Italialaisten reseptien inspiroimaa kvinoa-riisipastaa

Tänään oli vaihteeksi vähän viileämpi ilma, ei kuitenkaan kylmää, mutta teki mieli lämmintä ruokaa. Yleensä suosin enemmän kylmiä ruokia, mutta kun paleltaa, pitää saada jotain lämmintä. Teki mieli myös kokeilla joku aika sitten terveysmarketista  ostamaani kvinoa-riisipastaa.Pakkauksesta luin, että  pasta oli tehty Boliviassa, ja tämä pastahan on täysin gluteeniton, joten se sopii hyvin keliaatikoille.Itseäni pasta kiinnosti koska pidän tosi paljon kvinoasta.

Menin tänä aamuna lääkärissä käynnin jälkeen torille,josta en ostanut muuta kuin pari munakoisoa. Munakoisoille sitten rupesin etsimään seuralaisia jääkaapista, ja sieltä löytyi  paprikaa, selleriä sekä aurinkokuivattuja tomaatteja ja valkoviinipullon jämät. Keittiötasolla oli vielä tomaatteja ja valkosipulia, joten siinä oli ihan hyvät pastakastikkeen ainekset; tosin huomasin ettei kotona ollut lainkaan sipulia, mutten enään jaksanut mennä uloskaan niitä ostamaan(vihanneskauppa aika lähellä). Jääkaapista löytyi myös tuubi ansovistahnaa, jonka olin ostanut jo syksyllä, mutten ollut kertaakaan sitä käyttänyt. Lukiessani Siskot Kokkaa-blogin viimeisintä postausta, jossa Nelle käytti sardelleja, muistinkin yhtäkkiä ansovistahnatuubini olemassaolon. Eli tällainen pastakastike syntyi  näistä aineksista:

Kvinoa-riispastaa italialaistyyppisellä kastikkeella

1 iso munakoiso

1 punainen paprika

1 sellerinvarsi

3 tomaattia

3 valkosipulin kynttä

3-4palaa  aurinkokuivattua tomaattia

1 rkl pestoa tai murskattu basilikaa

1 dl valkoviiniä

1½ tl sokeria

suolaa, mustapippuria

1½ rkl anjovistahnaa

2 rkl  tomaattipyrettä

4 dl vettä

pastaa oman valinnan mukaan

öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoisot, paprikat, sellerit ja tomaatit palasiksi. Lämmitä pannussa öljyä, lisää munakoisopalat, paista hetki ja lisää  paprikat, sellerit ja tomaatit.Lisää osa vedestä , sokeri viini,anjovistahna, murskattu valkosipuli ja anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia.Lisää loppuvesi, maista ja lisää suolaa ja mustapippuria. Lisää myös silputtu basilika tai valmis pestotahna.Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä  kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja neste melkein haihtunut.Kiehauta sillä välin pasta ja sekoita lopuksi pasta kastikkeen joukkoon. Pastan joukkoon voisi  lopuksi lisätä juustoa, esim. fetatyyppistä juustoa, jonka annetaan hieman sulaa joukkoon.

* Kvinoa-riisipastasta sen verran, että jos en olisi tiennyt sen olevan vehnätön, en olisi sitä osannut maistamisen perusteella tietää. Anjovistahnaa laittaessani maistoin melkein heti kastikeseosta ja maku oli vahvasti anjoviksinen, mutta kiehuttuaan jonkun aikaa tahna antoi varsin kivan makusäväyksen kastikkeelle.

Viime viikolla pohjoisessa ollessani menimme siellä olevaan ihanaan vihanneskauppaan.Ulkopuolella oli paprikoita tarjouksessa,ja niitä piti kuvata, koska ne on niin kauniin värisiä

Vegaaniversiossa tuon anjovistahnan voisi varmaankin korvata niin, että jauhaa pari mustaa oliivia ja laittaa ne joukkoon sen tahnan sijaan.

Kuutoskuvahaaste

Ebru blogista Ajatuksia Anatoliasta 2 haastoi mut tällaiseen haasteeseen,jossa etsitään tietokoneelta kuudennesta kansiosta kuudes kuva, ja sitten kertoa siitä jotain. Aikaisemmin on Rita heittänyt mulle samantapaisen haasteen, jossa kuutoskuvan sijasta kyse oli neloskuvasta. Silloin luulin, että piti ottaa jo blogista olevista kuvista joku,ja koska niitä ei silloin niin paljon ollut, valitsinkin kuvan kirjastani  kirjahyllystä, nelosriviltä kirja neljä.   Eilen huomasin,että tämä postaus oli hävinnyt, enkä tosiaankaan ymmärrä miten; en muista deletoineeni mitään postausta!  Onko kenellekään muulle tällaista tapahtunut?

Mulla ei hirveästi ole kuvia koneella,kun olen niitä siirtänyt CD-levyille, mutta kyllä sieltä 6 kansiota löytyi . Ja kuudennesta kansiosta löytynyt 6. kuva oli tämä:

Eli oliivipuu, jonka kuvasin syksyllä entisestä kotikaupungistani,jossa vielä asuin elokuussa. Syksyllä vierailin siellä juuri oliivinkeruuajan kynnyksellä , ja tästä puusta oli pakko ottaa kuva, koska se oli NIIN täynnä oliiveja. Kuva ei ole erityisen hyvä, koska siinä ei näy koko puuta, mutta olin niin ihastuksissani puun runsaasta oliiivimäärästä, että tällainen siitä tuli.Oliivipuuhan on sellainen ,että yhtenä vuonna se kantaa paljon hedelmää, ja toisena vuotena se sitten ei niin tee, eli lepää kai välillä, ja vuosi 2008 oli erinomainen oliivivuosi. Oliivipuita on varsinkin pohjoisessa Israelissa tosi paljon, ja entisessä kotikaupungissani niitä oli joka paikassa:siitä vain olisi voinut niitä oliiveja noukkia.Kerran noukinkin , säilöin tietyn prosessin jälkeen ja ihan hyviä ne olivat. Oliivipuut ovat myös allergeenisia;jotkut ihmiset voivat saada voimakkaista allergisia oireita oliivipuiden kukinta-aikaan.

Sitruksinen nuudelisalaatti

Pari päivää sitten oli kiinalainen uusi vuosi, ja samalla alkoi härän vuosi. Siitä muistuikin mieleeni kiinalainen uusi vuosi 2005,jonka vietin Limassa, Perussa. Limassahan on suurehko kiinalainen yhteisö: siellä on myös viehättävä Chinatown(  Barrio de Chino),joka on yksi ensimmäisiä kiinalaisia kaupunginosia Amerikan mantereella. Kiinalaisperulaisia ravintoloita, chifoja, on siellä sun täällä, ja kiinalaisilla  on myös oma koulunsa sielläpäin. Perun väestöstä 3 % on aasialaisperäistä. Eksän kanssa vietimme kiinalaista uutta vuotta  Los Delfines nimisessä kasinossa, jossa usein kävimme. Uuden vuoden iltana siellä vieraili “lohikäärme” tanssimassa, tarjoilu oli kiinalaista uuden vuoden kunniaksi ja kaikki paikalla olevat saivat jopa lahjankin, tälläisen, joka nyt roikkuu katossa tässä tietokoneeni yläpuolella.
Jossain vaiheessa jossakin söin herkullista sitruksella maustettua noodelisalaattia, jota teki nyt mieli tehdä. Pitkät nuudelit edustavat  pitkäikäisyyttä ja appelsiinit  ja muut sitrushedelmät vaurautta ja terveyttä, joten sitruksinen nuudelisalaatti sopiikin loistavasti näin kiinalaisen uuden vuoden aikaan.  Googlasin reseptiä ja löysin joitakin hyviä sitrusnoodelisalaattia,joita jonkun verran muuntelin tällaiseksi:
Sitruksinen nuudelisalaatti
1 paketti nuudeleita (riisi tai tavallisia, tai sobanuudeleita)
1-2 appelsiinia
1 greippi
1 rkl hienonnettua minttua
1 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
Keitä nuudelit.Itse käytin japanilaisia sobanuudeleita (tattarinuudeleita)koska niiden viimeinen päivämäärä oli juuri edessä,mutta tähän salaattiin sopivat myös riisi-tai sellofaaninuudelit, ja tavallisetkin nuudelit.
Kuori appelsiinit ja greippi ja irrota  niistä kalvottomia lohkoja. Itse en koskaan kunnolla onnistu saamaan niistä lohkoista tarpeeksi  siistejä;näin joku aika sitten Chef’n laitteen, jolla esim. siistien greippilohkojen teko onnistuu kuin leikiten!
Valmista kastike:
2 rkl appelsiinimehua
1 rkl kalakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl makeata chilikastiketta
2 tl hunajaa
1 tl riisietikkaa
1 tl maapähkinävoita
suolaa , pippuria maun mukaan
1 murskattu valkosipulin kynsi
Sekoita kaikki kastikkeen aineet tasaiseksi. Täällä käytin suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita, joten suolaa sain lisätä enemmän, mutta Suomessa saa ihanaa suolalla maustettua Lidlin maapähkinävoita,joka mielestäni on herkullisin tietämäni maapähkinävoi.  Sekoita kastike nuudelin joukkoon, lisää silputut mintun sekä korianterin lehdet ja sekoita, lisää lopuksi sitruksen lohkot ja sekoita.Anna vetäytyä jonkun aikaa ennen tarjoilua.

