Viikonlopun vietin pohjoisessa Israelissa täydellisessä nettipimennossa, mikä teki ihan hyvääkin, olen aivan liian riippuvainen netistä! Matkustin Bambi-koiran kanssa perjantaina Karmielin kaupunkiin, jossa vielä asuin elokuussa.Ehdin asua siellä noin 2 vuotta ja sinne jäi ystäviä ja tuttuja. Vierailin entisen vuokraisäntäni D:n ja hänen ukrainalaisen tuontivaimonsa M:n luona, joista noiden kahden vuoden aikana tuli hyviä ystäviä. Karmiel sijaitsee vuoristoisella alueella ja kaupungissa on paljon rinteitä ja laaksoja. Kerran vuodessa siellä järjestetään tanssifestivaalit, joka tuo sinne paljon tanssista kiinnostuneita ihmisiä , myös ympäri maailmaa. Nämä tanssifestivaalit herättävät unisen kaupungin kerran vuodessa kuin Ruususen unesta: koko kaupunki on 3 päivän ajan täynnä ihmisiä, paljon energiaa ja ihmiset tanssivat siellä ympäri vuorokauden. Sen lisäksi ohjelmassa on aina paljon hyviä vierailevia tanssiesityksiä. Festivaalin jälkeen kaupunki taas vaipuu hiljaiseloon……
Perjantai-iltana menimme Amirim nimiseen kylään,joka sijaitsee kor
kealla vuoristossa. Amirim on vegetaristikylä, jossa tietääkseni kukaan ei edelleenkään syö lihaa. Monet siellä asuvat perheet elävät matkailusta , ja kylä on täynnä lomamökkejä, joista osa on upeasti varustettuja de luxe mökkejä. Viikonloppuisin kylä on täynnä suurkaupungin ihmisiä, jotka tulevat viettämään rauhallista viikonloppua . Amirimissa on myös kasvisravintoloita ,joista yksi kuuluu tuttavapariskunnalle. Asuessani Karmielissa kävin siellä usein perjantaisin auttamassa keittiössä.D:n tuontivaimo M on siellä perjaintaisin tarjoilemassa.Omistaja Y on aika pihi mitä tulee m
arkkinointi investointeihin; vaikka paikka on aivan ihana ja sijaitsee upealla alueella, ravintola ei koskaan ole yhtä täynnä kuin viereinen ravintola, joka on laittanut mainoskyltin kylän sisääntuloalueelle, niinpä kerran viikossa auki olevalle ravintolalle ei aina löydy asiakkaita, kyltti sisääntuloalueella kyllä varmaankin auttaisi…..Tänä perjantaina onneksi riitti asiakkaita ja oli oikein mukavaa. Ravintolan ulkopiha on aivan ihastuttava, kuten kuvasta näkyy, tosin viileinä talvi iltoina siellä ei istuta.
L
auantaina oli D:n syntymäpäivä ja menimme lähistöllä olevan arabikylän kalaravintolaan syömään.Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta muistin sen vasta kun olimme melkein syöneet; ainoa kuva on tästä herkullisesta tilapia kalasta.Tilapiaa kutsutaan täällä myös Pyhän Pietarin kalaksi. Tilapiassa on aika runsaasti ruotoja, mutta se on hyvämakuinen kala, varsinkin grillattuna tai pan
nussa paistettuna , kuten kuvassa. Kala ateria ravintolassa ei meille riittänyt, joten jatkoimme meren antimien syömistä D:n ja M: kotona. Ravintolan yhteydessä olevasta kalakaupasta mukaamme tarttui isoja katkarapuja, tiger shrimpsejä,sekä mustekalaa.Paistoin katkaravut (eivät olleet esikeitettyjä) oliiviöljyssä, johon olin ensin lisännyt pieneksi silputtua punaista chilipippuria sekä valkosipulia.Ihanan makuista oli!
Lauantaina kävimme myös D:n ystävän Samirin 
työpaikalla, Rame nimisen arabilkylän maatalouskoulussa, jossa kasvatetaan esimerkiksi lampaita.Bambi teki tuttavuutta lampaiden kanssa. Tuttavuutta tehtiin lähemminkin, mutten onnistunut sitä kuvaamaan.
