Siitä lähtien kun hieman yli kuukausi sitten kävin oppimassa molekyylikokkausta,on tehnyt mieli kokeilla jotain siellä oppimaani. Ainoa siellä tekemämme ruoka,joka on helppo toteuttaa kotonakin,on jostain nesteestä tehdyt nuudelit.Helppo kuin nakki ,ajattelin. No,tästä ensimmäisestä kokeilusta ei sitten tullut nuudeleita vaan pätkäspagettia,kuten kuvastakin näkyy...Nesteenä käytin tiivistettyä omenamehua,jossa ei ole mitään muuta kuin omenaa.Keitin omenamehua yhdessä agar-agarin kanssa,koko ajan sekoittaen,kunnes neste saavutti kiehumispisteen.Näin siis eilen.
Molekyylinuudeleita varten olin ostanut 10 ml lääkeruiskun sekä eläinkaupasta akvaarioihin käytettävää muoviletkua.Läpinäkyvää muoviletkua ei ollut ,joten piti tyytyä vihertävään. Nuudelithan tehdään niin,että lääkeruisku täytetään käytettävällä nesteellä,siihen kiinnitetään muoviletku,joka täytetään nesteellä,jonka jälkeen letku menee muutamaksi minuutiksi jääpalakylpyyn.Sen jälkeen lääkeruisku täytetään vedellä,muoviletku kiinnitetään taas siihen,ja veden avulla nuudeli tulee ulos letkusta lautaselle.Tosin eilen pitelin letkua jotenkuten väärin ,ja osa nesteestä lensi seinille. Myös agar-agarin määrä oli liian alhainen,joten jääkylvyn jälkeen letkusta tuli ulos vain nestettä. Onneksi agar-agaria voi keittää uudelleen,joten keitin omenanesteen uudelleen ja lisäsin agar-agaria jonkun verran.Tosin taisin lisätä sitä liian paljon,sillä kokonaisen nuudelin sijaan tuloksena oli pätkäspagettia....Olisi pitänyt lukea tarkemmmin Anu Hopian postausta molekyylinuudeleista. Täällä taas näytetään ihan videolla,miten näitä nuudeleita tehdään.
Ilokseni löysin taas Tel Avivin keskustassa kasvavan papaijapuun.Kuvasin sitä viime vuonna ja sen jälkeen en löytänyt sitä,vaikka kuinka katselin rakennuksia ,joiden seinämällä muistin puun kasvavan.Viime viikolla puu sitten löytyi,täynnä vihreitä papaijoja,ja se,miksi en sitä löytänyt pitkään aikaan oli se,että puuta oli reilusti lyhennetty,eikä se näkynyt yhtä selvästi kuin aikaisemmin.Pääsispä tuonne noukkimaan nuo papaijat....
Ja torilta löytyy edelleenkin ihania kyssäkaaleja:)
Todella mielenkiintoista nuudelointia!
VastaaPoistaMerituuli;D ehkä seuraavalla kerralla onnistuu paremmin;D
VastaaPoistakiva nähdä minkä näköinen tuo papaija-kasvi on. Minullakin sormet syyhyäisivät päästä poimimaan!
VastaaPoistat. hortonomi
Tuo nuudelinteko vaikuttaa vähän liian vaikealta. :-)
VastaaPoistaIhanat kyssäkaalit. Sinun blogillesi kiitos, minäkin olen oppinut käyttämään kyssäkaalia.
Paula:ja jännää,että tuo kasvaa ihan kaupungin keskustassa:) Harmi,että tuo nuo hedelmät ovat niin korkealla;D
VastaaPoistaUnelma:Hieman hankalempaa oli nuudelinteko kuin kuvittelin,mutta aion kyllä kokeilla vielä uudestaan..Ja kiva jos blogini on innostanut sinua kokeilemaan kyssäkaalia;itse olen tosi ihastunut siihen:)
Hyvä kun papaijapuu löytyi:) minäkään en ollut nähnyt sellaista ennen. Täällä Riihimäellä on muuten kyssäkaalit kaikista kaupoista ihan loppu:(
VastaaPoistaOnnea nuudelikokeilujen seuraavaan kertaan. Todella mielenkiintoista touhua!