Raaka kukkakaalisalaatti

Kukkakaali on ihan hyvää raakanakin, ja elävällä ruokavaliolla ollessani tein silloin tällöin seuraavanlaista kukkakaalisalaattia:

Raaka kukkakaalisalaaatti

noin ½ kg kukkakaalia

runsaasti persiljaa

2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria maun mukaan

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna ,kunnes kukkakaali on murumaista. Kukkakaali on silloin kivan vihertävää . Tarjoile kylmänä. Murumainen koostumus tuntuu kivalta hampaissa (crunchy).Tämän murumaisen  kukkakaaliseoksen voi myös paistaa ja silloin siihen voi lisätä muitakin vihanneksia.

Takaisin nettipimennosta…..

Viikonlopun vietin pohjoisessa Israelissa täydellisessä nettipimennossa, mikä teki ihan hyvääkin, olen aivan liian riippuvainen netistä!  Matkustin Bambi-koiran kanssa perjantaina Karmielin kaupunkiin, jossa vielä asuin elokuussa.Ehdin asua siellä noin 2 vuotta ja sinne jäi ystäviä ja tuttuja. Vierailin entisen vuokraisäntäni D:n   ja hänen ukrainalaisen tuontivaimonsa M:n luona, joista noiden kahden vuoden aikana tuli hyviä ystäviä. Karmiel sijaitsee vuoristoisella alueella ja kaupungissa on paljon rinteitä ja laaksoja. Kerran vuodessa siellä järjestetään tanssifestivaalit, joka tuo sinne paljon tanssista kiinnostuneita ihmisiä , myös ympäri maailmaa. Nämä tanssifestivaalit herättävät unisen kaupungin kerran vuodessa kuin Ruususen unesta: koko kaupunki on  3 päivän ajan täynnä ihmisiä, paljon energiaa ja ihmiset tanssivat siellä ympäri vuorokauden. Sen lisäksi ohjelmassa on aina paljon hyviä vierailevia tanssiesityksiä. Festivaalin jälkeen kaupunki taas vaipuu hiljaiseloon……

Perjantai-iltana menimme Amirim nimiseen kylään,joka sijaitsee korkealla vuoristossa. Amirim on vegetaristikylä, jossa tietääkseni kukaan ei edelleenkään syö lihaa. Monet siellä asuvat perheet elävät matkailusta , ja kylä on täynnä lomamökkejä, joista osa on upeasti varustettuja de luxe mökkejä. Viikonloppuisin kylä on täynnä suurkaupungin ihmisiä, jotka tulevat viettämään  rauhallista viikonloppua . Amirimissa on myös  kasvisravintoloita ,joista yksi kuuluu tuttavapariskunnalle.  Asuessani Karmielissa kävin siellä usein perjantaisin auttamassa keittiössä.D:n tuontivaimo M on siellä perjaintaisin tarjoilemassa.Omistaja Y on  aika  pihi mitä tulee markkinointi investointeihin; vaikka paikka on aivan ihana ja sijaitsee upealla alueella, ravintola ei koskaan ole yhtä täynnä kuin viereinen ravintola, joka on laittanut mainoskyltin kylän sisääntuloalueelle, niinpä kerran viikossa auki olevalle ravintolalle ei aina löydy asiakkaita, kyltti sisääntuloalueella kyllä varmaankin auttaisi…..Tänä perjantaina onneksi riitti asiakkaita ja oli oikein mukavaa.  Ravintolan ulkopiha on aivan ihastuttava, kuten kuvasta näkyy, tosin viileinä talvi iltoina siellä ei istuta.

Lauantaina oli D:n syntymäpäivä ja menimme lähistöllä olevan arabikylän kalaravintolaan syömään.Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta muistin sen vasta kun olimme melkein syöneet; ainoa kuva on tästä herkullisesta tilapia kalasta.Tilapiaa kutsutaan täällä myös Pyhän Pietarin kalaksi. Tilapiassa on aika runsaasti ruotoja, mutta se on hyvämakuinen kala, varsinkin grillattuna tai pannussa paistettuna , kuten kuvassa. Kala ateria ravintolassa ei meille riittänyt, joten jatkoimme meren antimien syömistä D:n ja M: kotona. Ravintolan yhteydessä olevasta kalakaupasta mukaamme tarttui isoja katkarapuja, tiger shrimpsejä,sekä mustekalaa.Paistoin katkaravut (eivät olleet esikeitettyjä) oliiviöljyssä, johon olin ensin lisännyt pieneksi silputtua punaista chilipippuria sekä valkosipulia.Ihanan makuista oli!

Lauantaina kävimme myös D:n ystävän Samirin työpaikalla, Rame nimisen arabilkylän maatalouskoulussa, jossa kasvatetaan esimerkiksi lampaita.Bambi teki tuttavuutta lampaiden kanssa. Tuttavuutta tehtiin lähemminkin, mutten onnistunut sitä kuvaamaan.

Sunnuntaina ehdin vielä käydä kodittomien koirien keskuksessa Haifan kaupungin alueella.Kodittomia koiria oli siellä todella paljon ja oli ihan sydäntä särkevää nähdä, miten kovasti koirat yrittivät saada huomiota ja olisivat niin mielellään lähteneet muk

aan. Monilla oli tosi surullinen ilme. Oma Bambinikin oli koditon ennenkun sen adoptoin.

--->Miten surullinen ilme näillä koirilla onkaan…….