Sunnuntaina ehdin vielä käydä kodittomien koirien keskuksessa Haifan kaupungin alueella.Kodittomia koiria oli siellä todella paljon ja oli ihan sydäntä särkevää nähdä, miten kovasti koirat yrittivät saada huomiota ja olisivat niin mielellään lähteneet muk
aan. Monilla oli tosi surullinen ilme. Oma Bambinikin oli koditon ennenkun sen adoptoin.
--->Miten surullinen ilme näillä koirilla onkaan…….
P.S. kaikki kuvat suurentuvat klikkaamalla…
Vegetaristikylä - mielenkiintoista.
VastaaPoistaTuontivaimo - :)
Ihanaa että maailmassa on ihmisiä jotka pitävät huolta kodittomista koirista.
Oli kiva kuulla reissustasi!
VastaaPoistaSinullapa mukavaa ollut, rakastan katkarapuja, simpukoita ja kaikkea sellasita, asutaan meren rannalla, hyvät kalat täällä.
VastaaPoistaRita: tuontivaimo on tosiaankin tuontivaimo ja voisin kirjoittaa tuosta asiasta kokonaisen postauksen....miten vanhempi mies tuo paljon nuoremman tuontivaimon ja miten siinä sitten syntyy kaikenlaisia purkauksia.....
VastaaPoistaTotta,että on ihanaa että on nuo kodittomien eläinten keskukset, niitä on montakin, mutta kaikille on vaikea löytää lämmin koti....
Susadim: kiitos:-)
Hannele: kiitos:-) Katkaravut oli tosi herkullisia!
Mukavaa, että olit nettipimennossa, kun tuloksena on näin kiva postaus.
VastaaPoistaMinä en pystyisi menemään kodittomien koirien keskukseen. Sieltä saattaisi lähteä jotain mukaani :)
Ihanaa kuulla viikonlopustasi :)
VastaaPoistaRavintolan piha on ihastuttava. Tilapia-kala annos nayttaa ihan samalta mita tarjoiltiin meidan ravintolassa myos ;)
Voi niita koira-parkoja :(
Taalla tulee mainos telkasta missa kerataan rahaa kodittomille koirille, ja niitten koirien katseet ovat niin surullisia...
Olipa ihana viikonloppu sinulla ja vielä ihanampaa, kun jaoit sen meidänkin kanssa :-) Tosi kiva lukea tuota - tuntui melkein kun olisi itsekin ollut mukana. Ja kiva kun Bambikin pääsi reissuun :-)
VastaaPoistaMä en kanssa voisi mennä tuommoiseen kodittomien koirien keskukseen, kun mun sydän varmaan särkyisi... Mutta aivan ihanaa, että tuommoisia keskuksia on keksitty!
Intiassakin on muuten tuommoisia vegetaristikaupunkeja, mm. pyhiinvaelluskaupunki Tirupati, mutta kyllä sieltä silti non-vegeäkin jostakin saa.
Nurkkalintu:kiitos:-) Munkin olisi tehnyt mieli ottaa sieltä vielä toinen koira mukaan...
VastaaPoistaSusa: kiitos:-) Mä en aikaisemmin tajunnut, että tuo kala on tilapia, vaikka olen syönyt sitä kymmeniä kertoja.Olen syönytkin sitä myös Jenkeissä.Hyvää oli.
Niiden koirien surullisia katseita on tosi vaikeata kohdata.
Hippu:-) kiitos!Tosi hyvä että on noita keskuksia, huono puoli on se,että kodittomia koiria on paljon.Onneksi ne yleensä siellä sterilisoidaan, ettei tule lisää ei haluttuja koiria.
Tuolla Amirimissa ei taida saada lihaa laisinkaan.Siellä on myös elävän ruuan keskus, mutta siellä pitäisi olla ainakin viikon tai sitten pitkä viikonloppu, ja se on hurjan kallista.
Tuontivaimo, se on osuvasti sanottu! Bangkokissa näimme paljon vanhoja eurooppalaisia ukkoja, joilla oli kainalossa tuleva tuontivaimo, siinä vaiheessa vielä vientivaimo siis.
VastaaPoistaJännä, kokonainen vegetaristikylä! Meillä ei pärjäisi edes yksi kasvisruokaravintola, liha on must.Ravintola on kyllä viehättävä, varsinkin terassipuoli.
VastaaPoistaPiti oikein googlata tilapia kun en ole semmoiseta kalasta ennen kuullut, luulin että puhuit Välimeren pietarinkalasta (zeus faber), mutta kyse olikin makean veden kalasta.
