Polvoronit-espanjalaiset paahdetuista jauhoista tehdyt pikkuleivät

Jo pitkään olen halunnut valmistaa polvoroneja,espanjalaisia joulun aikana syötäviä pikkuleipiä. Polvoronit (polvo=tomu,jauhe) ovat osa mantecadoiksi kutsuttuja pikkuleipiä,joiden nimi tulee sanasta manteca eli laardi.Polvoronien nimi tulee taas siitä,että ne syödessä helposti murenevat käsiin melkein jauheeksi.Useissa mantecado-ohjeissa käytetään myös kananmunia,mutta polvoroneissa käytetään jauhoja,mantelia,sokeria ja laardia eikä kananmunia.Laardi on kuitenkin sellainen aines,,jonka pelkkä ajatteleminen aiheuttaa minulle yök-reaktion,joten ihan suosiolla olen vaihtanut laardin voiksi...Polvoronien maku tulee paahdetuista jauhoista ja joissain ohjeissa jauhot paahdetaan ,kunnes ne saavat väriä kun taas joissain ohjeissa jauhot paahdetaan ilman että niiden väri muuttuu tummemmaksi. Löysin hyvän ohjeen,jossa käytettiin tuota ensimmäistä tapaa,ja puolitin ohjéen ainesten määrät sekä tein pienen lisäyksen.Lopputulos oli aivan ihana:ihanan murea pikkuleipä,joka ei ehkä murene ihan jauheeksi sitä syödessä mutta on erinomaisen herkullinen,niin että näitä voi hyvinkin valmistaa milloin tahansa eikä vain joulun aikaan. Polvoroneista voi myös valmistaa vegaanisen version vaihtamalla voin öljyksi.

Polvoronit (16 kpl)

• 400 gr vehnäjauhoa
• 200 gr huoneenlämpöistä voita
• 200 gr tomusokeria
• 125 gr mantelia (käytin mantelilastuja)
• 1 rkl raastettua sitruunankuorta
• muutama rkl sitruunamehua
• tomusokeria valmiiden polvoronien päälle

Polvoroneissa on siis tärkeää maun kannalta jauhojen paahtaminen,joten se tehdään ensiksi ja paahtamisen voi myös tehdä etukäteen vaikka edellisenä päivänä.

Tässä ohjeessa jauhot paahdettiin kunnes ne saivat hieman väriä. Yleensä se tehdään uunissa niin että uuni lämmitetään grilli-toiminnalla 250C-asteeseen;jauhot laitetaan uuniastiaan ja uuniin. Kun jauhojen pinta saa hieman väriä,astia otetaan uunista ja jauhot sekoitetaan,ja astia palautetaan uuniin.Tämä toimenpide toistetaan 5 kertaa.Halusin päästä hieman vähemmällä joten paahdoin jauhot wokkipannussani,aina välillä sekoittaen jotta ei vain pohja saisi väriä.Tässä meni hieman aikaa,joten ehkä tuo uunisysteemi olisi sittenkin helpompi,mutta vähitellen jauhojen väri muuttui tummemmaksi. Jauhojen annetaan jäähtyä kunnolla.

Tämän jälkeen paahdoin mantelilastut,ja kun ne olivat paahtuneet,jauhoin ne karkeaksi mantelijauhoksi ja sekoitin jauhojen joukkoon.Lisäsin kuutioiksi leikatun voin,tomusokerin,sitruunakuoriraasteeen sekä muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua,ja työstin käsin taikinasta tasaisen taikinan. Jos taikina tuntuu liian kuivalta voi sekaan lisätä hieman lisää voita (tai öljyä).Polvoronit maustetaan usein myös kanelilla,tai aniksella.Taikina kääritään elmukelmuun ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. Taikina otetaan jääkaapista ja leivinpaperin päälle levitetään jauhoa.Taikina kaulitaan paksuksi (noin sentin korkeaksi)  ja taikinasta otetaan pyöreällä muotilla ympyröitä,jotka asetellaan uunipellille asetetun leivinpaperin päälle.Laitoin pellin jääkaappiin odottelemaan sillä välin kun uuni lämpiää.Polvoronit paistetaan noin 15 minuuttia,kunnes reunat saavat väriä. Polvoronit hajoavat lämpimänä,joten niiden annetaan täysin jäähtyä,jonka jälkeen ne puuteroidaan tomusokerilla.