 P.S. kaikki kuvat suurentuvat klikkaamalla…

 

Elävän keittiön sitruspikkuleivät

Viime vuoden ensimmäisen puoliskon elin melkein täysin elävän keittiön ruokavalion mukaisesti. Sinä aikana minulle tuli oikea kunnon hinku oppia kaikki  mahdollinen siitä ruokavaliosta ja varsinkin sen makeasta puolesta……Elävä keittiöhän ei ole pelkkää rehuja ja vehnänorasta, vaan itse asiassa aika monipuolinen ruokavalio.Siinä mitään ei kuumenneta yli 45-46 C asteen yli, ja uunina toimiikin kuivuri.Tutustuin elävän keittiön jälkiruokiin ,ja kehittelin itsekin juttuja sen oppien mukaisesti. Kävin parilla kurssillakin ja elävän keittiön amerikkalaisella foorumilla “tapasin” ihmisiä ,joilta opin lisää.Yhdysvalloissa on monta elävän keittiön ravintoloita, keittokirjoja on monen monta, ja monesta kaupasta siellä saa tarvittavia raaka aineita, mitä muualla voi olla vaikea löytää.  Myös Euroopassa on  ravintolaketju, jossa ruokalista noudattelee elävän keittiön periaatteita.Turkista alunperin kotoisin oleva Saf löytyy tällä hetkellä Turkista(Istanbul), Saksasta(Munchen) sekä Englannista(Lontoo) Tuon puolen vuoden jälkeen en oikein jaksanut seurata orjallisesti elävän keittiön periaatteita, mutta yhä yritän joka päivä osittain syödä sen mukaisesti ;juon esimerkiksi päivittäin vihreitä juomia (green smoothie)

Näitä pikkuleipiä tein usein viime vuonna.Huomasin,että ihmiset pitivät niistä ,ja vein niitä aina mukanani kun menin vierailulle.Kehitin 7 eri makua vähän saman periaatteen mukaisesti, tässä sitruksen makuiset pikkuleivät.

Elävän keittiön sitruspikkuleivät

3 dl saksanpähkinöitä

3 dl kultaisia rusinoita

3 dl kookoshiutaleita

hyppysellinen suolaa

1 rkl raastettua sitruuna-ja mandariinin kuorta ,siis yhteensä

½ dl sitruunan –ja mandariinin mehua

Hienonna ensin saksanpähkinöitä monitoimikoneessa, lisää rusinat ja hienonna lisää. Kookoksen yleensä jauhan erikseen tällä laitteella ,

kunnes sen koostumuksesta tulee aivan hienoa, minusta pikkuleipien rakenne on silloin parempi.Lisää jauhettu kookos, hyppysellinen suolaa, sitruksen kuori sekä mehu. Itse käytin tällaista kivaa silikonivuokaa, mutta taikinasta voi aivan yhtä hyvin tehdä pallosia, jotka painetaan tasaisiksi leivinpaperin päällä. Pikkuleipiä paistetaan alhaisessa lämpötilassa (tässä poiketaan elävän keittiön periaatteesta, jossa nämä kuivattaisiin alhaisessa lämpötilassa kuivurissa) 100 C asteessa noin 20-25 minuuttia,niin että uunin ovi on aavistuksen verran auki. Tärkeätä on tarkistaa, etteivät pikkuleivät pala. Nämä pikkuleivät eivät ole kevyitä, koska niissä on sekä saksanpähkinöitä että kookosta, mutta tarkoitus ei olekaan syödä näitä suuria määriä kerralla. Ne kovenevat kylmetessään jääkaapissa, jossa niitä tulee myös säilyttää. Samantapaista taikinaa olen käyttänyt piirakkapohjissa ,joita olen laittanut  elävän ruuan torttuja varten.Jos rusinoita on hieman vähemmän, voi osan korvata hunajalla tai agavesiirapilla.

Thaimaalaiset kalapullat

Thaimaalainen keittiö on aina kuulunut suosikkeihini , ja vuosisadan alussa olinkin thaimaalaisella kokkikurssilla, lyhyellä sellaisella, mutta sielläkin tuli opittua uusia asioita. Opimme tekemään esimerkiksi thaimaalaisia kalapullia, jotka olivat tosi herkullisia. Tein niitä pari kertaa silloin ja sitten kokonaan unohdin niiden olemassaolon, kunnes taas törmäsin niihin kesällä Unelias Kokki-blogissa ja mulle tuli ahaa-elämys!.Annan kalapullat tai oikeastaan pihvit näyttivät niin herkullisilta, että heti piti mennä ostamaan kalaa ja laittaa näitä, ja siitä lähtien olenkin niitä tehnyt usein: ne ovat kertakaikkiaan uskomattoman herkullisia!

En laita tähän reseptiä, koska tuolla linkin takana se löytyy Unelias Kokki-blogista, jossa Annalla muutenkin on ihania kalareseptejä! Omat kalapullani erosivat hieman Annan reseptistä: käytin punaista currytahnaa 2 rkl ja käytin enemmän  tuoretta korianteria.En myöskään ole löytänyt kaffirlimen lehtiä, joten olen käyttänyt raastettua sitruunankuorta,joka on toiminut ihan hyvin. Halusin myös hieman keventää näitä kalapullia, joten paistoin ne uunissa paistamisen sijaan. Laitoin pullat öljytyn leivinpaperin päälle, silikonisudilla sivelin pullat myös ylhäältä öljyllä ja paistoin niitä 20-25minuuttia 200 C asteessa.Käänsin ne kerran paistamisen keskivälissä. Kalana käytin täällä usein tarjouksessa olevaa Niilin ahventa, joka on tosi “lihainen” kala ,joka sopii loistavasti kaikenlaisiin kalapulliin. Suosittelen tätä reseptiä, nämä kalapullat ovat ihania!!

Kiiltomalvaa ja sen sellaista…

Asuessani pohjoisessa Israelissa tutustuin kasviin nimeltä Malva Sylvestris, eli suomeksi kiiltomalva.Sitä ennen en ollut kasvia koskaan huomannutkaan.Täällä sateen jälkeen niitä ilmestyy tietyille paikoille sankoin joukoin. (sadetta ei ole tullut tarpeeksi tänä vuonna) Arabiaksi kiiltomalvaa kutsutaan hubezaksi, joka tulee sanasta “hubz” joka tarkoittaa leipää. Tarkistettuani netistä huomasin,että kiiltomalvaa viljellään Suomessakin joissain puutarhoissa; en tiedä kasvaako sitä villikasvina kuten täällä. Kesällä Helsingissä näin sitä yhdessä etnisessä kaupassa.  Kiiltomalva on tosi hyvää paistettuna.

Pari päivää sitten kävelyllä Bambi-koiran kanssa näin kiiltomalvaa, ja koska pussikin sattui olemaan mukana, poimin niitä jonkun verran.Parasta tietenkin olisi poimia niitä mahdollisimman kaukaa autotiestä; nämä olivat jonkun matkaa sellaisesta, mutta ei kai yksi kerta näitä mua myrkytä.  Huuhtelin lehdet hyvin ja laitoin ne lävikköön kuivumaan. Paistoin sipulia kunnes se oli ruskistunut ja lisäsin joukkoon silputtuja kiiltomalvan lehtiä. Paistoin jonkun aikaa ilman kantta,lisäsin leikattuja valkosipulin palasia ja sitten peitin kannella, ja kypsytin jonkun aikaa miedolla lämmöllä. Lisäsin sitruunamehua ja suolaa   ja pippuria.Viime vuonna lisäsin lopuksi fetatyyppistä juustoa joukkoon ja annoin se sulaa.Tosi hyvää! Villikasvien  tuntemukseni on aika rajoittunutta; olisi kiva tietää niistä ja niiden käytöstä paljon enemmänkin.

 Falafel on tosi suosittua täällä.Lähellä kotiani on falafelipaikka, jossa on aina jonoa, mikä tarkoittaa  sitä, että niiden falafelien on pakko olla hyviä. Yritän aina mennä sen paikan ohi, koska falafelit ovat aika kaloririkkaita. Tänään kuitenkin sorruin ostamaan annoksen pelkkiä pyöryköitä.Ne olivat kyllä hurjan hyviä,niin että en yhtään ihmettele sitä ainaista jonoa siellä….

