oli kaksi kokkiryhmää:Kreikan joukkueen ryhmät olivat Ateenasta sekä Thessalonikista. Voittanut joukkue pääsee kilpailemaan kansainväliseen kokkikisaan.
Tämä persoonallisen näköinen herra on Leon Menachem;Israelin keittiömestariliiton puheenjohtaja ja tuon kokkikilpailun järjestäjä. Olipa herralla monta pinssiä!
Joku annos on juuri tuotu tuomareitten eteen arvosteltavaksi.Jokainen kilpailija sai mustan laatikon,jonka raaka-aineista jokaisen tuli tehdä 3 annosta:alkupala.pääruoka sekä jälkiruoka.
Esillä oli  kilpailijoiden  kauniita annoksia,mutta kuvaaminen piti tehdä kauempaa...
Tässä oli kalaa ja vihanneksia
Israelin joukkueen hurjan kaunis kalalautanen. Tässä oli lohiterriiniä norilla ja kermajuustolla,höyrytettyä turskaa mangoldikääreellä,tofukermalla ja unikonsiemenillä,pannulla paistettua tonnikalaa Välimeren mausteilla,paahdettua hammasahventa(sea bream) härkäpavuilla ja edemame.siemenillä sekä graavilohta tillikreemillä ja kyssäkaalilla. Tuo lautanen on kuin taidetta!
Tämä taisi olla Kreikan joukkueen annos.En päässyt näkemään mikä tuo punajuurilla värjätty ympyrä on  mutta  ehkä riisiä punajuurella?
Lisää annoksia. Taisi olla tas Kreikan puolelta.
En syö lihaa mutta tämän liha-annoksen presentaatio oli aika kaunis
Tishbin viinitalon osastolla sain maistaa Chardonneytä. Tisbhi olikin ainoa viinitarha tuossa näyttelyssä .
Tishbin viintarha on  myös Valhrona-suklaan maahantuoja täälläpäin.
Maistelin surimi-salaattia eräällä osastolla.Nämä surimit olivat katkarapujen muotoisia.Kosher-ruokavaliota noudattavat eivät voi syödä äyriäisiä mutta katkaravun muotoiset surimit ovat ok....
Kaakaon hedelmiä ja papuja erään suklaavalmistajan osastolla
Lohta ja muita kalaherkkuja
Italialaisia elintarvikkeita maahantuovan Ristretto-yrityksen osastolla italialaiset kokit valmistivat pizzaa
Saman yrityksen italialaisia säilykkeitä
Ja Siennan torttua eli panfortea
Tässä vaiheessa bongasin Eyal Shanin,eli tuon raitapaitaisen filosoivan kokin,josta olen hieman kertonut täällä. Joku aika sitten Shani avasi Miznon pitaravintolan myös Pariisissa,ja sielläkin  tarjotaan gurmee pitaleipiä eli kaikkea pitaleivässä,jopa jäätelöä......ja kaikki kuulemma hyvää vaikka tuo jäätelö pitassa kuulostaakin vähän oudolta...
Kiva osasto
Merileväkaviaaria
Vegidrillin keittiökapine, jolla saa kaiverrettua  onkaloita kaikenlaisiin vihanneksiin ja hedelmiin
Eli tällaista tuolla laitteella saa tehtyä.Joskus viime vuoden puolella kysyin veljeltäni ,joka mm.maahantuo Suomessa kaikenlaisia keittiöjuttuja,mitä mieltä hän on tuosta härvelistä,Hänen mielestään tuo ei menestyisi  Suomessa,koska siellä täytetyt kasvikset eivät ole suosittuja kuten täälläpäin.
Ennen lähtöäni kävin vielä tarkistamassa mitä kuuluu kokkikilpailulle.Jälkiruoat oli vielä tekemättä mutta Kreikan joukkue tuli yhteiskuvaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...