Mahtavan herkullisia eivätkä edes vaikeatekoisia!

Espanjassa myydään käärepapereita polvoroneille,mutta koska minulla ei sellaisia ollut ja nämä menivät tuliaisiksi,käärin ne yksitellen paperiservetteihin.

Meidän Safkaa alkaa AVAlla tammikuun 20 päivä!

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 20.1. 21.00

Olen mukana  Indiedaysin ja  AVAn  Meidän Safkaa-kampanjassa ,ja tuosta ihan pian alkavasta Meidän Safkaa-ohjelmasta saakin  lisätietoa täällä.

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 20.1. 21.00

Viime vuonna oli melkein mahdotonta olla huomaamatta avokadopastan ohjetta,sillä niin monessa yhteydessä  se tuli esille ja siitähän tuli ihan ilmiö! Minäkin olen tehnyt sitä vaikka kuinka monta kertaa,ja vaikka olenkin käyttänyt muunlaista pastaa,kuten tattari,riiisi,täysjyvä- tai sellofaanipastaa (nuudeleita), on siitä tuolla  ohjeella aina tullut mahtavan hyvää,niin että sitä haluaa tehdä uudelleen ja uudelleen.Olen myös antanut ohjeen parille täkäläiselle tutulleni,jotka hurahtivat heti avokadopastaan!

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 20.1. 21.00

Meidän Safkaa-ohjelma on siis uusi kotimainen ruoka-ohjelma,jossa avokadopastan synnyn takana olevat Hanna ja Alexander Gullichsen kokkaavat herkullisia ruokia,niin saaristossa,Nuuksion erämaassa kuin Helsingissäkin;mielenkiintoista siis! Samalla ohjelmassa tutustutaan Hannan ja Alexanderin elämäntyyliin.Ruokaa Meidän Safkaa-ohjelmassa tehdään käyttämällä puhtaita ja kausiluontoisia raaka-aineita.

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 20.1. 21.00

Minua (ja varmaan muitakin) kiinnostaa  erityisesti ohjelman viides jakso,jossa selviää,miten syntyi tuo koko kansan ilmiöksi levinnyt avokadopasta. Tuossa jaksossa Hanna kertoo kuka hurmasi kenet ja miten....Mutta kaikissa muissakin jaksoissa kokataan ihania herkkuja:miten olisi sinsisimpukoita ensimmäisessä jaksossa tai kuvan herkullista sinappikuhaa kolmannessa jaksossa? Ja Meidän Safkaa-ohjelman  toisessa jaksossa mennään lomalle saaristoon.

Koska olen ollut avokadopastan lumoissa ja avokadot täälläpäin ovat juuri nyt parhaimillaan,tulee niitä käytettyä lähes päivittäin.Kävinkin torilla avokado-ostoksilla.Aika lähellä on suuri avokadotarha,mutta sieltä  avokadot on jo poimittu pois..

Tässä videossa vielä esimakua tulevasta ohjelmasta......

Eli muistakaa sitten maanantaina 20. 1 kääntää AVAlle klo 21 sillä silloin starttaa Meidän Safkaa-ohjelma!