Kikherne-ja pinaattisalaatti kahdella kastikkeella

Viimeiset pari vuotta olen syönyt aika runsaasti pinaattia, niin että minusta on melkein jo tullut Kippari Kalle tai sitten Kippari Kallen Olga vähintään…..Täällä on myös tuoretta pinaattia aina saatavilla, ja se on edullista. Suomessa tuoretta pinaattia löytyy harvemmin ja se on myös aika tyyristä muistaakseni, joten siellä tuli enemmän käytettyä pakastettua pinaattia.Tykkään käyttää pinaattia juomien pohjana, salaateissa ja sitten kypsynnettynä eri tavoin. Ihanasta Recipe Girl-sivustosta/blogista löysin tosi hyvän pinaattipohjaisen salaattireseptin:

Kikherne-ja pinaattisalaatti kahdella kastikkeella (4 annosta)

purkillinen keitettyjä kikherneitä

2 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa

pari kourallista tuoreita baby pinaatinlehtiä

½ keskikokoinen punasipuli tai 1 pieni punasipuli

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

1/4 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta

3/4 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa

hyppysellinnen Cayenne-pippuria

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

3 rkl rasvatonta maustamatonta jugurttia tai soijajugurttia

1 ½ rkl appelsiinimehua

1/4 rkl hienoksi raastettua appelsiininkuorta

½ tl juoksevaa hunajaa

1. Sekoita kulhossa kikherneet,silputtu punasipuli ja persiljasilppu

2. Sekoita pienessä astiassa oliiviöljy, sitruunan mehu ja kuori, juustokumina, cayennepippuri, suola ja mustapippuri.Kaada kikherneiden joukkoon ja sekoita hyvin.

3. Sekoita toisessa pienessä astiassa jugurtti, appelsiinimehu ja kuori sekä hunaja.

4. Asettele pinaatinlehdet tarjoiluastiaan, lisää päälle kikhernesekoitusta.Ripottele lopuksi jugurttikastiketta salaatin päälle .

Tätä tehdessäni mulla ei ollut kikhernepurkkia, vaan liotin kuivia kikherneitä yön yli ja keitin ,kunnes ne olivat täysin pehmeitä. Ihan vaan pieneksi vinkiksi liittyen kikherneisiin: jos niistä haluaa laittaa humusta, kannattaa siihen käyttää pieniä kikherneitä , ja jos taas haluaa tehdä falafel pyöryköitä, niin kannattaa silloin taas käyttää isoja kikherneitä.

Recipe Girlin sivustolla on useissa resepteissä myös ravintoarvolliset tiedot :-)

Tässä tämän salaatin tiedot per annos:

• kaloreita 215,67
• kaloreita rasvasta 74,26
• rasvaa 8.43 g
• kolestrolia 0,7 mg
• sodiumia 362,7 mg
• potassiumia 421,57 mg
• hiilihydraatteja 29,36 g
• kuitua 5,86 g
• sokeria 1 03 g
• proteiinia 7,21 g

Painonvartijoiden pisteitä: 6

6 satunnaista seikkaa….

Marita blogista Mizyena haastoi minut joku aika sitten tällaiseen juttuun, jossa pitää paljastaa 6 satunnaista seikkaa itsestään.Tämä haaste on kierrellyt useassa paikassa blogimaailmassa, ja tässä nyt oma panokseni:

1. Olen hurjan eläinrakas. Jos näen eläimiä, mun on ihan pakko pysähtyä niitä katsomaan. Suomessa oli monta vuotta ihana Otto kissa, joka elää siellä vieläkin poikani luona.Otto on jo melkein 15 vuotias, mutta vieläkin ihan hyvässä kunnossa.Täällähän mulla on ihana pikku veijari eli Bambi koira, johon olen aika paljon jo ehtinyt kiintyä 3 kuukaudessa. Mutta on eläimiä, joista en pidä: Pulut nimittäin, ne tekevät kamalasti vahinkoa ja likaavat.Kun muutin as untooni, niin pyykinkuivaustelineen lattialla (joka on keittiön ikkunan yhteydessä ,siis ulkopuolella)oli pulupesä.Julmasti tuhosin sen, mutta pulut eivät jätä minua rauhaan, sinne ne vaan ilmestyvät uudestaan ja uudestaan, ja likaavat.Pyykinkuivauspaikan lattia on jo täynnä pulunpaskaa ja mitkään tökötit eivät näytä siihen auttavan.

2. Käytän paljon jalkojani. Kävelen niin paljon kuin mahdollista ja pidän siitä, että kävelemällä voi löytää sellaisiakin paikkoja, joita ei muuten löytäisi.

3. Olen hulluna kaikenlaisiin keittiökoneisiin ja pikku gadgeteihin, siis kai pieniin apuvälineisiin. Täällä on joitakin ihania keittiövälinekauppoja, joissa voisin hyvinkin viettää parisen tuntia. Haaveilen vieläkin parista keittiölaitteesta, joita mulla ei vielä ole, mutta tilan kanssa tekee jo aika tiukkaa, ne laitteet nimittäin vie paljon tilaa….

4. Olen kai vähän juureton.Olen asunut parissa eri maassa,ja kai sen takia aina kaipaan jonkun verran johonkin muuhun maahan.Jos nyt asuisin Suomessa taas, kaipaisin tänne ja vice verca.

5.Rakastan kieliä.Jokainen uusi kieli avaa samalla myös uuden maailman,johon on hauska tutustua. Olen alunperin kaksikielinen, ruotsi ja suomi ovat äidinkieliäni, ja luulen, etten osaa yhtäkään kieltä täysin 100%. Kaipaan ruotsin puhumista, tällä hetkellä ei ole ketään , kenen kanssa sitä puhua. Haluaisin vielä oppia mahdollisimman paljon kieliä ,mutta niitä tulee myös käyttää,jotta ne ei unohtuisi….

6.Yksi tärkeimpiä asioita elämässäni on poikani, joka asuu Suomessa.Kaipuu on tietenkin jokapäiväinen.

En haasta ketään eteenpäin, koska tämä meemi on jo kiertänyt niin monessa blogissa……

Broilerisalaatti muuttui tofusalaatiksi……..

  Yksi lempisalaateistani ,kun vielä söin siipikarjaa ,(punaista lihaa en ole teinistä lähtien syönyt, paitsi pari kertaa söin lammasta)oli currynmakuinen broilerisalaatti. Töistä kotiin tullessa matkan varrella olevassa K-kaupassa oli usein grillattu broileri sisäänheittotarjouksena, ja se olikin usein ateriana, helpompihan se oli  ostaa  kaupasta kuin itse grillata kotona, ja vielä edullinenkin oli . Monta kertaa sitten tein siitä tuota currynmakuista salaattia, josta kovasti pidin.Nyt kun en enään syö minkäänlaista lihaa (paitsi kalaa joskus) , mietin voisiko tofu korvata broilerin tässä salaatissa. Teinkin siitä sitten vegaaniversion, jossa tofu korvasi broilerin ja tofumajoneesi tavallisen majoneesin.

Currynmakuinen  Tofusalaatti

3oo gr kiinteää tofua

1-2 rkl   grillimaustetta

2 rkl riisijauhoa (tai maizenaa /perunajauhoa)

1 rkl öljyä

2rkl tofumajoneesia  (ilman seesamiöljyä)

2 sellerinvartta

2 punainen paprika

2 kevätsipulia

pieni kerä amerikansalaattia (rapea salaatti käy parhaiten)

pieni ananaspalapurkki

suolaa, pippuria

3 tl currymaustetta

1 rkl makeaa chilikastiketta

öljyä paistamiseen

suolaa, mustapippuria

1 rkl sitruunamehua

Leikkaa tofu kuutioiksi ja sekoita ruokalusikallinen öljyä joukkoon. Sekoita grillimauste ja suolaa joukkoon, ja sekoita hyvin, kunnes mausteet ovat sekoittuneet hyvin tofupalojen pintaan.Sekoita riisijauho joukkoon, niin että se on tarttunut hyvin palojen pinnoille:Riisijauhon sijasta voi käyttää maizenaa tai perunajauhoa, mutta riisijauho tekee paloista rapeampia paistettaessa.Paistele kuutioiita öljyssä , kunnes ne ovat rapeita.Laita kulhoon suikaleiksi leikattu salaatti, paloiksi silputut kevätsipulit, paprikat ja sellerinvarret.Lisää jäähtyneet tofupalat.Lisää nyt tofumajoneesi, ananaspalat, ½ dl ananaspurkin mehua, currymauste, makea chilikastike, sitruunamehu, suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin, ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.

