Kokeiluja Yu Choyn (kaalirapsi?)kanssa

 Eilen poikkesin Tel Avivin vanhan,jo käytöstä poistetun bussiaseman lähettyvillä olevalla kävelykadulla. Neve Shaanan niminen kävelykatu oli aikoinaan täynnä kenkäkauppoja oleva katu,jossa minäkin täällä ensimmäistä kertaa asuessani kävin joskus ostamassa kenkiä.Katu on siitä paljon muuttunut,sillä vanhaa bussiasemaa ei enään ole vieressä,kenkäkaupat ovat poissa,ja sen sijaan kadulla on useita, lähinnä vierestyöläisiä palvelevia kauppoja,kuten puhelinkauppoja,internet-paikkoja,ja sitten niitä,joiden vuoksi minä sinne menin:aasialaisia ruokakauppoja. Katu sijaitsee myös alueella,jota pidetään tällä hetkellä kaupungin pahimpana:siellä on rikollisuutta,prostituutiota,narkkareita ,enkä pimeän tullessa siellä uskaltaisi poiketa,mutta päivänvalossa siellä voi hyvinkin kävellä.Parissa vihanneskaupassa myydään kasviksia ,joita ei muualla helposti löydy,ja suurin osa asiakkaista onkin aasialaisia sekä aasialaisesta ruuasta kiinnostuneita. Eilen sitten näin yhdessä vihanneskaupassa tuossa ylläolevassa kuvassa  näkyviä isoja lehtikimppuja (niiden vieressä on kitkerää melonia,Bitter Melon) En tiennyt mitä nuo lehdet olivat,joten kysyin vieressä olevilta kahdelta filippiinittäreltä.He sanoivat sen olevan kiinankaali,mikä ihmetytti,sillä näiden vieressä oli iso röykkiö sitä,mitä me tunnemme kiinankaalina. Kysyin myös,miten tuota lehtikaalia valmistetaan,ja he selittivät,että ne ryöpätään pikaisesti kiehuvassa vedessä,jonka jälkeen ne pilkotaan pienemmiksi,ja wokataan ansoviksen ja sitruunamehun kanssa. Maistoin muutamia lehtiä raakana,ja filippiinittäret olivat kauhuissaan;"Ei sitä noin voi syödä!" Eivät tainneet tietää,että raakana lehdet olivat miellyttävän pehmeän makuiset.

Kotona sitten yritin googlettamalla selvittää ,mitä nämä vihreät lehdet oikein olivatkaan,ja vastaus löytyikin pian,vanhan kunnon Cook's Thesauruksen avulla

Kyseessä siis on Yu Choy,eli syötävä rapsi,jota kasvatetaan nimenomaan vihreiden lehtien ja kukkavarsien vuoksi,ja jota käytetään paljon aasialaisessa keittiössä.

Halusin kokeilla filippiinittärien suosittelemaa ohjetta,joten sen jälkeen kun olin huuhdellut,paloitellut, ja ryöpännyt osan lehdistä lisäsin hieman öljyä wokkipannuun,noin teelusikallisen anjovistahnaa(filippiinittäret varmaankin tarkoittivat niitä kuivia pikkukaloja,joita näkee aasialaisissa kaupoissa..) Lisäsin yu choyn lehdet sekä pilkotut varret,yhden limen mehun ja sekoittelin seosta parisen minuuttia. Ei tämä hullumpaa ollut,mutta  kokeilin toista satsia valkosipulin, chilin,soijakastikkeen ja seesamiöljyn kanssa,ja pidin siitä paljon enemmän.

Jälkikäteen mietin,että tuo ryöppäys oli ihan turhaa:yu choy on kuin pinaatti ja se keitettäessä menee samalla tavalla kokoon kuin pinaattikin. Onneksi jätin puolet (nippu oli valtava!) ryöppäämättä,ja näin jälkikäteen täytyy sanoa,että kaikista eniten pidin tästä raakana:lehdet ovat miellyttävän makuisia ja pehmeitä,samoin mehukkaan pehmeät varret,ja sopivatkin hyvin salaattiin.Ihan naurattaa se filippiinittärien kauhistunut ilme,kun söin yu choyn raakoja lehtiä:D 

Tuota kitkerää melonia olen kerran ostanut,mutta en osannut sitä oikein valmistaa,ja se oli kamalaa.Myyntipöydällä on tässä myös pieniä birds's eye chilejä,sekä vihreitä papaijoja,joihin ei muualla törmää.Okraakin tuossa on iso röykkiö;en ole koskaan päässyt sen makuun.Vaaleita munakoisoja en myöskään ole muualla nähnyt;myös näitä käytetään aasialaisessa keittiössä.Todella kiva,että näitäkin on täällä alettu kasvattaa:-)