Lounas the Bun-ravintolassa ja erittäin täyttävä avocadosmoothie

Veljeni on edelleenkin täällä käymässä vielä muutaman päivän ja tänään kävimme syömässä ihan Carmel-torin kupeessa olevassa pienessä ja kehutussa  the Bun-ravintolassa..Myös the Bun on erikoistunut aasialaiseen katuruokaan,mutta pidimme enemmän tästä lounaasta kuin viime viikon lounaasta Taizussa,ja the Bunin lounas oli myös paljon edullisempi kuin Taizun.Nimensä ravintola on saanut höyrytetyistä sämpylöistä,joita valmistetaan ravintolassa joka aamu.Kuvassa näkyy veljeni annos(jota hän piti erittäin herkullisena)jossa oli kuumalla levyllä( a la plancha) rapeaksi grillattua kanaa samoin kuumalla levyllä grillattujen riisikakkujen päällä. Maistoin yhden riisikakkusen,ja siinä oli paljon makua ja ihanaa rapeutta.

Minä otin Udon-nuudelikeiton,jossa oli udon-nuudelien lisäksi pinaattikiinankaalia,vihreää sipulia,bonito-kalahiutaleita sekä kananmunaa.Hyvää oli. Alkupalaksi otin aasialaisen juuressalaatin ja veljeni aasialaiseen tapaan maustetun vihanneskeiton.Jälkiruoaksi jaoimme misolla maustetun paahtovanukkaan.

Koska sää oli kauniin aurinkoinen istuimme ulkona terassilla.

Aamiaisen kuittasin todella täyttävällä smoothiella,johon tulee puolikas avocado,1 hyvin kypsynyt banaani,3-4 taatelia,vaniljaa sekä vettä. Nami!

Marinoitua kurkkua ja tofua pikkupurtavaksi sekä lounas Taizussa

Täällä vieraileva veljeni tarjosi minulle viime viikolla lounaan,ja ravintolan lounaaseen kuuluu pieni kippo marinoitua kurkkua ja tofua,joka oli hyvää ja jota söin samalla kun mietimme mitä tilaisimme. Yritin kotona tehdä hieman samanlaista ja aika lähelle pääsin.Tofu on näin marinoituna hyvää ja tämä on sellainen kiva ja helppo  aasialaistyyppinen pikkunaposteltava.

Marinoitua kurkkua ja tofua aasialaisella vivahteella

• muutama kurkku (tai puolikas tai kolmasosa pitkästä kurkusta)
• 150 gr kiinteää  tofua
• 4 rkl miriniä
• 4½ rkl riisietikkaa
• 1 rkl makeaa chilikastiketta
• suolaa
• mustia seesaminsiemeniä

Täällä kurkut ovat tuollaisia avomaakurkkkujen kokoisia eikä niitä pitkiä kurkkuja täällä ole..Kurkut pestään hyvin ja leikataan sormen pituisiksi paloiksi kuten kuvassa.Tofu leikataan saman kokoisiksi palasiksi.Tofu ja kurkut laitetaan astiaan ja päälle kaadetaan mirin,riisietikka,makea chilikastike sekä suolaa maun mukaan. Ripotellaan mustia seesaminsiemeniä joukkoon.Astia peitetään kannella,ja kurkkujen ja tofun annetaan marinoitua muutaman tunnin.Kävin aina välillä heiluttamassa astiaa jotta kastiketta tulisi joka puolelle. Ravintolan annoksessa oli myös hienoiksi suikaleiksi leikattua punaista chiliä,mutta laitoin tuota chilikastiketta tilalle.

Tässä se ravintolan pikku kippo,joka innosti minua marinoimaan kurkkua ja tofua....

Kävimme siis syömässä Taizussa,jossa olen halunnut syödä siitä lähtien kun se avattiin viime keväänä..Siitä on puhuttu paljon avaamisesta lähtien ja  viime kuussa TimeOut Tel Avivin vuotuisessa kisassa Taizu valittiin vuoden parhaimmaksi uudeksi tulokkaaksi ja keittiöpäällikkö vuoden keittiöpäälliköksi. Odotukset olivat siis korkealla....Myös se ,että ravintolan ulkonäköön laitettiin lähes 2 miljoonaa euroa,on paljon puhuttanut. Meidän siellä ollessa ravintola oli lounasaikaan täynnä,enkä kehdannut kuvata ravintolatiloja,mutta hyvän käsityksen tuosta kehutusta interiööristä saa tästä  arkkitehti-ja design-sivustosta.Ravintolan ruokalista on keittiöpäällikö Yuval Ben-Nerian henkilökohtainen näkemys 5 aasialaisen maan (Intia,Kiina,Thaimaa,Vietnam ja Kambodza) katuruuasta.Ennen ravintolan avaamista Ben-Neria vietti useita kuukausia kierrellen edellä mainittuja maita ja tutustuen niiden keittiöön.