Chilinen ja tomaattinen munakoisosalaatti

Viime vuonna asuessani vielä pohjoisessa Israelissa, kävin tuttavapariskunnan kanssa usein syömässä lähitienoon arabikylien ravintoloissa. Monesti niissä tarjoillaan ruuan ohella upea alkupalavalikoima, salaatit tuodaan pöytään jo ennen tilausta, ja monesti maha on niistä jo niin täynnä ,että pääruokaa tuskin jaksaa enään syödä.Tämä salaattipuoli onkin se, mistä pidän eniten.

Kirjahyllyssäni on myös pari keittokirjaa, missä kerrotaan Israelin arabien keittiöstä. Viime vuonna hankin uuden todella hyvän kirjan , englanninkieliseltä nimeltään “Lamb, Mint and Pine-nuts, the Flavours of the Arab-Israeli kitchen”. Kirja on ihanan visuaalinen upeine kuvineen, ,mutta sitä ei tietääkseni ole käännetty englanniksi, vaikka se sitä saisi mielestäni olla; kirja on hyvin tehty.

Käytän paljon munakoisoa ,joka täälläpäin on halpaa ja sitä on aina saatavilla, ja kirjasta löysin pikantin munakoisosalaattireseptin.Muuttelin hieman kirjan reseptin määriä.

Chilinen ja tomaattinen munakoisosalaatti

2 munakoisoa

4 tomaattia

1 vihreä chilipippuri

3 valkosipulinkynttä

½ dl sitruunamehua

suolaa, pippuria maun mukaan

punaista paprikaa koristeeksi

Pistele munakoisoihin haarukalla reikiä, kääri koisot foliopaperiin paketeiksi ja aseta uunipellille.Kypsennä 200 C asteessa 40 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat aivan pehmeitä.Anna jäähtyä, poista kuori,ja laita munakoisojen sisus lävikköön, jotta neste poistuisi. Hienonna munakoiso hienohkoksi massaksi.

Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä ja kuori ne. Hienonna tomaatitkin aivan hienoksi, tee samoin chilipippurin kanssa.Lisää sitruunamehu, valkosipulimurska, suola ja pippuri.Anna salaatin vetäytyä vähintään tunnin ennen tarjoilua.Tähän salaattiin ei tule lainkaan öljyä , joten sitä voitaneen pitää kevyenä salaattina.Salaatti tarjotaan kylmänä.

Rucolapersiljapesto

Pidän tosi paljon kaikenlaisista tahnoista, ja joskus teenkin kaikenlaisia kokeiluja tahnojen suhteen.Pesto on yksi lempitahnoistani,mutta pestoksi voi kutsua myös muita tahnoja , joihin ei varsinaisesti tule basilikaa. Tällä kertaa jääkaapissa oli rucolaa , joka taitaa olla sinappikaali suomeksi.  Tein siitä ja persiljasta pestoa, jossa pohjana oli saksanpähkinöitä. Saksanpähkinä on yksi terveellisimmistä pähkinöistä, siinä tosin on paljon rasvaa kuten pähkinöissä yleensä,mutta rasva sisältää terveellisiä omega-rasvahappoja.Tästä tuli oikein hyvää, ja parmesaanin puuttuminen ei häirinnyt lainkaan.

Rucolapersiljapesto

nippu rucolaa

nippu persiljaa

3/4 dl saksanpähkinöitä

2-3 valkosipulinkynttä

suolaa, mustapippuria maun mukaan (lisään ja maistan, en kirjoittanut määriä ylös)

1 dl rypsi –tai oliiviöljyä

1½ rkl oluthiivahiutaleita (ei välttämätön)

Hienonna ensin saksanpähkinät, lisää muut ainekset ja hienonna tahnaksi. Lisäsin B-vitamiinirikasta oluthiivaa, joka antaa tahnalle hieman juustomaisen maun. Oluthiivahiutaleita voi ripotella vaikka salaatin päälle.

Ympäristöasiaa

11 th Hour on Leonardo di Caprion juontama dokumenttifilmi planeettamme tilasta, ja siitä ,mitä voimme sen hyväksi tehdä.Dokumentti on pitkä, lähes 1 ½ tuntia, mutta jos ympäristömme ja planeettamme kiinnostaa, kannattaa tämä katsoa loppuun saakka.

Tofumajoneesi

Tofu on tosi monipuolinen elintarvike. Siitä voi helposti tehdä tosi hyvää majoneesia. Tofumajoneesia on aikaisemmin valmistanut muun muassa Ylimuuli MonkeyFood-blogista. Postaamani resepti on hieman erilainen.
Tofumajoneesi (alkuperäinen resepti kirjastaEnchanted Broccoli Forest , olen sitä hieman muunnellut)125g pehmeää tofua
2 rkl omenaviinietikkaa
2 tl seesamiöljyä
1 tl tahini seesamitahnaa
1 tl sinappia
½ tl suolaa, ½ tl mustapippuria
½ tl chiliä (ei välttämätön)
1 dl öljyä







Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta tehosekoittimessa/monitoimikoneessa/sauvasekoittimella.Lisää öljy vähitellen koneen vielä käydessä.Majoneesi sopii hyvin aasialaistyyppisiin salaatteihin ja esim. kaalisalaattiin.
Tämän majoneesin voi myös tehdä hieman yksinkertaisemmin, niin että jättää seesamiöljyn ja tahinin pois ja laittaa tilalle pari rkl sitruunamehua ja ½ tl sokeria.Valkosipulia voi myös lisätä ja erilaisia mausteita, kuten curry currymajoneesiin.

Minä tässä nyt!

Tällainen kiva itsetutkiskelu/paljastusmeemi on kiertänyt blogissa jos toisessa. Heli Turkin Palmujen Alta-blogista ehdotteli, että minäkin tämän laittaisin itsestäni

OLEN: Olen Yaelian, suomalainen Israelissa

TEEN: käännöksiä ja sen sellaista, vapaaehtoishommia

OSAAN: maalata, piirtää, leipoa, kieliä

KYTTÄILEN: puistoa ikkunani alla ja muita blogeja, tietty ;-) Naapureitakin joskus makkarin ikkunasta….

SALAILEN: joitakin omia ja sitten muitten salaisuuksia

KÄYTÄN: ahkerasti tietokonetta ja jalkojani (kävelen siis paljon….)

OLEN HAKA: hmmmm,esim. keittiöhommissa, yleistiedossa,oppimisessa, varsinkin kielten

OLEN PARHAIMILLANI: Aamuisin, vaikka kyllä iltaisinkin olen ok, mutta aamuihminen olen enemmän. Ja kun on uusia projekteja!

OLEN SURKEA: remonttihommissa.Tosin maalasin kämpän kaikki seinät ja kokosin IKEAn huonekaluja, mutta turhauttavaa, että usein jää näissä asioissa sormi keskelle suuta!

TOIVEAMMATTINI: lapsena haaveilin jostain eläimiin liittyvästä työstä, vähän isompana hotellihommista, joissa olinkin ennen.

MIKÄ VIHANNES OLISIN: Porkkana! Porkkana on makea ja namia ja kauniin värinenkin!

EKA KERTA: Huh, niitä on ollut paljon….Eka kerta esim. Etelä Amerikassa, olin niin innoissani, sillä olin aina haaveillut sinne pääsystä….

MINNE ET HALUAISI JOUTUA: uimaan mereen haitten joukkoon

MINNE HALUAISIT JOUTUA: Ehkä Kaliforniaan…

MINKÄ MAALAISEKSİ SINUA LUULLAAN: Täälläpäin usein venäläiseksi, en tajua miksi…

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄ: ehkä espanjalainen…..