Hienoa, että siellä hoidetaan kodittomia koiria, niin ei ole laita täällä, kulkukoiriksi joutuvat ja kun kokoontuvat vaarallisiksi laumoiksi niin ammutaan. Sori, mutta on raaka totuus.
Pitkästä aikaa täällä kurkkimassa:)
VastaaPoistaVoi noita koiraparkoja :(
Selailin taas ruokaohjeita ja alkoi tekemään mieli kalapihvejä:)
Mukavaa viikkoa !
Allu ;-) M taisi myös olla vientivaimo ennen kuin hänestä tuli tuontivaimo....
VastaaPoistaSirokko: täällä on kyllä helppo olla kasvissyöjä, varsinkin Tel Avivissa on paljon marketteja, jotka ovat ihan sellaisille tarkoitettukin ja ravintoloitakin löytyy. Tilapiaa olen syönyt myös Yhdysvalloissa, mutta vasta nyt mulle selvisi että tämä täälläkin syömäni kala on tilapia.Kurjaa kun teillä ei hoideta kodittomia koiria;ymmärrän kyllä että ne laumoissa saattavat olla vaarallisia ja ne pitää eliminoida, sääli että niin käy.
Marjut:kiva kun kommentoit:-) ja hyvää viikkoa sinne teillekin!
Wau, vegekylä! Kun tänne HKI:iin saisi edes yhden kunnollisen iltaisin auki olevan vegeraflan...
VastaaPoistaHenna: joo, olen huomannut, että Helsingissä ei iltaisin ole mitään kunnon vegepaikkaa. Olen yrittänyt houkutella veljeäni, joka on ravintoloitsija, sellaista avaamaan, mutta ei...Tämän vegekylän perustivat 60-luvulla joukko kasvissyöjiä, jotka tulivat paikalle, edelliset asukkaat olivat lähteneet pois,koska se oli korkealla vuoristoisella alueella,jossa oli vaikeata olla.Ryhmä aloitti ihan tyhjästä, ja rakensi kaiken itse ja vähitellen tuli lisää ihmisiä, ja tänään paikka on aivan ihastuttava. Paitsi vegerafloja siellä saa myös paljon erilaisia vaihtoehtoisia hoitoja. Tuttavapariskunta, jolla tuo ravintola, rakensivat ja suunnittelivat talonsa itse.He elivät Rudolf Steinerin oppien mukaisesti.
VastaaPoistaHei, vierailulla täällä. Luemme paljon samoja blogeja. Joten kommentoin sinulle tänne ja lueskelen juttujasi pitemmällekin..
VastaaPoistaOlisipa ollut kiva vierailla kylässä, jossa tarjoillaan vain kasvisruokaa! Itse jätin alkuvuodesta lihan pois ruokavaliostani. Mutta ehkä noin 90 prosenttisesti, syön noin pari kertaa kuussa kalkkunaa..
Varmasti nuo koiraparat särkivät sydämen. Jo kuvakin kertoo paljon. Olisivat niin innokkaasti lähdössä ihmisen matkaan, hellittäväksi ja hoivattavaksi..
Sooloilija: kiva kun tulit vierailulle:-) Olemme tosiaankin kommentoineet samoissa blogeissa usein...Mä söin vuosikausia vain kanaa ja kalkkunaa, mutta vajaa kaksi vuotta sitten jätin pois kaiken lihan.
VastaaPoistaKoirat olisivat niin mielellään lähteneet mukaan, varsinkin tuo surusilmäinen neitikoira,joka laittoi tassunsa polvilleni ja katsoi pyytävästi silmiin. Sillä on epilepsia, joten sille on vaikeaa löytää uusi omistaja.
Kivan kuuloinen viikonloppureissu ja ihania ruokakuvauksia. SLURPS!
VastaaPoistaVarmasti hauskaa kayda vanhoilla kotikonnuilla ja tapaamassa kaivattuja ystavia :)
Nuo koirat ovat super surullisen nakoisia! Nyyhkis! En voi ymmartaa, miten kukaan ihminen voi hyljata tai raakata koiriaan (tai mitaan muitakaan elaimia) ja kaikkein liikuttavinta on se, etta koirat edelleen on uskollisia ja luottavaisia ihmisia kohtaan, vaikka niita olisi kuinka huonosti kohdeltu...