Otimme business-lounaan ,johon kuuluu 2 alkupalaa per nuppi sekä pääruoka,kannullinen vihreää teejuomaa,tuo edellinen kippo sekä erillinen kaunis annos: kaksi neliön muotoista riisikakkua bambuhöyryttimessä,ja musta riisi oli värjännyt riisineliöt kauniin violeteiksi. (ruoan mukana tulevan riisin lisäksi) .Ideana tuossa lounaalla on  jakaa alkupaloja syöjien kesken,mutta veljeni otti wonton-keiton,joka oli suuri ja tarkoitettu kahdelle,ja koska siinä oli kanaa ,jäi se yksin hänelle.Hänen mielestään keitto oli hyvä muttei erikoinen  ja wontonit olisivat voineet olla suurempia.Maussa tuntui tähtianis.

Tarjoilija suositteli toiseksi alkuruokseni annosta,jossa on paneer-juustoa. joka netissä olevan lounasmenun mukaan piti olla hieman erilainen kuin se,minkä sain. Ruokalistoissamme luki "tammikuu" joten näköjään nuo annokset vaihtuvat hieman kuukausittain. Ihan hyvä annos;tosin se ravintolan nettisivuilla oleva annos (shahi paneer)kuulostaa paremmalta kuin tämä saamani annos.

Toinen alkupalani oli raikas vihreäpapaija-salaatti,jossa itse asiassa ei ollut vihreää papaijaa vaan kyssäkaalia. Maut olivat tässä salaatissa erittäin hyvät ja pidin erityisesti rapeaksi paistetuista ,kuivatuista pikku ansovis-kaloista (sardelli).Tätä voisi yrittää tehdä kotonakin;kyssäkaali kun on herkkuani.

Koska suurin osa pääruuista oli lihavoittoisia,päädyin lohiruokaan,joka ei esiinny a la carte-listalla. Ruokalistan nimi tälle annokselle on "lohta vietnamilaisessa karamellikastikkeessa".Annos oli hyvä ja kaunis,muttei kovin suuri,tosin mukana tullut kauniisti koottu riisiannos oli suuri. Koska odotukseni olivat olleet korkealla,olin ehkä hieman pettynyt,vaikka ei lounaassa mitään vikaa ollutkaan.Odotin vain jonkinlaista vau-kokemusta,joka ehkä löytyy ravintolasta illalla mutta ei tästä business-lounaasta.  Taizun business-lounas on kalliin puoleinen,sillä se maksaa 18,6 euroa.

P.S. Minulle jäi vielä edellisen postauksen punajuureista jäljelle porkkana-punajuurikastiketta(voilla),johon lisäsin ihan hieman soijakastiketta. ja eilen paistoin siinä sormen pituisiksi palasiksi leikatut tofupalat.Äkkiä se väri niihin tarttui ja makuakin:)

Mitä tapahtui kun punajuuri kohtasi porkkanan......

Katsoin tässä eräänä päivänä täkäläisen ruokaohjelman(netin kautta ,sillä tietokone toimii telkkarina) ja siinä tehtiin niin houkuttelevan näköistä punajuuriannosta,että seuraavalla torikäynnillä kassiin pääsi myös punajuuria,samoin kuin porkkanoita,jotka yhdessä punajuuren kanssa muodostavat mitä herkullisimman liiton!