MITEN HOROSKOOPPISI OSUU KOHDALLEEN: En kyllä oikein usko horoskooppeihin, vaikka mussa onkin paljon Neitsyttä.

IHANNEMIEHESI/NAISESI: jäi Etelä –Amerikkaan. Ihannenainen;?

MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: siivoan

MISSÄ MENEE RAJA: se riippuu asiasta

INTOHIMOSI: suklaa ja kielioppikirjat ja keittokirjatkin,maailma ylipäänsä

ONKO MATTI JA MERVI YHDESSÄ: Really, who cares!

MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Lapsuuden landepaikka, Esplanadinkatu Helsingissä, Seurasaari

ERIKOISIN PAIKKA,MISSÄ OLET NUKKUNUT; Aavikolla vuosia sitten.Oli kylmä!

OLETKO OLLUT HIRVEÄSSÄ JIIRISSÄ: Kai kerran vaan oikein kunnolla. Juon tosi harvoin.

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: olen, mutta päässyt niiden yli :-)

OLETKO ITSE ALASI TYYPILLINEN EDUSTAJA: En osaa sanoa.

OLETKO TILANNUT TV-SHOPISTA: TV-shopista en, netistä kylläkin

KUULUISIN IHMINEN,JONKA OLET TAVANNUT: Vuosia sitten piti ilmoittaa Sir Michael Cainelle ,että hänellä oli puhelu (ennen kännykkäaikoja) Oli oikein symppis mies.Olen myös tavannut laulaja Donovanin ja saanut kukkia Memphis Slimiltä.

TYPERIN ASIA,JOSTA OLET KILPAILLUT: Kauheeta, miten tollaista edes muistaa! Siis en muista….

PISIN MATKA,JONKA OLET KÄVELLYT: Eksän kanssa käveltiin viikonloppuisin usein 20 km lenkkejä.Kunto oli silloin tosi loistava!

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: Ei pahemmin kiinnosta…..

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS,JONKA MUISTAT: 80-luvun olkatyynyt ja kampaukset,huh!

KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Zipaquiran suolakaivoksissa Kolumbiassa.Oli jopa kirkko tosi tosi alhaalla maan alla.

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Eilen koiran kanssa

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: En pidä huijareista,mulla on aika tarkka vainu sellaisten suhteen

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTİ: Huijareihin

ONKO TV-LUPA MAKSETTU: TV oli varastettu varastoinnin aikana eksän vanhempien varastosta (ja myös mikroaaltouuni, stereot, DVD, blenderi ,kaikki uusia)ja nyt en vielä ole uutta hankkinut, varsinkin kun huomasin,ettei se telkka netin ansiosta olekaan välttämätön.Joten ei ole tarvittu lupaa maksaa.Maksakoon se perhanan roisto sen!!!!!

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Mulla on kahden maan ajokortit,mutten ole pahemmin ajellut. Siis olen jonkun verran ajellut, muttei ole omaa autoa enkä edes halua.

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: On kerran osoitettu pyssyllä ja uhattu henkeä, ei nyt enempää siitä.

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: Mulla on just nyt päällä sellainen kotipusero, entinen lempipusero,mutta täynnä reikiä nyt, mutten ole vieläkään sitä hennonnut heittää roskiin!

Munakoisoa Picante

Jotkut reseptit syntyvät siten,että katsotaan jääkaappiin/ruokakaappiin ja sitten tulee ahaa-elämys. Näin kävi kun keittiöpöydän tasolla oli kaksi munakoisoa, joiden aika muuttua ruuaksi oli jo tullut. Katsoin jääkaappiin ja näin punaisia paprikoita, chilipippureita, persiljaa ja näin syntyikin munakoiso picante.

Munakoisoa picante

2 munakoisoa

2 punaista paprikaa

1 vihreä chilipippuri

3 valkosipulin kynttä

3 rkl tiivistettyä tomaattisosetta

tuoretta persiljaa

1 rkl sokeria

suolaa, pippuria maun mukaan

kuivattua oreganoa

2 dl vettä

Öljyä paistamiseen

Kuutioi munakoisot, aseta lävikköön ja “itketä” jonkun aikaa. Kuivaa kuutiot talouspaperilla.Laita muut ainekset tehosekoittimeen/monitoimikoneeseen ja hienonna aivan hienoksi, lisää lopuksi vesi ja anna käydä vielä pari kierrosta .Paista kuutioita öljyssä, kunnes ne ovat saaneet väriä ja hieman pehmentyneet. Siirrä munakoisokuutiot kattilaan, lisää kastike ja anna kiehua kannen alla hiljaisella tulella, kunnes neste on imeytynyt munakoisoihin ja seos on aivan pehmeää. Mielestäni tämä munakoisosalaatti on parempi kylmänä, mutta käy se lämpimänäkin lisäkkeeksi. Minusta se on tosi hyvää leivän päällä.

Synttärikakku

Tein ystävättärelle syntymäpäiväkakun. Olen jo kauan ihaillut lukuisia suomalaisia leivontablogeja, joissa laitetaan toinen toistaan upeampia kakkuja. Löydettyäni puolitoista vuotta sitten Mansikkamäki-blogin, innostuin kovasti ja hankin jonkunlaisen arsenaalin kakunkoristelutarvikkeita. Tosin olen niitä käyttänyt äärimmäisen harvoin, ja sen takia jälkikin on sellaista kun se on. Jotkut omaavat tämän koristelutaidon aivan luonnostaan,ja jotkut joutuvat kovasti sitä harjoittelemaan;taidan kuulua tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Tekee kuitenkin kovasti mieli tehdä joskus näitä korísteltuja kakkuja,niiden tekeminen on kivaa! Itse en tätä kakkua varmaankaan syö, sillä yritän syödä vegaanisesti mahdollisimman paljon, mutta näitä on ihana laitella. Pohja on Kinuskikissan blogista kotoisin oleva sienikakkuresepti. Tämä oli todella hyvä kakunpohjaresepti;en ole varmaankaan koskaan onnistunut tekemään näin hyvää täytekakun pohjaa, johtuiko se hyvästä reseptistä vaiko siitä, että käytin kesällä hankkimaani kunnon pöytämikseriä....varmaankin johtui kummastakin. Suosittelen tätä pohjareseptiä!

Kakun välissä on tekemääni raparperi-vaniljahilloketta, kermaa, valkosuklaata, vaniljavanukasjauhetta,mansikoita sekä 6 % tuorejuustoa. Aamulla kun yritin koristella kakun reunoja tällä seoksella, oli se kovettunut liikaa (suklaa kai....) ja siitä ei tullut ihan niin siistiä kuin oli tarkoitus. Piti siis äkkiä tehdä vähän kukkia lisää ja laitella niitä sinne.Käyttämäni marsipaani oli myös tosi kovaa, ja sain käyttää paljon voimia kaulimiseen. Viime vuonna tein itse marsipaanin, joka toimi paljon paremmin kuin tämä ostettu marsipaani; taidankin seuraavalla kerralla taas käyttää kotitekoista marsipaania.

Pienet tofu-lime juustokakut

Suomessa kesällä ostin Silken tofua,silkkitofua, jonka rakenne ja valmistustapa on erilainen kuin tavanomaisen tofun. Toisin kuin tavallista tofua, sitä ei ymmärtääkseni oikein kotioloissa voi tehdä. Silken tofu sopii erinomaisesti vegaaniseen leivontaan; täältä sitä ei harmikseni kuitenkaan löydy. Toinkin Suomesta kesällä pari pakettia Mori-nu Silken tofua, ja yhden paketin käytin näihin pieniin tofu "juusto" kakkusiin. Resepti sopii myös yhteen normaalinkokoiseen piirakkavuokaan. Kuva ei oikein ole onnistunut....