Tuontivaimo muakin hymyilytti. Taalla on jonkin verran itamaista tuotuja vaimoja keski-ian ylittaneilla pullukoilla miehilla (noin yleistaen...)
Terkkuja tihrusateisesta Dublinista, vaihteeksi!
MaaMaa: kiitos :-) Munkin on vaikeata ymmärtää että koiria niin paljon hylätään. Hyvä esimerkki on entinen vuokraisäntäni D, joka puolitoista vuotta sitten hankki Jimmy-pennun, joka oli kuin kopio omasta Bambistani. Lopulta se oli minä joka sitä usein hoidin,yli yönkin, ja koira teki sisälle,kun sitä ei osattu kouluttaa.Lopuksi he antoivat sen pois toiseen perheeseen, itse en silloin voinut koiraa ottaa. Ja nyt D haluaisi taas koiran!
VastaaPoistaAurinkoisia terkkuja takaisin Dubliniin!
Mukavaa lukea reissustasi. Voi miten surulliset koirat! Hyvä että edes jossakin joku huolehtii kodittomista ressuista.
VastaaPoistaKiva oli lukea matkastasi, aivan kuin olis itsekkin ollut mukana!
VastaaPoistaSeuraan jonkin verran suomalaisten ulkomailla asuvien blogeja ja hurjasti on mukaan tarttunut kaikkea tietoa mikä ei varmaankaan ihan kirjoista jäisi niin mieleen. Muutenkin erilaiset kulttuurit kiinnostaa kun itse olen tänne pohojanmaalle jämähtänyt.. nyt ja ikuisesti ;)
Itku olisi kyllä tullut minullekkkin tuolla koiratalossa. =(
aivan viehattava ravintola. lueskelin juttuasi,ja kalaruokaa katsoessani iski "NALKA". piti heti menna jaakaapille. todella on surulliset silmat koirilla. taalla turkissa on kanssa paljon kulkukoiria.
VastaaPoistaKivasti kirjoitat reissustasi ja nyt mä hoksasin, et mun blogini taustavärihän taitaa olla ihan sama kuin sulla ;-)
VastaaPoistaNemo: kiitos:-)Tosiaankin hyvä, että joku huolehtii noista kodittomista koirista, joita on aivan liian suuri määrä.Täällä on monta keskusta/yhdistystä,jotka pitävät huolta kodittomista koirista/kissoista. Joka viikonloppu maan suurimman lehden nettisivusto julkaisee kaikkien yhdistysten juuri silloin adoptoitavana olevien koirien/kissojen kuvat ja tiedot.Näin löysin myös oman koirani!
VastaaPoistaHanna: ulkosuomalaisten blogeja onkin kiva lukea, pääsee nojatuolimatkalle ja oppii uusia asioita:-)Tykkään lukea niitä.
Sateenkaari:-) ravintola onkin tosi viehättävä! Onko teillä samantapaisia yhdistyksiä/keskuksia kulkukoirille kuin täällä?
Sari: kiitos:-) Kiva väri, eikös olekin, sopi hyvin tuohon mun appelsiiniteemaan ja sunkin blogissa näyttää ihan kivalta!
Niin, tuo Amirim on se samainen paikka, jossa olin hetken vapaaehtoisena eraassa perheessa siella silloin 80-luvun alussa. Maisemat olivat ihanat. Mutta paikka ei viela ollut silloin kai noin suosittu kuin nykyisin. En ainakaan muista sellaista lomailijoitten viikonloppuryntaysta sinne. Suurimman osan ajasta siella taisin sitoa viinikoynnoksia tai jotain me tehtiin siella viiniviljelmilla.
VastaaPoistaOlipa mukava kuulla millaista siella on nykyaan!
Tuula: kiva kuulla että sä olitkin siellä Amirimissa silloin aikoinasi.Mä en ollut siellä ennenkuin tulin uudestaan Israeliin asumaan. Siellä nykyään on viikonloppuisin paljon kävijöitä, ja hienoja mökkejä on paljon, mun tuttavapariskunnankin tytär just sijoitti suuren summan uuteen vuokrattavaan luksusmökkiin. Kai se on hyvä investointi.... Ihanat maisemat siellä onkin ja niin vihreätä varsinkin talvella.
VastaaPoista