Ohjelmassa käytettiin pieniä vauvapunajuuria,ja minä löysin ei ehkä ihan vauvoja,mutta sanotaan että lapsipunajuuria. Mutta yhtä hyvin tähän kävisi tavallisen kokoiset ,suuretkin punajuuret,jotka on puolitettu tai sitten jaettu vaikka 4 osaan. Ohjelmassa jätettiin kypsennyksen ajaksi jäljelle myös nuo punajuuren "hännät",koristeeksi,mutta huomasin että suurin osa niistä katkesi kypsennyksen aikana,joten aika turhaa on jättää ne punajuuriin.

Koska porkkana on tässä ohjeessa mehun muodossa,otin esille aivan liian harvoin käyttämäni mehustimen.Tätä pitäisikin käyttää useammin.Ongelmani on lähinnä se ,että keittiössä on paljon tavaraa eikä tarpeeksi säilöntätilaa ,ja kun otan mehustimen esille pitää ensiksi siirtää monta tavaraa pois tieltä.....Punajuuret siis kypsennetään porkkanamehussa ja uskokaa,että tästä kohtaamisesta tuli aivan hurjan hyvä lopputulos!

Kun punajuuri kohtasi porkkanan

• n. 800 gr punajuuria (kuorimisen jälkeen)
• 6 dl porkkanamehua (voi myös olla kaupan valmista porkkanamehua)
• 50 gr voita
• ½ tl korianterin siemeniä
• suolaa,pippuria

Pienet punajuuret voi käyttää sellaisinaan,suuret paloitellaan pienemmiksi. Punajuuret laitetaan kattilaan,porkkanamehu kaadetaan päälle,lisätään voi,korianterin siemenet sekä suolaa ja pippuria.Annetaan lämmetä kiehumispisteeseen,jonka jälkeen punajuurten annetaan kypsyä porkkanamehussa keskilämmöllä noin 40-50 minuuttia ,kunnes punajuuret ovat pehmenneet ja porkkana-voiseos kiehunut kokoon kastikkeeksi.Kastike siivilöidään ennen tarjoamista ja maistetaan;lisätään suolaa ja pippuria tarpeen mukaan.Ohjelmassa kokoon kiehunut porkkana-voikastike laitettiin kalafileiden päälle ja punajuuret olivat lisäkkeenä.Jos kastiketta ja punajuuria säilytetään jääkaapissa,kannattaa ne säilyttää erikseen,sillä kastike jähmettyy kylmässä.Kastike lämmitetään ennen tarjoilua.

Porkkanamehun puristuksesta jäänyt porkkanamassa päätyi superihaniin raw-kekseihin,joihin tuli porkkanan lisäksi appelsiinia,kanelia ja hieman hunajaa sekä jauhettua pellavansiementä ja seesaminsiemeniä.

Ooh,tämä oli hyvää!

Kävin eräänä päivänä  Tel Avivin Hatikva-torilla,koska satuin olemaan lähiseudulla. Hatikva-tori sijaitsee Hatikva-kaupunginosassa,ja alueen historia liittyy mielenkiintoisesti jopa  kirjailija John Stenbeckiin (siitä lisää täällä;englanniksi)

Hatikva-tori on pienempi ja paljon vaatimattomampi kuin Carmel-tori ,jossa yleensä käyn,ja josta torikuvani ovat kotoisin. Hatikva-toria uudistettiin muutama vuosi sitten ja se katettiin niin että siellä voi tehdä ostoksia sateellakin.

Heti torin alussa olevassa leipomossa valmistetaan lahuh-leipiä (tai oikeastaan lättyjä) joista laitoin kuvan muutama postaus sitten.Kuvan ottamisen jälkeen minulle huudettiin että ei saa kuvata.....

Komea kasa punaisia chili-pippureita

Tässä kojussa oli kaikenlaisia herkuja,kuten marokkolaisia sikareita tai kubbeja. Hatikva-tori käsittää yhden leveän kadun,muutaman sivukadun; ja hinnat ovat yleensä halvemmat kuin Carmel.-torilla.

Saman kojun vihannessäilykkeet