Tofu-limejuustokakkuset

1 pakkaus Silken Tofua

1 3/4 dl sokeria

0.6 dl limemehua ja limen raastettu kuori

3,5 dl kookosmaitoa (tai soijamaitoa)

3 rkl maizenaa

digestive keksejä ja saksanpähkinöitä pohjaa varten (en muista tarkkoja määriä..)

Murskaa keksit ja saksanpähkinät ja paina massa piirakkavuoan/muffinivuokien pohjalle.

Hienonna tofu tehosekoittimessa/monitoimikoneessa. Lisää limemehu ja kuori, kookosmaito(soijamaito), sokeri ja maizena ja anna koneen käydä kunnes massa on aivan sileätä ja täysin sekoittunutta. Kaada "juusto"massa pohjan päälle, ja paista uunin alatasolla 25-30 minuuttia 175 C asteessa.

Okarapihvit

Soijamaitoa kotona laittaessa syntyy sivutuotteena okaraa.Okara on siis soijapavuista jäävä massa, josta itse soijamaito on puristettu pois. Okaramassan tulee olla keitetty ennen käyttöä.Siitä voi tehdä pihvejä, sitä voi käyttää leivontaan ja sitä voi myös pakastaa.

OKARAPIHVIT

2 dl okaramassaa

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl vehnäjauhoa

1 rkl pellavansiemenmurskaa

1 raastettua porkkana

1 silputtu punainen paprika

valkosipulia

paistettua sipulia

persiljaa

suolaa, pippuria, paprikaa, chilihiutaleita

Sekoita ainekset, muotoile siitä pihvejä, paista pannulla öljyssä/voissa molemmin puolin kunnes pihvit ovat saaneet väriä. Tarjoile esim.salaatin kanssa.

Kevyempi päivä.....

Tiistaisin käyn joogaamassa ja silloin yritän syödä tavallista kevyemmin. Olen huomannut, että joogaaminen silloin on helpompaa. Kerran olin syönyt kukkakaalia, ja joogatunnilla olo oli suorastaan tuskaista...joten siitä viisastuneena en ainakaan mitään kaalipitoista syö tiistaisin. Tein vihreän smoothien, johon laitoin kourallisen pinaattia, yhden kiwihedelmän, 1 ½ tl pellavansiemenjauhoa sekä teelusikallisen siitepölyrakeita.Lisäksi laitoin hieman makeutusaineella makeutettua omenamehutiivistettä maun vuoksi.

Esittelen tässä samalla yhden rakkaimmista keittiökoneistani, tehosekoittimen.Jokunen aika sitten Tamarind Heaven-blogin Hippu esitteli rakkaimmat keittiövälineensä, ja päätin minäkin esitellä tässä nyt rakkaan tehosekoittimeni, punaisen Kitchen Aid sekoittimen.Ostin sen viime vuonna aika edulliseen hintaan lentokentän Tax Free kaupasta, ja täytyy sanoa, että tämä laite on todellakin hintansa arvoinen.Olen vuosien varrella (koska rakastan smoothieita jne.) käynyt läpi useita tehosekoittimia; jotkut ovat nopeasti rikkoutuneet ja jotkut vähän hitaammin, osiakin olen vaihtanut yhteen tehosekoittimeen ,muttei se sen jälkeen kauan edes kestänyt, kai sen takia, koska käytän ahkerasti tehosekoitinta. Tämä laite onkin sitten aivan eri kaliiberia! Koneen osat ovat todella vahvaa materiaalia, ja kannu on paksua vahvaa lasia.Moottori on hurjan tehokas: esimerkiksi kun tein tämän vihreän smoothien, en aluksi lainkaan lisännyt vettä, vaan kone murskasi hienosti kaikki soluseinämät, ja pinaatti, kiwi ja siitepölyrakeet olivat hetkessä hienontuneet täysin homogeeniseksi nesteeksi. Koska se kuitenkin on aika paksua nestettä, lisään siihen lopussa vettä. Olen ollut tähän laitteeseen todella tyytyväinen! Tehosekoittimien Rolls Royce on kuitenkin VitaMix-laite, jolle edes ihana KitchenAidini ei täysin vedä vertoja. Mutta sillä sitten onkin jo hintaakin ihan hurjasti... Laitoin tähän juomaan myös siitepölyrakeita, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. VerkkoApteekin mukaan "Siitepöly on monipuolinen ravintoaineiden lähde, joka antaa vireyttä ja vitaalisuutta. Siitepöly sisältää proteiinia, aminohappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä flavonoideja.Suositellaan urheilijoille, kuntoilijoille, opiskelijoille, ikääntyville ja kiireistä elämää viettäville."

Tahinipikkuleivät

Tahini (seesamitahna) on vuosia kuulunut jokapäiväiseen ruokavaliooni. Se on tosi hyvää eri muodoissa ja esimerkiksi vegaaneille se on hyvä kalsiumin lähde.Täälläpäin käytetään tahinia paljon ja sitä löytyy joka paikasta. Tahinia voidaan käyttää myös jälkiruuissa ja leivonnassa, ja tänään teinkin ihanan mureita tahinipikkuleipiä. Nämä pikkuleivät ovat todella helppotekoisia ja hyviä. Vegaanista margariinia käytettäessa ne ovat vegaaneille sopivia. Mureat tahinipikkuleivät (n.25 kpl)

100 gr margariinia (voita)
1 3/4 dl sokeria
1½ dl tahinitahnaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinpulveria
vaniljaesanssia/uutetta/tuoretta vaniljaa
Vispaa margariini ja sokeri vaahdoksi , lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pieniä palloja, ja laita leivinpaperin päälle. Tasoittele pikkuleivät haarukan avulla. Pikkuleivät levenevät uunissa, joten älä aseta taikinapalloja liian tiheästi.Paista 200 C asteessa 15-20 min,kunnes ne saavat vähän väriä.Anna pikkuleipien jähmettyä; ne ovat hyvin murenevia kuumana, joten käsittele niitä vasta kun ne ovat jäähtyneet.

Tein myös pizzaa , jossa taikinana käytin aikaisemmin tekemääni pizzataikinaa.

Pizzan päälle laitoin cashew-ruohosipulilevitettä, munakoisoa, jota olin paistanut pannulla kannen alla,kunnes se oli aivan pehmeää, kirsikkatomaatteja sekä kuivattua oreganoa. Cashewlevite kuivuu kivasti uunissa, ja tämä vegaanipizza ei ollut yhtään hullumpi.

Venezuelalainen (muna)toti

Asuessani Venezuelassa tutustuin sikäläiseen munatotiin nimeltä Ponche Crema. Munatotiahan on monennimistä - ja laista, kuten Advocaat Hollannissa, Rompope Meksikossa ja Eggnog englanninkielisissä maissa. Niitä yleensä nautitaan jouluna. Huono puoli niissä on se, että ne ovat kovin raskaita ja tuhteja, sillä valmistuksessa käytetään paljon kananmunia. Venezuelassa valmista Ponche-juomaa oli sekä tavallisena sekä kahvinmakuisena juomana.

Mutta tätä herkullista juomaa voi valmistaa myös ilman munia, jolloin se ei tunnu niin raskaalta. Olen tehnyt tätä silloin tällöin ja hyvää se on!

Kotitekoinen "kevyempi" Ponche Crema

1/4 l vaaleaa rommia

1 purkki sokeroitua maitotiivistettä(kondensoitua maitoa)

½ lasillista jääkuutioita

½ lasia maitoa

vanilja uutetta/esanssia

Laita ainekset tehosekoittimeen ja nauti kylmänä. Tavallisen maidon voi myös korvata kookosmaidolla, jolloin Ponche Crema saa hieman kookosmaisen maun.