Ai noita kyssakaaleja on violetteinakin. Minkahan varisia ne on sisalta.
VastaaPoistaAnkerias Vipunen:Aika kivan näköinen kyllä tuo papaijapuu,tulee vähän kookospalmu mieleen,kun katsoon noita hedelmiä,Vai että loppui kyssäkaalit Riihimäellä,toivottavasti pian taas löytyy...
VastaaPoistaJa pakkohan tuota nuudelin tekoa on kokeiltava niin kauan että osuu nappiin;D
Anu:Ihan samanvärisiä sisältä kuin vaaleat ja saman makuisiakin.Mutta jos raastaa kuoren kanssa niin tulee nättiä raastetta...
Kyssäkaaleista haluttaa vielä kommentoida. Niitä hyvin harvoin olen edes kaupassa nähnyt ja vielä harvemmin tullut ostaneeksi. Sen sijaan ne ovat kasvimaani vakityyppejä (kesäkurpitsojen ohella), ja onnistuvat aina. Ovat kuulkaa eri meheviä, kuin ne kaupassa näivettyneet. Tai ainakin omalle kohdalleni on sattunut kaupassa niitä vähän näivettyneitä. Ja lajikkeitakin on mukavasti erilaisia kokeiltavaksi. Kasvina ovat myös kauniita, kuten kaalit yleensäkin ja varsinkin nuo violetit lajikkeet :)
VastaaPoistaAwesome! I haven't made agar noodles in so long, but you're definitely on your way to a great technique. When I made mine, I just let them set up in a square pan and then sliced the chunk into strips. Effective, but very blocky. (http://bittersweetblog.wordpress.com/2009/01/25/noodling-around/)
VastaaPoistaPaula;aika outoa,että niitä sitten harvoin näkee teillä kaupassa.Itse asiassa tutustuin kyssäkaaleihin vasta pari vuotta sitten,kun ystäväni Suomesta olivat täällä,ja halusivat minun ehdottomasti maistavan kyssäkaalia.Sitä ennen ajattelin ,että ne ovat ehkä kuin lanttuja,joista minulla oli kaukainen trauma;D Mutta rakkaus kyssäkaaleihin syttyi ensimmäisellä purauksella;D Ja ihanaa,kun voit omalla kasvimaalla kasvattaa näitä ihania kaaleja:)
VastaaPoistaHannah:It did not turn out like I had envisioned...Well,maybe next time...But thanks for your tip,surely worth trying and sounds so much easier:)
Huh, melkoista hommaa varmasti tuo molekyylikokkailu :) miehen siskon mies on innokas noissa asioissa.. itse en ole kokeillut ja hän onkin ihan huippukokkiainesta... Kiva nähdä tuo missä papaija kasvaa. Meillä täällä brasiliassa on hedelmiä tarjolla vaikka muille jakaa ja ilen vielä ihan pihalla minkälainen mikäkin on. Puhumattakaan että tietäisin miten ne kasvaa :)
VastaaPoistaMausteinen Manteli:Ei se kovin helppoa ole,ja jos kunnolla tuota tekee niin pitääkin sitten olla kaikenlaisia jauheita ja välineitä.Tämä olikin kurssilla opituista jutuista ainoa,jota voi helposti soveltaa kotikeittiöönkin,mutta näköjään taidoissani on vielä hiomista;D Teillä siellä onkin ihan fantastisia hedelmiä,kuten monessa eteläisen Amerikan maassa.Myös Venezuelassa asuessa ostin melkein joka päivä tuoretta ananasta ja muita ihania hedelmiä:) Ja pian sinäkin opit mitä hedelmiä siellä on;D
VastaaPoistaKyllä sä jaksat kaikkea kokeilla, chapeau
VastaaPoistaAllu:kun tuo oli kaikkein helpoin juttu siellä molekyylikurssilla...
VastaaPoista