Vegaanisen version voi valmistaa keittämällä kokoon 400 ml purkki kookosmaitoa ja 2 dl sokeria, jos se ei paksune tarpeeksi, voi lopuksi lisätä hieman maizenaa. Sitten siihen lisätään rommi, ½ lasia kookosmaitoa, ½ lasia jäitä ja vaniljaa.

Saaristolaisleipä

Tätä kirjoittaessa ihana tuoksu täyttää koko asuntoni, sillä otin juuri uunista ulos yllänäkyvät ihanat saaristolaisleivät. Olen kieli pitkällä jo jonkun aikaa katsellut saaristolaisleipäreseptejä, joista ovat blogganneet esimerkiksi Pastanjauhantaa-blogi sekä Monkeyfood.

Hieman erilainen saaristolaisleipäresepti löytyy Maku-lehden arkistoista. Monkeyfoodin Ylimuulin taas postattua tästä ihanaisesta leivästä vähän ennen joulua sai minut uudestaan himoitsemaan tätä ihanuutta. En ole koskaan sitä tehnyt mutta syönyt olen ja makumuistoni siitä on herkullinen! Mietin vain mistä löytäisin maltaita, mutta sitten muistinkin naapurikaupungin ihanan keittiökaupan, josta löytyy mitä vaan. Ainoana erona tässä minun leivissäni on se, että olen korvannut siirapin taatelisiirapilla, koska sitä täällä saa joka kaupasta kun taas Suomessa myytävää siirappia ei täältä kaupoista saa. Monkeyfoodin reseptin taikinamäärästä (resepti oli sama, mutta paistoin 175 C asteessa melkein 2 tuntia, puolivälissä valelin leipiä siirappivedellä) sain tehtyä 4 leipää, sillä käytin näitä foliovuokia, joita löysin ainoastaan aika kapeana mallina. Tätä leipää ei pidä syödä heti, vaan pitää odottaa vähintään 2 päivää, maku kuulemma vain paranee vanhetessaan. Näistä 4 leivästä kaksi menee viemisiksi, yhden laitan pakkaseen ja 4. leivän leikkaan sitten parin päivän kuluttua. Kirjoitan tänne sitten miltä leipä maistui.....

Edit. No niin, nyt sitten maistoin kun en malttanut odottaa 2 päivää...Maku oli tosi hyvä, mutta ihan onnistuneet mun leivät eivät olleet ,sillä ne vähän läsähtivät, ja olivat sisältä vähän mössömäisiä. Taikina nousi tosi hyvin nostatusvaiheessa, ja olin jostain lukenut, että vuokia piti täyttää vain 1/3 täyteen, täytin ne puoliväliin,mutta leivät eivät oikein uunissa kohonneet. 4 vuokaa oli liikaa tälle taikinalle, 3 olisi hyvin riittänyt näillä vuuilla. Luulen, että syy siihen, että ne eivät nousseet uunissa ja läsähtivät oli jauhoissa: huomasin vasta taikinaa tehdessä ja kauppojen jo ollessa kiinni, että puolet tarvittavista vehnäjauhoista olivat sellaisia,johon oli valmiiksi jo lisätty leivinjauhe (self-raising). Paistamisen keskivälissä valelin leipiä siirappivedellä,mutta taisin huiskia liikaa sitä nestettä leipien päälle.Leivät eivät myöskään olleet yhtä makeita kuin saaristolaisleivät yleensä;tämä johtui siitä, että käytin ei sokeroimatonta taatelisiirappia, tavallinen siirappi on sitä makeampaa, joten vähän sokeria olisi voinut lisätä taikinaan.Mutta leipien maku oli kuitenkin tosi ihana, ja ensi kerralla kun näitä leivon olen jo paljon viisaampi!

Bambin kanssa muita eläimiä katsomassa

Uusi vuosi alkoi täällä vähän kylmempänä,yöllä oli jo tosi kylmää ja sisällä oli melkein yhtä kylmää kuin ulkona:aamulla kun katsoin mittaria , näytti se sisälämpötilan olevan 12C! Laitoinkin lämmittimen päälle,mutta jo parin tunnin kuluttua oli ulkonakin vähän lämpimämpää. Aurinko paistoi ja ilma oli raikkaan viileää, kuin Suomessa alkukeväästä. Noin 20 minuutin kävelymatkan päässä kodistani on pikkuinen eläintarha, jossa on strutseja, erilaisia vesilintuja, vuohia, kanoja, pupuja ja marsuja. Vuohet, kanat, vesilinnut, ja strutsit ovat kaikki samassa isossa tilassa, joka on kaikkien ihmisten nähtävissä. Sen ympärillä on penkkejä, jossa voi istua ja tutkia eläinten puuhia.Puput ja marsut ovat erillisessä tilassa, mutta niitäkin voi ihan vapaasti ihailla. Eläintarha on arkisin auki ja pienestä pääsymaksusta pääsee paremmin tutustumaan eläimiin. Sisällä oli myös pari aasia,mutta niitä ei näkynyt ulospäin. Kaikista eniten pidän siellä pikku kileistä. Suuressa tilassa, missä eläimet ovat yhdessä, on 5 pikku kiliä, 3 mustaa, yksi harmaa ja yksi beigen värinen. Porttien sisäpuolella juoksenteli vapaana vielä 2 pikkuista valkoista kiliä ,jotka seurasivat hoitajaansa kuin koiranpennut. Pikku kilit ovat aivan hurmaavia, ja niiden leikkimistä on hauska seurata! Bambi innostui kovasti nähtyään häkkien ulkopuolella värikkään kanan ja olisi halunnut mielellään tehdä lähempää tuttavuutta..... Kuvasin aika paljon, mutta koiran vetäessä hihnan päässä kuvaaminen oli enemmän kuin hankalaa ja monet kuvat olivat aivan epäselviä. Sitäpaitsi kilit ja vuohet olivat kaikki väsähtäneitä tällä kertaa, joten en kovin hyviä kuvia heistä saanut. Ensi kerralla pitää mennä kuvaamaan sinne ilman koiraa, ja ehkä sellaiseen aikaan jolloin eläimet ovat vähän pirteämpiä.

Cashewlevite

No niin nyt sitten on se vuosi vaihtunut.Minulla se sujui ihan rauhallisesti, oli pari ihmistä vierailemassa ja tarjosin heille muunmuassa cashewlevitettä hapankorppujen kanssa. Cashewlevite on hyvää, ja sopii tosi hyvin ruisleivän päälle. Täällä olen nähnyt FinnCrispejä eri makuisina: on tuo original, joka näkyy kuvassa, valkosipuli ja korianteri. Suomessa en näitä muunmakuisia hapankorppuja ole nähnyt; taitavat olla ihan vientitavaraa,jota on löytyy vain Suomen rajojen ulkopuolelta. Vieraani ihastuivat kovasti hapankorppuihin,joita maistoivat ensimmäistä kertaa. Myös cashewlevite maistui!

Cashewlevite

2½ dl cashewpähkinöitä

½ dl oluthiivahiutaleita (Brewer's Yeast)

½ dl sitruunamehua

2 valkosipulinkynttä

1 tl oliiviöljyä

suolaa, pippuria maun mukaan

paprikajauhetta

ruohosipulia

Liota cashewpähkinöitä vedessä vähintään tunnin. Laita kaikki ainekset paitsi ruohosipuli monitoimikoneeseen ja anna käydä kunnes seos aivan sileätä. Tarkista maku.Anna seoksen seistä huoneenlämmössä vähintään parisen tuntia, tämä parantaa hieman makua (jonkinlainen maitohappokäyminen kai). Leikkaa ruohosipulin paloja joukkoon ja laita jääkaappiin.

Yleensä käytän näitä aineksia, mutta esimerkiksi mausteita voi vaihdella.Olen joskus myös laittanut paprikapaloja jauhantavaiheessa. Oluthiivahiutaleet antavat vähän "juustomaisen" maun ja ovat lisäksi hyvä B-vitamiinilähde.